16. toukokuuta 2015

Häät

Mun isosisko Katri meni tänään naimisiin. Olin aika katkera, kun nuo ei järkänneetkään isoja hääjuhlia, jossa on hauskaa ohjelmaa ja iloisia ihmisiä ja hyvää ruokaa ja kauniita puheita. Mutta tänään totesin, että ei sen väliä. Minulle riitti ihan tämäkin, että kaksi ihmistä sai toisensa. Musta tää vihkimisessä lausuttu Apassi-intiaanien hääruno oli ihana:

Sade ei teitä enää kastele, sillä olette toisillenne suojana.
Kylmyys ei teitä enää vaivaa, sillä lämmitätte toisianne.
Yksinäisyyttä ei enää ole, sillä olette toisillenne elämäntovereita.
Te olette nyt kaksi ihmistä, mutta edessänne on vain yksi elämä.
 
Käytiin porukalla syömässä, ja me Nellan kaa käytiin ottamassa valokuvia, ku oltiin niin prinsessoja meidän mekoissa. Tuntui niin kesäiseltä, kun oltiin mekoissa ilman takkea vihreän luonnon ympäröimänä. Haaveiltiin Nellan kaa molemmat, et oispa nyt lakki päässä et oispa ollu tää mekko omissa ylioppilasjuhlissa.

Kesäjuhlat on kivoja, joten oon vähän surullinen, ettei tänä kesänä ole muuta luvassa. Pitää keksiä itse syytä juhlaan ja näyttää hienolta.

6. toukokuuta 2015

Minkä mä sil voin et mu swägä o nii mehu?

Tippa T:n Mehu on iha hirvee ja törkee ja röyhkee biisi, mut se on ollu mun tunnari täs pari päivää. Koska vaikka ei oo kaikki taas ihan mennyt putkeen, niin loppujen lopuks mulla on kaikki hyvin. Tai paremmin kun hyvin, loistavasti. Pusersin kandin sunnuntaina valmiiks ja äsken pidin vikan ruotsintuntini tässä harjottelussa (ja ensimmäisen oppitunnin yksin!). Ei ne kumpikaan täydellisiä olleet, mutta mä tein parhaani. Aurinko paistaa ja kyllä mää selviin hienosti. Luokka, jolle pidin ruotsia oli ihana! Ja tuntu oudolta kuulla et oppilaat huutaa "ope" ja meinaa mua.

Nii sen takii tää otsikko ja sen takii tupla-Awesome-kuva musta. Ha det så bra.

4. toukokuuta 2015

Jatko-osa

Sain mun edellisen päiväkirjan täyteen kuukausi sitten. Siihen olen tallentanut hetkiä ja ajatuksia kesän 2013 lopusta asti. Muistan vieläkin mitä mulla pyöri päässä, kun aloin kirjoittaa sitä. Aika kauas oon päässy siitä.

Innokkaana aloitan uuden kirjan (kuvassa) täyttämisen. Tahtoisin, että mulle kertyis paljon päiväkirjoja, ja voisin ajatella niitä romaaneina: ainiin tuo on se, jossa asuin Turussa ja tuossa minä valmistuin yliopistota. Pitää yrittää elää niin, että jatko-osat ei koskaan kalpene edeltäjiensä rinnalla.