1. joulukuuta 2016

Näkökulmakysymys

Jokaisesta päivästä löytyy hyvää ja huonoa. Päätin ihan vaan kirjoittamisen ilosta kirjoittaa tästä päivästä hyvänä ja huonona. - Niin ja oikeesti tää oli musta mahtava päivä.
IHANA PÄIVÄ!
Sane lähti aamuyöllä Ruotsiin kalaan, ja mä olin onneks tarpeeks virkee sanoo sille heipat. Toivottavasti on odotustenarvoinen reissu ja tuispa joulukalaa! Sit jatkoin vielä unia, ja heräsin ennen herätyskelloa puoliltapäivin virkeänä. Kävin hakee postin ja olin saanut sekä Trendi- että Fit-lehden. Keitin aamupalaksi kaura-kvinoapuuroa soijamaitoon. Päälle vadelmia, mustikoita ja kookoshiutaleita, oi nam! Oon viimeaikoina ollut aikamoinen puurohullu.
Aamuyöllä avattiin myös tekemiemme joulukalentereiden ekat luukut! Esittelen kalenterit myöhemmässä postauksessa. Mulla oli tosi rento päivä; päivän ainut ohjelma oli kahdesta kolmeen oleva työelämään liittyvä paneelikeskustelu. Siellä oli ihan mielenkiintosia pointteja ja paneelin jälkeen sai ilmaista Miriam'silta tilattua kakkua, nam! 

Paneelin jälkeen kävelin jouluiseen Jyväskylän keskustaan ostamaan ruoaksi sushia. Se on niin hyvää! Oli kivaa tulla yksin kotiin ja lukea vaan rauhassa lehtiä. Sit kans tanssin ysärimusan tahdissa peilin edessä ja yritin muistella twerk-work shopin oppeja. Sit oon ollu kans innoissani tilaamistani Nike-kalsareista ja mun pitkistä hiuksista.

INHOTTAVA PÄIVÄ!
En saanut taas jostain syystä unta, kun vasta neljältä yöllä, niin heräilin vasta kaheltatoista. Herkuteltiin eilen, niin meni elimistö varmaan ihan sekasin sokerista. Aluks tuli hirvee väsymys alkuillasta, ja sit ku ois ollu aika nukkua, niin olinki iha virkee. Sane oli tosiaan aamuyöllä lähteny kalaan Ruotsiin ja se on sillä reissulla maanantaihin asti. En tiiä millä ilveellä taas saan aikaa tapettua, ei olla pitkään aikaan jouduttu olee useempaa päivää erossa. Ärsyttää, et kämppä jäi ihan kauheeks lääväks ja about kaikki meidän omistamat astiat on likasena. Eli mä saan yksin hoitaa ne.
 
Ulkona on kauheen liukasta, niin ei voi pyöräillä. Jouduin sit kävelee yliopistolle eli lähtee paljon aikasemmin kotoa. Lonkankoukistajat oli ihan sairaan kipeet eilisestä futsalista. Yliopistolla kävin paneelissa, ja sielläkin vedin vaan lisää rasvaa ja sokerii naamaan. En myöskään oo liikkunut tällä viikolla vielä kun kerran, enkä varmaan tuu liikkumaankaan. Oon taas valumassa tähän tilaan, et ku ei tee mitään, niin ei jaksakaan tehä mitään.

Pitäis kans lukee maanantaina olevaan tenttiin, mut tenttikirjastaki  loppu sopivasti tänään laina-aika. Varmaan viikonlopun vaan lagaan ja ikävöin niin paljon, etten saa luettua. Ärsyttää, ku gradukaan ei nyt etene tai en osaa edistää sitä. Kohta pitäis mennä tekee opetuskokeilua, mut se kurssin ope ei oo vastannu meijän kyselyyn, niin ei oikein tiedetä, et miten se käytännössä menee...

Viime aikoina mua on ilahduttanut muun muassa nämä

Oli cv- ja työhakemuspaja, jossa pienryhmissä arvioitiin toisten tekemiä hakemuksia johonkin oikeaan alan työpaikkaan. Pelkäsin ihan sikana et mimmosta palautetta saan, koska mulla ei ole hakemusten rustailusta kummoista kokemusta. Sain kuitenkin tosi hyvää palautetta mun tekemästä työhakemuksesta. Ykskin sano: "Tykkäsin, palkkaisin."

