15. helmikuuta 2015

Ord på svenska

Oj, vad jag älskar svenska. ♥ Nu har jag studerat svenska som mitt huvudämne i över ett och ett halvt år, men har inte blivit trött på det. Svenska är lätt, logiskt och helt enkelt vackert.

På alla hjärtans dag skickade jag kort till några av mina vänner. Kort är härliga! Jag föredrar kort framför gåvor. Gåvor är ofta något onödigt och flyktigt, något som du inte minns efter en vecka. Kort är inte meningslösa: ingen skriver ord som man inte menar på ett kort. Man tänker efter vad man vill säga till kortets mottagare. Kanske finns det bara några ord skrivna på kortet, men de är äkta. De är genomtänkta. De är sanna. 

Jag fick ett paket från en vän från Helsingfors. Paket, kort, brev... Allt som skickas med posten är på något sätt så hemskt spännande och trevligt. Jag fick ett kort och en födelsedagspresent. Presenten var novellsamling av Tove Jansson! ♥ Skriven på svenska naturligtvis. Vilken perfekt present!

Jag har tidigare läst två böcker av Tove Jansson: Pappan och havet och Sommarboken. Jansson är en fantastisk författare tycker jag: på något sätt får hon alla vardagliga saker kännas intressanta. Hon gör otroligt noga iakttagelser om världen och livet. Det är skönt att läsa Jansson-böcker i lugn och ro: man får smaka på orden och fundera på meningarna.

(Tekstin on korjattu Lang-8-sivuston käyttäjien avustuksella.)

13. helmikuuta 2015

Keskiviikko + torstai

Keskiviikkona keskustelin kandista ohjaajan kanssa, ja sain kyllä paljon apua jee jee. Sit menin kahvilakerhoilemaan Wilhelmiinaan ja söin vuoden ekan (ja varmaan vikan) laskiaispullan. Kävellessäni Jyväsjärven rannan kautta keskustaan Agoralta näin miehen tamppaamassa järven jäälle WILL U MARRY ME:tä.
Torstaina oli Agoralla merkkimarkkinat, ja ostin pari kauan himoitsemaani merkkiä!
Sit syötiin opiskelukaveriporukalla Piatolla ja naurettiin esimerkiksi suomen kielelle ja Tohtori Sykerölle. Sit kotiin about tunniksi ja keskustan sitsaamaan ja jatkoilemaan ja yökyläilemään Jutalle.

Nyt meinaan linnoittautua loppuviikonlopuksi kämpille opiskelemaan ja siivoamaan. Tai no huomenna käyn rusettiluistelemassa, mut that's it.

10. helmikuuta 2015

Lempivuodenaika

Lempivuodenaikani on kevättalvi. Kevättalvi vaikuttaa värittömältä ja tyhjänpäiväiseltä; ei silloin tapahdu mitään. Olen kuitenkin vuosien varrella oppinut rakastamaan kevättalvea. Varmaan siihen liittyy se, että moni mukava asia on osunut kevättalveen (Japanin matka ja idea siitä, että musta tulee ruotsin ope). Mutta on siinä muutakin! Aurinko ei koskaan tunnu niin hyvältä kuin kevättalvella. Tai näytä niin kirkkaalta. Lumi sulaa vedeksi, tuuli tuntuu leudolta ja vihjaa lähestyvästä keväästä. Tänään uskalsin kävellä pienen hetken ilman pipoa ja lapasia. Talvitakki tuntui liian lämpimältä. Liukastelin tennareilla ja tunsin suunnatonta riemua. Sanon koko ajan itselleni ja muille, että kevät on tullut, jotta se muuttuisi todeksi.
Kevättalven lisäksi tänään on hymyilyttänyt...

Ranskan tunnilla oli belgialainen vieras. Harjoiteltiin ravintolassa tilaamista, ja tää vieras tuli multa sitten ranskaksi kyselemään tilausta. Alkupaniikin jälkeen osasin kuitenkin ehkä vähän niinku muka puhua ranskaa, huh!

Taas vaihteeksi stressasin yhtä enkun kurssia, että en oo kovin hyvin tehnyt kotitehtävää. Mut ihan tarpeeks hyvin olin sen tehnyt! Olin pienryhmässä kahen vaihtarin kanssa, ja kyseltiin toisiltamme kaikkea enemmän tai vähemmän aiheeseen liittyvää.

