31. tammikuuta 2015

KE + TO + PE + LA

Keskiviikkona menin luennon jälkeen Jutalle katsomaan Gleen 2. kautta ja syömään dippivihanneksia. Hyvin jakso vihannesten voimalla vielä tunnin street dancea ja joogatunnin! 

Bonuskuva: irrotin katon reunasta ison jääpuikon ja yritin olla yksisarvinen. 

Torstaina oli kauan odotetut haalarin- korkkaussitsit Dumpin, Linkin ja YK:n voimin. Oli ehkä jopa viime vuotta kivempaa; mulla oli tosi mukavaa pöytäseuraa, meillä oli oikein semmonen hyvä porukka siinä pöydän päässä. Sitsien jatkoillakin jaksettiin Jutan kanssa viipyä ihan valomerkkiin asti (siel soitettii kolme kertaa Robinia!), siitä sit pizzerian kautta Jutalle nukkumaan. 

Perjantaina jatkettiin Gleen kattomista ja syötii pizzanjämiä. Sovittiin myös leffaillasta uusien tuttavuuksien kanssa. Käväsin sitten iltapäivästä kotona, ja illalla pidettiin semmone minimuotoinen Disneyputki (Aladdin, Mulan ja Pieni merenneito). Oli kyl iha hauskaa, kaikki oli jotenki niin väsyneitä, että melkein kaikki nauratti, ja heitettiin kaikkee enemmän tai vähemmän järkevää kommenttia leffan hahmoista ja tapahtumista koko ajan.

Tänään lauantaina piti alkaa arjenlietsonta et ois pitäny rykästä kandin teoriaosuus käyntiin, mutta tota joo... Tulinkin vanhempien luokse pelailee lautapelejä ja korttia, ja kohta lösähdän varmaa kattoo telkkaria äidin kaa... Mut ehkä huomenna tai sit jos tänä yönä tulee äkillinen inspis.

Ilmottauduttiin muuten Jutan kanssa taas uusille sitseille. Todettiin, että meillä on sitte ollu viiden viikon bileputki; joka viikonloppu jotai häppeninkiä.

26. tammikuuta 2015

Tänään ilahduttanutta

Ilah-dutta-nutta... Kuinka hauska on suomen kieli!
Pikkusiskon tekemät pitkävartiset villasukat kohti kattoa.

Tällä kertaa kuulin linkissä saksaa. Piti ottaa kuulokkeet pois korvista ja yrittää ymärtää. Sanoivat, että onpa pieni kuntosali. Ja että on kaunista ja valkoista. Melkein ratkesi naama, kun hymyilin jostain syystä niin paljon kieltä kuullessani.
Ostin ylihinnoiteltuja muistivihkoja ranskan opinnoissa motivoimaan.

Eva ja Manu ja Evan ja manun kappaleet.
Kävin ties kuinka monetta kertaa Kampus Datan kirjaosaston loppuunmyynnissä, tällä kertaa ranskan kirjoja etsimässä. Eniten kaipailin sanakirjaa, mutta ei ollut enää yhtäkään (sen sijaan viroa, kreikkaa ja kroaattia, anyone?). Ranskaa aikuisille -oppikirjoja kuitenkin oli, ja päädyin ostamaan neljä kirjaa. Meinasin ostaa myös saksan kirjoja, mutta jäivät ainakin tällä kertaa hyllyyn.

Kävin antamassa sormenjälkeni ja valokuvani, ja kohta saan uuden (ja elämäni toisen) passin. 
Ruoka.

Tänään ei ollut niin kylmä.

25. tammikuuta 2015

Tekemisiä ja kokemisia

20 astetta pakkasta. 
Mies pilkki Jyväsjärvellä. 
Puhuivat linkissä ranskaa.
Tanssin otsa hiessä ysärimusan tahtiin. 
Aivastin cashewpähkinät tietokoneen näytölle. 
Vieroksun nettiä.
Panikoin kandiani. 
Opiskelen ranskaa. 
Otin selvää, montako äännettä kussakin osaamassani kielessä on. Suomessa oli vähiten.

11. tammikuuta 2015

Elämää varten

Tein ranskan opiskeluhaaveistani totta. Opiskelin viimeisen kahden kuukauden aikana ranskan alkeet ja huomenna aloitan kielikeskuksen ranskan jatkokurssilla. Oon kuunnellut melkein koko joululoman ranskankielistä musiikkia. Kyllästyin siihen vähän, niin vaihdoin saksankieliseen. Sekin on niin nätti kieli, et en mä siitäkään voi vielä luopua. Pakko sitä vielä on jatkaa jossain kohtaa, kun saa yliopistossa ilmaiseks opiskella!

