27. huhtikuuta 2015

Kumma kevät

Vanha kuva, mutta musta niin hieno, että se oli laitettava blogiin. Nyt on jo niin kevät, että Jyväsjärvi on kokonaan sulanut.

En oo tehnyt viimeaikoina mitään ja toisaalta olen tehnyt kaiken tarvittavan. Päiväni täyttää ihminen, jonka olemassaolosta en kolme kuukautta sitten edes tiennyt. Onneksi lopetin elämäni suunnittelun, muuten hämmentäisi tämäkin ihan liikaa.

Oon pitänyt kaksi ruotsin oppituntia seiskaluokkalaisille parin kanssa. Aika jännää, mutta onneksi on ihana luokka. Oon sitsannut ja ommellut haalarimerkkejä. Nyt odotan jo malttamattomana vappua, lähden Tampereelle Särkän märkään.

Kielten lukijoiden euroviisut

Svenska Klubben voitti viime vuonna euroviisut (woohoo, hyvä heikkisjamot! ♥), joten järjestäminen oli meidän vastuulla. Päätettiin pitää viisut meriteemalla. Esityksiä oli tänä vuonna vain neljä, mutta ainakin musta ne oli oikein hienoja. Pari kunnon show'takin oli, varmaan enemmän soittimia, mitä on edellisissä viisuissa nähty yhteensä...

Takahuonehengailua... Meikä oli taas osana meidän esitystä, oltiin sanotettu Boten Anna Båten Annaksi ja niin edelleen.

13. huhtikuuta 2015

Arkipalasia


Palasia mun viimeaikaisesta arjesta (ja juhlasta). Pääsiäistä vietettiin tosiaan serkun ja sisarusten kesken, oli ihan huippua kuten aina. Mentiin jopa kerranki baarii ja oltiin pilkkuun asti! Järkytettiin Espoon yöelämää, mentii pyytää ysärii ja sekoiltiin sen tahtiin (otettiin videoitakin todisteeks).
 Pääsiäispäivänä syötiin hyvin perheen kesken ja tein ekaa kertaa perunamuussia.
Maanantaina Petra tuli pitkästä aikaa Jyväskyään! Katottiin Mamma Mian sing along -versio ja Hairspray. Syötiin sikana ja lauletti Robinii. ♥ Jäätin Petran kaa Jutalle yöks, ja siitä sit Piatolle syömään tiistaina.
Yläpuolella lentää lokkeja valonkajoa siivissään. Laventelinväriset hattarapilvet raidoittavat aprikoosinväristä taivasta. Aurinko nousee ja kertoo lempeästi, että nyt on aamu. Minä olen kuitenkin vasta matkalla kotiin yöunille. Näin kirjoitin päiväkirjaani keskiviikkoaamuna. Oli ihanaa mennä nukkumaan, kun päivän ensimmäinen luento alkoi vasta 16:00.
Lauantaina tulin aamukymmeneksi Agoralle kirjottelee kandia. Joku tyyppi jäi pitämään mulle ulkoovee auki, vaikka olin vielä aika kaukana siitä. Naureskelin siinä ja totesin, että jopas on hyvää palvelua. Vastasi, että no jos mä saan jonkun hymyilee lauantaiaamuna sillä, et pidän sille ovee auki, nii on sekin jotain. Toivotti vielä hyvät päivänjatkot. Ihan hyviä ihmisiä maailmassa.

Kandiangsti tosiaan yllätti, tuntui, etten saa mitään aikaiseksi. Sain kuitenkin lauantain kirjoiteltua. Kävelin Jyväsjärven rantaa pitkin pois. Riemastuin, kun näin vettä jään sijaan. Vesi on niin paljon elävämpää. Illalla vietin aikaa ihmisten kanssa ja krebasin huoleni pois pikkusikon kanssa muun muassa Pelimiehen tahtiin.

Päätin lopettaa ranskan kurssin. Mun aika ei vaan riitä panostamaan siihen tällä hetkellä kandin ja opeharjottelun keskellä. Tänään opponoin kandia, jänskättää vähän. Lisäks jänskättää JYPin kohtalo, meen kattoo pelii siskolle mahahaavan uhallakin...

4. huhtikuuta 2015

Moi mun sisarukset ♥

Mä aattelin kirjottaa mun sisaruksista. Meitä on viisi ja me ollaan kaikki ihan levällään ympäri Suomee ja maailmaa. Kuitenkin oon kaikkien kanssa tosi läheinen. Tai en oo ennen ajatellut olevani, mutta sitten puhuin parinkin opiskelukaverin kanssa siitä, et oon menossa veljelle Espooseen toukokuussa viikonlopuks, ja ne sano molemmat, et ei vois kuvitella menevänsä veljensä luo yöks ja viettävänsä aikaa kahden kesken. Musta isoveljen kanssa kahdenkeskinen hengailu on maailman luonnollisin juttu!

Tästä siis inspiroiduin kirjoittamaan mun sisaruksista. En sitä et minkä ikäsii ne on tai missä ne on tai mitä ne tekee. Vaan et mitä ne oikeesti on. Mitä ne on mulle. Vaikka me ollaan läheisiä ja toisille tärkeitä, niin harvoin me sanotaan ääneen, et me välitetään toisistamme. Kai toi on ihan perus. Siks päätin et mä kirjoitan jokaiselle sisarukselleni "kirjeen". Ehkä mä joskus kirjoitan ne niille oikeesti tai linkkaan tän postauksen, jos uskallan. Tässä mun sisarukset, nuorimmasta vanhimpaan.