Oltiin liikuntakurssiin kuuluvalla futsal-kokeilukerralla Sanen kanssa. Sane teki maaleja, ja ottelun viimeinen maali oli semmonen, että Sane anto syötön sen joukkueessa olevalle tytölle, joka lauko pallon maaliin. Sane meni antaa sille ilosena ylävitoset. Myöhemmin illalla puheltiin ottelun tapahtumista ja mainitsin tosta, niin Sane totes: "Mää annoin sille hyvän mielen." Niin sitä vaan et mulla on maailman ihanin poikaystävä, ja Sane kyllä inspiroi muakin olemaan jotenkin ihanampi ja arvostavampi ihmisiä kohtaan.

Laitoin viestii yhelle meijän fukseista, ku en oo nähnyt sitä missään aikoihin. Kyselin vaan kuulumisia ja näin, mut silti kriiseilin et onks tää nyt ihan creepyä laittaa jotain viestiä. Mut sit se vastasikin viestillä, joka alko: "Ihanaa, kun laitoit viestiä!"

Tänään saa avata ekan luukun joulukalenterista, jonka Sane on tehnyt mulle (ja mä sille). Joka luukussa on lupaus jostain mukavasta jutusta, jonka tekee toiselle (esim. vie leffaan, antaa 20 minuutin hieronnan, tekee ruokaa...).

Sanoin, mikä mun mielestä Cheekin ja Elastisen uudessa yhteisbiisissä mättää, ja Sane totes olevansa täsmälleen samaa mieltä

Kummipoikani on hurmuri.

Suunnittelin ja toteutin ekaa kertaa tunnin lihaskuntotreenin. Ja seuraavana päivänä tuntu!

Raahauduin pitkästä aikaa flowjoogatunnille, ja se tuntu ihan sairaan ihanalta ja omalta.

Voin vaan puhuu Sanen kanssa kaikesta.

Oon yhä varmempi siitä, ettei sokerin syömisessä oo mitään järkee.

Oon ollut hyväntuulinen enkä oo itkeskelly paitsi ehkä pari kertaa Täykkäreitä katsoessani...

27. marraskuuta 2016

Kynnyksellä

Muistan niin hyvin ne fiilikset: makaan mun Turun yksiön sängyssä ja ootan unta. Haaveilen. Haaveilen siitä, millaista elämäni on muutaman kuukauden kuluttua - syksyllä 2013: opiskelen Jyväskylässä ruotsin opettajaksi, mulla on ihania uusia ystäviä, osallistun aktiivisesti opiskelijatapahtumiin ja pääsen mukaan ainejärjestön hallitukseen. Syksyyn mennessä nää kaikki todella oli toteutunut.

Elin unelmaani: opiskelin kivaa alaa, mulla oli paljon uusia kavereita ja kivoja harrastuksia. Ainoo, mistä saatoin välillä vähän uneksia, oli että mulla olis poikaystävä (vaikka toisaalta nautin ihan mielettömästi siitä, että sai olla villi ja vapaa opiskelijasinkku). Keväällä 2015 sitten ihastuin ja rakastuin niin, ettei kandidaatin työtäkään ehtinyt murhehtia. Ihmeellistä oli, kun meni nukkumaan eikä ollut mistä haaveilla. Ei ollut varsinaisesti mitään tosi suurta, jota odottaa. Se oli ihanaa: ainakin hetken kaikki oli jo valmista.

Suurin piirtein siitä syksystä 2013 tähän syksyyn asti oon elänyt parasta elämääni. Nyt alan taas olla jonkun uuden kynnyksellä: mä valmistun yliopistosta ja saan toivottavasti työpaikan. Pitkästä aikaa odotan innolla uutta: uutta paikkakuntaa, uutta kotia, uusia ihmisiä, uusia haasteita. Uusia asioita, joista innostua ja joita ihmetellä. Uusia haasteita ja uusia rutiineja. Uusia oppimisen ja oivaltamisen hetkiä. Uusia kokemuksia. Kasvamista.

Nyt pitää vaan vielä muistaa nauttia näistä hetkistä. En saa kurkottaa liikaa elämänvaiheeseen, jossa en vielä ole (ja jossa ehdin viettää vielä vuosikymmeniä). Vielä on kurssejä, vielä on gradu, vielä on haalarinkorkkaussitsit, vielä on opiskelijan vappu ja vaikka mitä siistiä. Vielä puuttuu pisteitä opintorekisteristä, ja vielä löytyy tyhjiä kohtia opiskelijahaalareista.