Ennen mietin, et mulla on jotenkin kiire. Harmitti jo se, että kävin nelivuotisen steinerlukion - mä voisin muuten olla nyt jo neljännen vuoden opiskelija! Aattelin aina, et mä opiskelen yliopistossa tasan sen viis vuotta, sit äkkiä töihin. Nykyiseen unelma-ammattiin eli kielenopettajaks. Valmistuminen oli ennen päämäärä, jota kohti malttamattomana kiirehdin. Joululomalla mulla tuli yks ilta semmonen kauhukuva tulevaisuudesta, et mä vaa seison luokassa ja kirjotan tauluun vierasta kieltä. En ahdistunut siitä, et musta tulee opettaja. Vaan ylipäätään siitä, et musta tulee jotain. En haluu vielä valmistua. Tulla vielä valmiiks. Tällä hetkellä tuntuu siltä, et ku mä sit joskus saan ne maisterin paperit, nii mä teen aluks jotain ihan muuta jossain ihan muualla. Ees hetken. Kyllä sitä ehtii sen jälkeenkin seistä luokkahuoneessa vielä vuosikymmeniä.

Vaikka tämänhetkisissä yliopisto-opinnoissani mua on erityisesti innostanut ja motivoinut se, että opiskelen kohti tiettyä ammattia, ja jokainen opintopiste on ollut askel kohti kielenopettajuutta, niin musta yliopisto on myös paikka tutkia ja olla utelias. Kokeilla ja etsiä ja haastaa itseään. Eli vaikka musta mitä suurimmalla todennäköisyydellä valmistuu "vain" ruotsin ja englannin ope, niin mä aion tulevina opiskeluvuosinani käyttää aikaani, energiaani ja opintotukikuukausiani myös ranskan ja saksan opiskeluun. Ei koulua, vaan elämää varten. Mä tahdon sivistää itseäni, en opiskella vain tutkintoa ja pätevyyksiä varten. Tuleva ammatti on vaan yks osa mua, joten haluun, että yliopisto tekee musta muutakin kuin enkun ja ruotsin open. Mä haluun et se antaa mulle sivistystä ja monipuolista kielitaitoa. Mä haluun et se antaa mulle eväitä ja inspiraatiota olla loputtoman utelias oppimaan jatkuvasti uutta.

Loman loppu

Eilen illalla oli vaan jotenkin niin autuasta, ku tulin stand uppia kattomasta, sit vaa laitoin villasukat ja kollarit jalkaa, ja menin vanhempien (ei ne siis ollu siellä) sänkyyn löhöö lukee uusinta Trendiä. Vielä viiminen ilta täynnä joululoman rentoutta ja vailla huolta huomisesta. 

Oltiin kattomassa Mirjan kanssa stand uppia, oli taas hauskaa (stop the press!). Tultii iha viimehetkellä, ja "jouduttii" sit eturiviin. Eipä säästytty mekää koomikoiden huomioilta, mutta onneks ei mitää kamalaa! Illan isäntä Jussi Simola kommentoi et joo siinä istuu tommoset kunnon opettaja-tytöt. Sit ku selvis, et mä opiskelen kuin opiskelenkin opettajaks ja Mirja kasvatustiedettä, nii siitähän riemu repes...

Heräsin tänään sunnuntaina herätyskelloon 7:00. Tuli hirvee ahdistus: viiminen lomapäivä! Yhyy, en tiiä jaksanko vielä huomenna opiskella. Etenkin ku kattelin, et keväällä suoritan ihan sikana kursseja ja kandikin siinä sivussa. Mut toisaalta luulen, et pahin ohi; englantiakin on vaan kaks kurssia, ja toinen on semmonen, missä mulla on pari hyvää opiskelukaveria.

Mut joo, johan tässä on viisi viikkoa lomailtu. Mitähä sitä teki. Oon lagannu vanhempien nurkissa, hengannu ihmisten kanssa, kattonut leffoja ja opiskellut ranskan alkeet. Time well spent mä sanoisin.

4. tammikuuta 2015

Kakstuhattaviistoista ja siitä eteenpäin

Mietin lupauksia vuodelle 2015. Mutta pikemminkin nää vois olla teesejä loppuelämäksi:

RAKASTA VIRHEITÄ; niistä oppii. 
Puhu itsellesi ja muille (ja itsestäsi ja muista) VAIN KAUNIISTI
Kerää KOKEMUKSIA, älä onnistumisia. 
SANO ÄÄNEEN (kehu, kysy, jaa ajatuksesi).
  Puhu tuntemattomille ja TUTUSTU uusiin ihmisiin.
Ota RISKEJÄ.
HAAVEILE.
TANSSI, LAULA ja HALAA mahdollisimman paljon.
Enemmän NAURURYPPYJÄ, vähemmän otsaryppyjä.