Moi Nella,
sä taidat asuu mua lähimpänä, mut tuntuu et sä oot musta kauimpana nykyään. Sua on isoin ikävä. Me ollaan ne perheen nuoret, ne "pienet", kun ne toiset on "isot". 

Ollaan vietetty pari vuosikymmentä aika tiivisti yhdessä aikaa, haluttiin sitä tai ei. Lukiolaisina me mun mielestä etäännyttiin toisistamme jonkin verran, molemmilla alko olla omat elämät. Sit kun muutin vuodeksi Turkuun, niin me puhuttiinkin päivittäin Facebookissa tai jossain. Yleensä jos jotain tapahtu, niin sulle mä halusin siitä ekana kertoa. Nyt meillä on taas omat elämät ja kodit, ja tuntuu, ettei saada viettää aikaa oikeasti kahden kesken melkein koskaan.

Vaikka me ei enää jaeta huonetta eikä edes taloa, niin se mitä meillä on ei saa kukaan pois. Edelleen me ollaan eeppisin pari Aliaksessa ja edelleen me jaetaan hämmentävän monia aivoratoja. Edelleen meillä on eniten omia inside-läppiä ja edelleen me nauratetaan toisiamme. Ja edelleen jos mun elämässä jotakin tapahtuu, niin perheenjäsenistä sä olet se, joka siitä saa ekana tietää.
  
Mä toivon ihan hirveesti et sä pääset yliopistoon kanssa. Sit saatais taas käydä samaa oppilaitosta, vähänkö siistiä. Haaveilen siitä, et sit voitais taas lähentyä, kun oltais samassa elämäntilanteessa ja vähän samoissa ympyröissä.

♥:lla Helka 



Moi Laura,
sä muutit kauas pois ja mä en ees huomannu. Mietin et näinkö vähän mä välitän. Näinkö helposti mä unohan sut.

Mut kyllä sua kaipaa. Sä oot se hullu ja rohkee, joka saa mutki ulos kuorestaan ja kokeilee. Voin heittää maailman asiattominta läppää ja vähän kokeille rajojani. Se virkistää. Se on tärkeetä.

Meisson jotain samaa ja ainakin nauretaan usein yhteisille jutuille. Kuitenkin meissä on tosi perustavanlatuisia eroja. Me ei ehkä ymmärretä toisen valintoja, mut me hyväksytään ne. Musta tuntuu, et pitkään ihailin sun mielipiteitä eniten. Nykyäänkin ne merkkaa, mutta ei niin paljon. Musta on ollut kivaa, et meillä on muutamia yhteisiä juttuja, niinkun kasvissyönti tai protuleirin käyminen riparin sijaan.

Kiitti, et oot niin paljon, jotta mä uskallan olla enemmän. Kiitos inspiraatiosta; sä olet yksi rohkeimmista, joita mä tunnen. Välitän susta ja tarviin sua.

♥:lla Helka


Moi Katri,
sä olet mun vanhin isosiskoni ja pitkään se tuntukin siltä. Että sä olet aika kaukana musta, elämässä edellä. En tiiä missä välissä tää vaihtu siihen, et me ollaan ihan tasavertasia ihmisiä, jotka tykkää tehdä aika paljon samoja asioita.

Sulle voi aina soittaa, ja sä taidat olla sisaruksista ainoa, joka soittelee mulle. Sua kiinnostaa kuulumiset ja sä välität siitä, miten menee. Panostat ja järjestät aikaa aina ihmisille. Sä oot usein suurin syy siihen, et joku vaikka perheen yhteinen juttu - vaikka joku pieni peli-ilta - on toteutunut.

Yhdessäolo on sulle tärkeää ja niin se on mullekin. Musta tuntuu, että sä oot aika paljon inspiroinut mua  nimenomaan panostamaan läheisiin ja järjestämään aikaa ihmisille. Kiitos siitä, että oot innostant mua tekemään elämästäni ihmistäyteisen ja kiitos, että olet itse yksi ihmisistäni.

♥:lla Helka


Moi Juho, 
sä olet mua kymmenen vuotta vanhempi eikä mulla hirveesti ole muistoja siitä, kun asuit kotona meidän kanssa. Lähinnä välillä naureskellaan Nellan kanssa, kun kiusasit meitä ja et olit aina koneella.

Musta on ihan huippua, että laitat mulle jotain enemmän tai vähemmän turhia sähköposti- ja tekstiviestejä. Ja Facebookissa jutellaan aina. 

Oot kaikessa aina ihan messissä, se on ihan käsittämättömän ihailtavaa. Lähinnä aina vitsaillan ja naljaillaan, mutta kuitenkin sulta saa ihan aitoa sympatiaa. Muistan kun mua harmitti, etten päässyt vetämään protuleiriä ja sanoin jotain siitä, niin sä sanoit tyylii "vähän shaibaa" ja surunaaman Facebookissa. Sekin merkkas niin paljon mulle! 

Ollaan tehty kaikkee hauskaa yhessä ja vielä on monet seikkailut tulossa, tiiän! Ja todellakin odotan, et pääsen hengailee sinne toukokuussa, katotaa HIMYMii ja syödään jotain hyvää, eiks je. 

Mulla tuli sun luona mieleen, et yks parhaista jutuista on saada sut nauraa. Sillei kunnolla, silmät kii ja sit se ihme kikatukses. Siitä ei voi tulla kun hyvälle tuulelle.

♥:lla Helka