14. syyskuuta 2016

Meidän koti

Mun piti esitellä meidän "uusi" kämppä jo ajat sitten. Tarkemmin sanoen vuosi sitten. Joo, vuosi me ollaan nyt Sanen kanssa asusteltu yhessä, aika kivaa on ollut. Alettiin seurustella toukokuussa 2015 ja oisko kesäkuun lopussa laitettu yhteistä asuntohakemusta KOASille. En ees tajunnut miten hätäiseltä se ulkopuolisen korviin kuulostaa, ennen kuin yks suomalainen sitä Tukholman kielikurssilla kommentoi. Koska kaikki jotka meidät tunsi, tiesi, et me asuttiin anyways jo koko kesä saman katon alla Sanen yksiössä (ehkä kaks yötä vietettiin mun Myllyjärven solussa), joten se oli ihan loogista et totta kai muutetaan yhteen, ettei turhaan makseta kahdesta kämpästä vuokraa. 

Sillon reilu vuosi sitten oltiin ihan innoissamme muuttamassa yhteen; musta tuntu heti paljon enemmän et tää on mun koti. Oma opiskelijakämppä tuntu aina jotenkin niin väliaikaselta ratkasulta. Lisäks etenkin aluks oli ihan että halleluja miten paljon tilaa (kun oltiin kesä kyyhötetty siellä keskustan yksiössä), mut nyt alkaa kyllä tääkin käydä paikka paikoin vähän ahtaaksi. Ehkä pitäisi vaan osata olla haalimatta liikaa rompetta. Mutta hei tässä tää koti nyt tulee!
 Tervetuloa meille!
Hei moi opiskelen ruotsii! Mullon kans jääkaapissa ruotsinkielisiä jääkaappirunous-magneetteja.
Tosi esteettinen eteinen... Kengät on vähän molempien pahe, kaapeista löytyy vielä lisää pareja.

Jotenkin kun muutti tänne vuosi sitten, niin ajatteli, että tässä saa nyt asua jonkun viisi vuotta. Vaikka totuushan on se, että jos mä keväällä valmistun (mainitsen sen näköjään joka merkinnässä, jotta ite alkaisin sisäistää sen), niin kuka tietää mihin mä päädyn asumaan. Huii... Mut se on sen ajan murhe.

2. syyskuuta 2016

Opiskelujuttui

Pahoin pelkään, että mulla alko vika opiskeluvuosi. En hirveesti kuuluttele sitä, koska en haluu itekään uskoo siihen. Aika on mennyt ihan liian nopeesti, ja mä en vaan osaa yhtään kuvitella itteäni hakemassa jotain töitä tai vielä vähemmän tekemässä niitä! En vaan oo valmis yhtään muun kun opiskelijamaailman haasteisiin: missä kurssiarvosana viipyy, miks tänään on pahaa kasvisruokaa Sonaatilla, en jaksa ommella haalarimerkkejä, mahunko varmana sitseille, miks saan samat mailit miljoona kertaa jokaiselta eri listalta, miks narikkaki maksaa erikseen, mihin mennessä tää piti lukee, miten Prezi oikein toimii, miks tätä kirjaa ei oo kirjastossa, pääsenkö koskaan tätä kurssia läpi ja niin edelleen.

Oon keksinyt kuitenkin keinon pitää itteni nuorena opiskelijana vielä tämän viidennen vuoden eli toimin toista kertaa uusien ruotsin lukijoiden tutorina! Se oli musta kivaa hommaa ekallakin kerralla, ja niin on ollut nytkin tähän mennessä. Uudet fuksit on kivoja, ne on innokkaita ja haluaa osallistua (mitä ihmettä, fuksit tuli eilen ja suurin osan halus lähtee illalla jo ekoihin bileisiin!?). Ja kivaa tutoroida Jutan kaa, ei mitään ylimäärästä säätöä, kun meillä menee hyvin yksiin.

En muista oonko hirveesti puhellut opiskeluistani täällä, viime vuonna en ainakaan tainnut hirveästi kirjoitella. Viime vuonna tein opeharkat ja täytyy kyllä nyt sanoa, että oon ihan tyytyväinen, että se on ohi. Mielenkiintoinen ja antoisa vuosi todellakin ja pääsi tekemään sitä mitä tulevaisuudessa on tarkoitus, mutta nyt ootan ihan innolla taas tämmöstä "normaalia" opiskelua eli luennoilla istumista. Opiskelin taas koko kesän ja tulevana lukuvuonna mua odottaa gradun tekeminen ja muutama ruotsin syventävä kurssi.