Vähennä internetissä viettämääsi aikaa; elämäsi ei ole siellä. Älä murehdi etukäteen, äläkä koskaan niitä asioita, joihin et voi vaikuttaa. Vähennä kiroilua ja sokeria. Älä stressaa tai ota asioita liian vakavasti. Älä pitkitä nukkumaanmenoa, ellei ole kallisarvoista seuraa. Usko itseesi, ihmisten hyvyyteen ja parempaan huomiseen.

Kiireesti kokemuksia

Maaliskuussa aikataulutin mun haaveet. Kirjotin et minkä ikäsenä pitää olla kandi valmis, millo gradu, millon asua ulkomailla, milloin mennä naimisiin ja milloin hankkia lapsia ja kuinka monta. 

Vasta puoli vuotta myöhemmin havahduin kysymään itseltäni: mikä kiire mulla on? Ei ne vuodet, jotka ei mene suunnitelmien mukaan valu hukkaan. Ei kukaan ihminen koe kaikkea. Mutta jokainen kokee jotakin. Jotakin ainutlaatuista ja korvaamatonta. Jotakin ihan yhtä arvokasta ja tärkeää.

3. tammikuuta 2015

2014

Tykkäsin tavastani kerrata vuosi 2013, joten jatketaan samaan malliin. Vuoden 2014 jokaista kuukautta heijastelkoon  valokuva ja kymmenen satunnaista, toisiinsa liittymätöntä lausetta päiväkirjastani kyseiseltä kuulta.


T a m m i k u u
Sit vaan heti et ei, en mä vaan voi enää olla tän jutun yläpuolella ja ulkopuolisena, mä oon mukana tässä, mä oon jo kiinni näissä ihmisissä. Olin just niin tyhmä ja ujo, kun etukäteen pelkäsin. Illalla katon Mirjan kaa Maajussille morsiamen, lauantaina Singstar-ilta Katrilla ja sunnuntaina ekaan tapaamiseen Jyväskylän kahvilakerhon kanssa. Tulee hyvä mieli aina kaikista kohtaamisista. Tän hetken hartain toive on päästä tuutoriksi. Huomenna on pitkä päivä, mut kaks ihanaa ihmistä saa mut vapaaehtoisesti pidentää sitä kahella tunnilla. Tassuttelen tääl yössä ja Mirja nukkuu. Hieno viikko, muista nauraa iha älyttömästi, mut varo, ettei mee pakkasta suuhun. Masennuin vähän ku tajusin (=luin) hiusten kasvavan 9 cm vuodessa. Hienoo ja jännää matkata Muurameen meneväl bussilla, kaikki ihmiset cooleja.

H e l m i k u u
Mut tänään vasta pitkästä aikaa lumen narskumista. Silmälasipäisen pojan mysteeri. Matkalla puhuin yksin ruotsia, niitä näitä. Mutta sitten oivalsin, että jos en olisi kävellyt yksin, en olisi saanut tajuta asioita ja itkeä onnesta. Mäyrämäkeen on niin kotoisa mennä, kun kaikki on vielä puolen yön aikaankin hereillä ja talo elossa. Nyt olen oikeassa kaupungissa, oikeiden ihmisten ympäröimänä. Tykkään auttaa ja neuvoa, Mirjakin kyseli hauista. Löysin Timi Lexikonin jo hetki sitten - samalla kun tunnustin rakkauteni savon murretta kohtaan. Ja kuinka usein mä oon muka ottanut riskejä? Lupaa mulle, et joku päivä sä oot Lontoossa ja kuuntelet Siivet auki.

M a a l i s k u u
Mut siis ihanat häät ja mä nii rakastan tommosii iltoja, et päätyy nii randomiin tilanteeseen, ettei sitä osannu alkuillasta ees kuvitella. Jos mä en tietäis näkeväni kavereita luennoilla, en tajuu mikä mut sais aamuisin ylös sängystä. Nytkin istun junassa matkalla Helsinkiin eikä mun tarvii ikävöidä ketään. Se pumppaa mun pyörän kumit ja kertoo asioita. Ihanaa nähdä et muutkin ihmiset särkyy ja hajoaa ja itkee ja pelkää eikä osaa päättää. Yksin ei oo mikään, tarvii palautetta, reaktioita, virikkeitä ja inspiraatiota muilta. Onneks on lämmin ilma ja PistePisteen pehmeä ääni ja hassut sanat hymyilyttää. Kesällä on koko ajan valoisaa ja saa olla elossa kellon ympäri. Kesä on vasta tulossa, mutta suren jo sitä, että se menee taas pois. Pitäis olla lista mun ihastuksista ku niitä on niin paljon.