6. lokakuuta 2016

Maanantaimaisemia

Maisemia hyytävältä, mutta kauniilta maanantaiaamulta:

14. syyskuuta 2016

Meidän koti

Mun piti esitellä meidän "uusi" kämppä jo ajat sitten. Tarkemmin sanoen vuosi sitten. Joo, vuosi me ollaan nyt Sanen kanssa asusteltu yhessä, aika kivaa on ollut. Alettiin seurustella toukokuussa 2015 ja oisko kesäkuun lopussa laitettu yhteistä asuntohakemusta KOASille. En ees tajunnut miten hätäiseltä se ulkopuolisen korviin kuulostaa, ennen kuin yks suomalainen sitä Tukholman kielikurssilla kommentoi. Koska kaikki jotka meidät tunsi, tiesi, et me asuttiin anyways jo koko kesä saman katon alla Sanen yksiössä (ehkä kaks yötä vietettiin mun Myllyjärven solussa), joten se oli ihan loogista et totta kai muutetaan yhteen, ettei turhaan makseta kahdesta kämpästä vuokraa. 

Sillon reilu vuosi sitten oltiin ihan innoissamme muuttamassa yhteen; musta tuntu heti paljon enemmän et tää on mun koti. Oma opiskelijakämppä tuntu aina jotenkin niin väliaikaselta ratkasulta. Lisäks etenkin aluks oli ihan että halleluja miten paljon tilaa (kun oltiin kesä kyyhötetty siellä keskustan yksiössä), mut nyt alkaa kyllä tääkin käydä paikka paikoin vähän ahtaaksi. Ehkä pitäisi vaan osata olla haalimatta liikaa rompetta. Mutta hei tässä tää koti nyt tulee!
 Tervetuloa meille!
Hei moi opiskelen ruotsii! Mullon kans jääkaapissa ruotsinkielisiä jääkaappirunous-magneetteja.
Tosi esteettinen eteinen... Kengät on vähän molempien pahe, kaapeista löytyy vielä lisää pareja.

Jotenkin kun muutti tänne vuosi sitten, niin ajatteli, että tässä saa nyt asua jonkun viisi vuotta. Vaikka totuushan on se, että jos mä keväällä valmistun (mainitsen sen näköjään joka merkinnässä, jotta ite alkaisin sisäistää sen), niin kuka tietää mihin mä päädyn asumaan. Huii... Mut se on sen ajan murhe.

2. syyskuuta 2016

Opiskelujuttui

Pahoin pelkään, että mulla alko vika opiskeluvuosi. En hirveesti kuuluttele sitä, koska en haluu itekään uskoo siihen. Aika on mennyt ihan liian nopeesti, ja mä en vaan osaa yhtään kuvitella itteäni hakemassa jotain töitä tai vielä vähemmän tekemässä niitä! En vaan oo valmis yhtään muun kun opiskelijamaailman haasteisiin: missä kurssiarvosana viipyy, miks tänään on pahaa kasvisruokaa Sonaatilla, en jaksa ommella haalarimerkkejä, mahunko varmana sitseille, miks saan samat mailit miljoona kertaa jokaiselta eri listalta, miks narikkaki maksaa erikseen, mihin mennessä tää piti lukee, miten Prezi oikein toimii, miks tätä kirjaa ei oo kirjastossa, pääsenkö koskaan tätä kurssia läpi ja niin edelleen.

Oon keksinyt kuitenkin keinon pitää itteni nuorena opiskelijana vielä tämän viidennen vuoden eli toimin toista kertaa uusien ruotsin lukijoiden tutorina! Se oli musta kivaa hommaa ekallakin kerralla, ja niin on ollut nytkin tähän mennessä. Uudet fuksit on kivoja, ne on innokkaita ja haluaa osallistua (mitä ihmettä, fuksit tuli eilen ja suurin osan halus lähtee illalla jo ekoihin bileisiin!?). Ja kivaa tutoroida Jutan kaa, ei mitään ylimäärästä säätöä, kun meillä menee hyvin yksiin.

En muista oonko hirveesti puhellut opiskeluistani täällä, viime vuonna en ainakaan tainnut hirveästi kirjoitella. Viime vuonna tein opeharkat ja täytyy kyllä nyt sanoa, että oon ihan tyytyväinen, että se on ohi. Mielenkiintoinen ja antoisa vuosi todellakin ja pääsi tekemään sitä mitä tulevaisuudessa on tarkoitus, mutta nyt ootan ihan innolla taas tämmöstä "normaalia" opiskelua eli luennoilla istumista. Opiskelin taas koko kesän ja tulevana lukuvuonna mua odottaa gradun tekeminen ja muutama ruotsin syventävä kurssi.

30. elokuuta 2016

Lounaispuisto Festival 2016

[X] osallistutaan johonkin musiikkitapahtumaan

Koli

Haluttiin tehdä joku kesäreissu Sanen kanssa kahdestaan ja päädyttiin Kolille, koska siellä oli Sokos Hotel (oon S-uskovainen), kylpylä ja luontoa. Niin ja kumpikaan ei ole siellä vielä käynyt. Musta oli tosi aikuista varata hei hotelli, en oo ikinä ennen semmostakaan tehny.