Vetenskapligt skrivandessa piti vaa värkätä superhelpot kaaviot Excelissä, ja sitten vaan menin Facebookiin jutustelemaan Jutan kanssa tulevista ja menneistä meiningeistä. Repeilin yksinäni meidän keskusteluille takarivissä opettajan kertoessa kandiin sopivasta ja sopimattomasta sanastosta.

Menin bussilla vanhempien luokse ja mun oman vanhan kouluni pysäkiltä kyytiin nousi lauma yläastelaisia. Mua nauratti, ku tajusin miten nuorilta yläasteikäiset nykyään näyttää ja vaikuttaa. Lukiolaisetki tuntuu nykyään niin nuorilta! Sit aloin miettiä sitä, kuinka hassua on elää koko pitkää elämäänsä samassa kaupungissa, jossa on periaatteessa koko ajan oma lapsuus ja nuoruus läsnä. Tulee pyörittyä paikoissa, joissa vaikka teininäkin vietin aikaa. Okei, ei kyllä ihan samoissa paikoissa, mutta ni vet u know.

Olin saanut vanhempien luokse kummitädiltäni kirjeen.

Huomenna kahville ja Gleetä ja fetapinaattipiirakaa.

Ylihuomenna merkkimarkkinat ja vaihtarisitsit ja ystävänpäiväjatkot.

Hohoo, eniten oon fiiliksissä siitä, että tää pisin ja raskain opiskelupäivä on ohi ja selvisin siitä näin iloisin mielin! Nyt on opintoviikko kahta luentoa vaille pulkassa, jej!

9. helmikuuta 2015

23 = kaksikymmentäkolme = twenty-three = tjugotre = dreiundzwanzig = vingt-trois

Täytin viime keskiviikkona 23. Aluks aattelin et kivaa, koska parittomat luvut kuulostaa jotenkin nuoremmilta, joten oikeestaan oon nuorempi ku 22-vuotiaana. Mut sit sainkin pienimuotoisen ikäkriisin et kaikki yli 20 on aika vanhoja, ja mä oon iha samanlainen ku olin 20-vuotiaana enkä mihinkää oo päässy. No mut eipäs, olen mä aika monta kokemusta rikkaampi kun vielä vuosi tai vaikka kolme vuotta sitten.
Synttäripäivänä mieltä lämmitti luennolla saatu kortti, kaverin halaus, suklaakakkupala, lahjapussi kaverilta, postilaatikosta löytyvä kortti, ihanat kukat ja vanha valokuva, yllättävä onnittelutekstari serkulta, kaikki Facebook-onnittelut ja ilallinen perheenjäsenten kanssa.
Varsinaisesti juhlin synttäreitäni toissapäivänä eli lauantaina. Halusin tehdä jotain erityistä, joten varasin karaokekabinetin. Meitä oli kymmenen lauleskelemassa (vaikka tää huima yhteiskuvien määrä antaakin ehkä ymmärtää muuta). Karaokesta jatkettiin sitten iltapalan kautta baariin. Oli kyllä hauska ilta! Ehdottomasti pitää joskus toistekin varata toi kabinetti, etenkin jos siihen on taas toi sama tarjous joskus. 
Sunnuntaiaamupäivä meni löysäillessä: katottiin veljen kaa How I Met Your Motheria, pelattii lautapelejä ja tilattiin kotiin pizzaa. 
Isoveli lähti ajelee takas Espooseen (olin kyl nii ilonen ja otettu et se jakso tulla mua juhlistaa!) ja me vietettiin nuorempien serkkujen kanssa "ikäkarnevaaleja"/ Ollin 20-vuotissynttäreitä. Niina oli leiponu fetapinaattipiirakkaa (se on maailman parasta!) ja kunnon överikakkua, nam nam!

Maanantai tuli ihan liian pian. Mut onneks mulla on enää kahtena päivänä luentoja, aion skipata kaks muuta päivää (toisen laiskuuttani, toisen siks että kymmenennet sitsini). Eli ehkä tästä viikosta taas selviää!

6. helmikuuta 2015

Aurinkoa



Oon ihan fiilareissa että AURINKO! ♥ Olin unohtanu et taivas on tommone. Niinku sinine. Ennen kun bussi tuli, ehdin olla hetken auringossa, ja se tuntui lämpimältä. Tuulikin tuntui semmoselta leudolta kevään tuulelta. Päätin, et kevät on nyt tullut.

Huikeeta, et on perjantai. Juho tulee Espoosta tänne mun huomisiin synttärikutsuihin, ihanaa! Tänään oon taas oppinut lisää ranskaa.