H u h t i k u u
Näin unta et oltiin lähdössä avaruuteen kasvatustieteen kotiryhmän vetäjän johdolla. Eilen sain vihdoin kuulla pääseväni tutoriksi. Aina ajattelen kaikista, et ne on mua fiksumpia, sanavalmiimpia, hauskempia ja pidetympiä. Opiskelussa typerintä on, ettei sitä ehdi tehdä kunnolla. Mä makaan tässä, mun äidin vieressä - voisin yhtä hyvin maata jossain slummissa sairaana ja satutettuna. Maailma on täynnä ihmisiä, mieti mitä persoonia sun ohi lipuu koko ajan. Tuun aina helvetin kateelliseks ihmisistä. Haalarin on oltava huomiseen mennessä ready. On tosi kiire, mutta kaikkea kivaa on tapahtunut. Aamulla huvitti laittautua.

T o u k o k u u
Ärsyttää kun oon niin ääripäästä toiseen. Semmonen hassu hohoo-juttu tänään oli, että sähköpostissa kyselivät josko olisin vielä kiinnostunut menemään Asuntomessuille kesätöihin. Enkun sivuainekokeessa istuin kaksi ja puoli tuntia ja viittasin kaikkiin kolmeen aineistoon. Jos mulla on sisäistä motivaatiota niin mähän itse voin myös arvottaa mikä opiskeltava asia on tärkeää. Ainut mikä vituttaa on Gransspråk. En mä tullu tänne norjaa tai tanskaa opiskelee, kohtuutonta vaatia niiden perusteiden hallintaa. Mä sain töitä! Käki kukkuu, on valoisaa ja huomiseksi on luvattu 28°C. 24 tuntia sitten Giggling Marlinissa laitettiin valot päälle. Me lähdettiin seikkailuun.

K e s ä k u u
Ujous on luvallista. Päivän saldo: juustoateria x2, mielenkiintoisia ihmisiä sekä luultavasti keuhkokuume (meitsi ajaa +5 °C:ssa kotiin ilman takkia - sain onneks Tuokolta lisähupparin).  Mietin et oisko aika euforista kattoo kotona (kolmelta aamulla) MMFD:n 2. kauden finaali. Aurinko nousee ja kaikki parin tunnin takainen tuntuu kaukaiselta. Muutenkin oon aika fiiliksissä et mä vaa voin lähtee halutessani yksin minne vaa. Huomenna oisin tyytyväinen, jos saisin siivottua kämpän ja luettua 54 sivua lasten kaksikielisyydestä Ruotsissa. Haluun vaa kattoo kaikkii romanttisii leffoja ja kuunnella rakkauslauluja, ah. Tanssin niin maan vapautuneesti. Semmonen olo et on aika kivaa olla mä. Milloinkohan alkaa tuntua kesältä.


H e i n ä k u u
Oon nyt ollu töissä kaks viikkoo. Kiva tienata rahaa ja polkee rantaraittia auringon paahteessa. Tekis mieli mennä Pipefestiin. Kesä on parhaimmillaan ja tuntuu et se valuu hukkaan. Vaikka kyllähän sen tiesi jo eilen, kun vasta iltayhdeksältä pyöräili Filmtowniin hakemaan Sinkkuelämää kakkoskautta ja Ben and Jerry's -purkkia. Montako valomerkinjälkeistä kotiinpyöräilyä? Erinomainen alku päivälle: kaveripyyntö Pandoralta! Eiks oo olemas ketää, joka haluis festaroida mun kaa selvin päin? Haluun Pokémonii, Winx-klubii, Spies-tyttöjä ja Ankronikkaa DVD:lle! Hei rakastan mun serkkuja, ne on ihanii.


E l o k u u
Sipe Santapukki (ja Minna Kauppi) kävi mun asiakkaana! Otan Laurasta mallia (me naurettiin Lontoossa loputtomasti) ja puhun joskus tuntemattomille. Aina muita psyykkaan ja kannustan ja oon vittu optimistine mut sit ku itellä menee huonosti nii hajoon ja vajoon iha täysin ja marisen ja märisen ja murehin. Mistä helvetistä mä teen kandin. Semmosessa ihmisessä, joka on kaikkien pitämä, ei oo mitään kunnon piirteitä. Mikä siinä on et oikeestaan kaikki hetket on jälkeenpäin aateltuna onnellisia. Ihanaa kattoo Sinkkuelämää aamukuuteen. Ja nyt mä vasta kysyin sen itseltäni aidosti: mikä kiire mulla on? Ei ne vuodet, jotka ei mene suunnitelmien mukaan valu hukkaan. Virheistä oppii, mut välillä ois vaan niin helvetin kiva jättää ne virheet tekemättä.