Päästiin perille aamupäivällä ja lähdettiin sitten vähän kapuamaan. Hidasta oli eteneminen, mutta keli oli nätti ja maisemat vielä upeammat. Yhdellä huipulla mutustettiin viinirypäleitä ja riisikakkuja. Sitten kirjauduttiin hotelliin ja lähdettiin aika pian alakerran kylpylään. Se oli kyllä aika mielenkiintonen kokemus! Ei ollu mitään perus isoja altaita ja liukumäkiä ja kiljuvia lapsia, kun semmosia pieniä erikoisaltaita, erilaisia saunoja ja elämyssuihkuja. Kylpylälipun hintaan kuului myös kuohuviiniä ja  pieni Lumenen tuotepaketti, ja seinällä ohjeistettiin missä yhteydessä käytetään mitäkin tuotetta.
Illalla käytiin vielä hotellin ravintolassa syömässä ja aika äkkiä tuli unikin. Seuraavana aamuna käveltiin vielä hotellilta alas Pielisen rantaan satamaa katsoman ja kavuttin sieltä ylös. Sitten lähdettiin Kuopioon, jossa ostettiin Ikeasta pitkään ostoslistalla olleita kodintarvikkeita ja ostin mä kans motivaatiovihkot vikaan(!?) yliopistovuoteen. Kuopion kautta kotiin siksi, että sää oli harmaa ja sateinen. Alunperin piti mennä Joensuun kautta, koska ei olla koskaan sielläkään käyty ja mä oon jo pitkään halunnu käydä kesällä Joensuussa, koska se on varmaan ainut isompi Suomen kaupunki, jossa en oo käyny.
Miettiikö muut semmosia ajatusleikkejä, että mitä jos olisinkin valinnut silloin toisin? Musta on meinaan hassua, että halajan päästä Joensuuhun, kun en ole koskaan käynyt vaikka reilut neljä vuotta sitten tilanne oli se, että mulla oli ainut varmistunut opiskelupaikka Itä-Suomen yliopistosta ja olin lähettänyt jo kämppähakemuksenkin Joensuuhun. Millaistakohan mun elämä olis, jos olisin lähtenyt sinne opiskelemaan? Oisinko mä sieltäkin palannu häntä koipien välissä takas Keski-Suomeen vai juurtunut sinne? Olisinko mä tavannut sielä jonku Mikko Zetterbergin, joka ois sanonu että hei sie? Opiskelisinko mä yhä pääaineenani englantia ja haaveilisin ryhtyväni vuoden päästä tekemään av-kääntäjän hommia? 

Ihan sairaan mielenkiintosta miettiä, mitä kaikkea mä oon näillä polunvalinnoilla missannu ja toisaalta kokenut.

15. heinäkuuta 2016

Pariisia

Kuvia toukokuun Pariisin reissulta. Olin odottanut Pariisin näkemistä varmaan siitä saakka, kun 12. luokan kulttuurimatkakohdetta valitessa päädyttiinkiin Pariisin sijaan Roomaan. Lisäksi Lyonin matka syksyllä 2014 oli ollut niin inspiroiva kokemus, että odotin toiselta matkaltani Ranskaan paljon. Ranskalaiset ja ranskan kieli ihastuttivat ja inspiroivat jälleen (taas rupesi melkein suututtamaan, etten osaa paremmin ranskaa enkä muka ole ehtinyt opiskella), mutta itse kaupunki jätti vähän kylmäksi. En tiedä oliko syynä sateisen harmaat säät, jotka osuivat matkallemme. Kaupunki näyttäytyi minulle jotenkin ränsistyneenä ja harmaana. Valtavahan se on eli varmasti kaupungista löytyisi myös ihastuttavan kauniita palasia. Ehkä käytiin taas mun makuun liikaa pakollisissa turistirysissä. Lontoosta jäi vähän sama tunnelma: tässäkö tää kaupunki, jonka näkemisestä oon haaveillut vuosikausia, oli? Mutta kuten Lontoonkin matkalla, ehkä syy olikin ankean sään. Pitää joskus käydä uudestaan.

11. heinäkuuta 2016

Kesäpalasia

Pitkästä aikaan matka Sastamalaan.

Junamatkalla irtokarkit maistu taivaalliselta.

Näytti ja tuntui kesältä.

Sane uitti vaappuja, ja minä istuin rantakivellä ja lauloin.
Aurinko laski peltoihin iltalenkillä.
Suomen pisin riippusilta.
Kiivettiin Pirunvuorelle tihkusateessa.
Ahmittiin mustikoita.
Kivilinnan seinä.