S y y s k u u
Vasta yks päivä takana, huomenna jälleen pitäis olla puhelias ja aurinkoinen. Uus Iholla on hyvä, siinon nyt miehiä. Silleen et tuntuu rennolta ja et koen voivani sanoo niille iha omana ittenäni vapaasti mitä vaa. Toka päivä syyslukukautta takana, ja tuntuu et räjähdän. Kiitti, et oot niin paljon, jotta mä uskallan olla enemmän. Elämä ei mee niinku suunnitelee, joten mä lopetin suunnittelun. Mun sanavarasto on niin huono, että yksinkertasesti pelkään, etten tuu ymmärretyksi. Vasta oli fuksi ja kaikki oli eessä. Timi Lexikonin ja TCT:n keikoilla oli kivaa. Heräsin aamulla hyvällä fiiliksellä: nukuin naurettavan vähän, mutta tällä mennään!


L o k a k u u
Koko ilta rakentu semmosista enemmän tai vähemmän merkittävistä kohtaamisista. Sen jälkee vaa mietin et Jyväskylään palaaminen oli kyl tähänastisen elämäni paras päätös. Nolasin itteni, ku kuuntelin Siivet auki ja fiilistelin kädet levällään tanssahdellen, ja sit joku heijastamaton jätkä oliki risteyksen toisella puolella. Nyt istun lentokoneessa Frankfurtista Lyoniin. Olin siis rautatieasemalla noin 23:30 ja podin jo huonoa omaatuntoa siitä, että valvotin Nooraa työpiävänä niinkin myöhään, mut se sano et ei perjantaina tarvii niin freeshinä olla, ja valvottiin johonkin 2-3. Tuntuu et kaks ystävystä on pakomatkalla omassa salapaikassaan, ja voi elää miten haluu. Nooralle on tarjottu mahollisuutta jäädä tonne töihin toukokuuhun asti, niin olin jo ihan fiilareis et mä otan sit kandin valmistumisen kunniaksi opintolainan, ja lennän tänne uudestaan. Sitä ranskaa haluaisin oppia, ja musta oli ihanaa, ku Noora sano et se on ihan varma, et mä oppisin ranskaa tosi hyuvin ja tosi nopeesti, et vuodenki jälkeen osaisin paljon. Jos mä saisin päättää, valmistuisin ruotsin, enkun, saksan ja ranskan opeks, joka osais myös vähän italiaa ja ehkä hepreaa tai jotain. Ihanaa lähtee kohta Vilmalle, siellä ei tarvii arkea miettiä.


M a r r a s k u u
Inspiroiduin aloittamaan uuden, terveemmän elämän. Haaveilen yhä ranskan opinnoista, ja yritän pähkäillä miten ja milloin saisin ne aloitettua. Mä haluun, että yliopisto tekee musta muutakin kun enkun ja ruotsin open. Voi kun Syke on hyvä. Nykyään millään muulla vuodenajalla kun kesällä ei oo mulle mitään arvoa. Villittiin Jutan kaa yleisöö meidän Robin-karaokella. Hitsi ku ei oo esim. paikallisprotua, ei sitä enää tutustu ihmisiin. Joogasta tulee niin hyvä ja vahva ja pystyvä olo. En kai mä nyt elä sillä "kunhan ei vaan sattuis mitään" -tavalla? Heräisinpä joskus neljältä huomenna ja Facebookissa hehkutettais avioliittolain hyväksymistä.



J o u l u k u u
Mihin oon unohtanut mulle eniten merkkaavan sisäisen kauneuden ja luonteenlaadun kehittämisen? Nyt ei stressaa aidosti mikää. Yliopistolla kertyy hirveesti tommosia "tuttuja",joita kohdatessa ei tiedä miten pitäis käyttäytyä. Oon ilonen ja aito. Sain esseet (8 kpl) valmiiksi, nyt alko loma! Sen tarkkaileminen turhauttaa, koska se ei oo ikinä ees vilkassu mua. Tai et mä oon se semihauska sidekicki, mutten ees oman elämäni päähenkilö. Amélie aamuyöllä inspiroi. Mä luulin, et tää elämänvaihe - nuoruus ja parikymppisyys - on pidempi. Mä päätän et mä meen seuraavan viiden vuoden sisällä ulkomaille pidemmäks ajaks.