29. lokakuuta 2014

Lyon IV

 "Hei miten me ei olla vielä otettu tämmöstä kuvaa!"
Sunnuntai-iltana mentiin vielä kadulle kirjoittelemaan liiduilla. Oli rasittavaa raapustaa autotiehen, kun koko ajan kaahasi autoja ohi, ja jouduttin väistymään. Aamulla kadun teksti oli pesty pois, mut meidän nimet jalkakäytävällä oli vielä tallella.
Maanantain naurava aamiainen.
Sääkin oli muuttunut harmaammaksi lähtöpäivänäni. Oli kyllä haikeaa lähteä, mutta mä melkein lupasin Nooralle tulevani takaisin. Ja Noora tulee luultavasti joululomalla käymään Suomessa.
Matkalla Lyonin lentokentälle. Oli hassua ajatella, että nyt on maanantai, osa opiskelukavereista istuu luentosalissa, mut tääl mä vaan seison junassa Ranskassa. 
Matkat sujui ihan hyvin, mutta olin ihan kuolemanväsynyt. Matka välillä Lyon - Jyväskylä kesti jonkun 17 tuntia, ja koko viikonlopun ajalta oli aika paljon univelkaa. Lentokentälle saavuin sillein, et olin just missannut bussin Jyväskylään. Sit missasin seuraavakin, ku en ollu enää tarpeeks skarppina...
Kävin sit Starbucksissa syömässä porkkanakakkua.

Epä oo tullut mitään hirveää matkanjälkeistä angstia. Varmaan, kun heti eilen piti olla opiskelemassa, ja hirveästi kaikkea hommaa (ööö kandin aihe huomiseksi?!). Onneks täälläkään ei oo nyt pakkasta, 10 astetta on ihan luksusta, vaikka se onkin 10 astetta vähemmän kun Lyonissa.

Lyon III

Sunnuntaiaamu(päivä)n valjetessa suunnattiin joen varteen torille.
 Mentiin puistoon syömään meidän ostamia hedelmiä ja marjoja.
Ai niin, yllätyin muuten iloisesti englannin osaamisesta Ranskasta! Ihan hyvillä mielin meitä palveltiin englanniksi, silloin kuin Nooran ranskan taidot ei riittänyt. Noora myös sanoi, että britteihin ja jenkkeihin suhtaudutaan vähän nyreästi, mutta heti jos mainitsee, että on Suomesta, niin muuttuu ääni kellossa. Tämän sain kokea itsekin juuri tuolla torilla; ostettiin jotain englannin kielellä, ja myyjäpapparainen kysyi, että ollaanko englantilaisia. Kun ilmeni, että ollaan Suomesta, miehen ilme kirkastui ja hän alkoi hehkutta, kuinka rakastaa Suomea, ja huikkasi vielä jollekin viereiselleen naismyyjälle, että hei nää tytöt on Suomesta. Samana aamuna kojuja katsellessa puhuttiin huvikseen keskenämme ruotsia, jolloin meidän vieressä oleva mies kysyi: "Är ni från Finland?" Hän oli itse ruotsalainen. Illalla pubissa oltin tiskillä tilaamassa, ja juteltiin taas keskenään ruotsia. Baarimikko kuunteli tarkkaavaisesti. Vaihdettiin suomeen, ja oltiin ehkä yhdet virkkeet ehditty vaihtaa, kun baarimikko kysyi: "Suomi?" Mitä ihmettääää.

Lyon II

Lauantai oli ensimmäinen kokonainen päivä Lyonissa. Ihastuin siis jo perjantain perusteella Lyoniin, Ranskaan, ranskalaisiin ja ranskan kieleen. Lupasin itselleni (ja Nooralle), että opiskelen ranskaa. Lisäks lupasin opetella skeittaamaan ja soittamaan kitaraa.

Jotain mitä Lyon oli:
Yksisuuntaisia katuja.
Kissoja ja koiria.
Savukkeita.
Patonkeja kainalossa.
Potkulautoja.
Poskisuudelmia.
 Tuolla oli ihan älyttömästi kaikkia hienoja graffitteja!
 Meidän lauantaibrunssi.
Ainut, mitä ostin Ranskasta, oli mangapokkari! Halusin ostaa jotain ranskankielistä, inspiroimaan tulevia ranskan opintoja, ja sit jostain syystä ostin jonku School Rumble ykkösen...

Mentiin randomilla johonkin paikkaan vessaan, ja yläkerrasta löydettiin live-musiikkia! Olin jotenki ihan fiiliksissä tosta.
Nooran kellon pitäisi tässä todistaa, että tää pikkukauppa tosiaan on auki vielä aamukahdelta. Kui rentoo, et kauppias voi vaan raaputtaa itselleen uudet aukioloajat.
Lauantaina katottiin vielä yöllä elokuva 2 päivää Pariisissa, joka oli ihan hauska.

Lyon I

Eli nyt seuraa matkakertomus viime viikonlopun reissustani Lyoniin. Kuten sanottu, matkustin ekaa kertaa ulkomaille, ja kaikki sujui hyvin. Tästä sain itsevarmuutta tehdä omia matkoja jatkossakin. Yksin matkustaminen on kyllä tylsää; torstaina matkustin 12 tuntia, mutta olihan se sen arvoista. Sanotaan, että ei se määränpää, vaan matka, mutta mun tilanteessa määränpää oli kyllä se pointti.

Lentokentältä matkustin Lyonin keskustaan Rhônexpressillä. Lipuntarkastaja sanoi: "Bonsoir. Merci. Bon voyage." Jes, ymmärsin kaiken. Harmi vaan, että about tohon mun ranskan osaaminen rajoittuukin... Asemalla tapasin Nooran, ihana jälleenäkeminen liki kahden vuoden jälkeen! Jatkettiin sujuvasti siitä, mihin oltiin jääty; keksittiin ihmeellista inside-läppää, inspiroitiin ja innostettiin toisiamme. En muista milloin viimeksi olisin nauranut niin paljon, että mahaan sattuu, ihan parasta!

Saavuin Lyoniin siis yöllä eli kaupunkia ei vielä hahmottanut kovin hyvin. Sitä saattoi yhtä hyvin olla Helsingissä: taloja, valoja ja raitiovaunuja. En ollut muutenkaan perehtynyt Lyoniin hirveästi etukäteen, en ollut tehnyt kuvahakuja tai lukenut nähtävyyksistä. Sitä enemmän saatoin sit ihailla Lyonia, rakastuin ihan täysin.

Perjantaina Noora lähti töihin, ja mä jäin nukkumaan pitkään. Sit lähdin Lyoniin kävelemään ja ottamaan valokuvia. Vietin kaupungissa vaeltaen jonkun kolme tuntia, kunnes palasin Nooran asunnolle käymään suihkussa ja kirjoittelemaan postikortteja.

 Nooran asunto parvelta kuvattuna.
 Nooran (rotta) mulle (mäyrä) jättämät ohjeet perjantaiksi.
 Harjun portaatkin kalpenee Lyonissa olevien portaiden rinnalla... Ne vaan jatkuu ja jatkuu.

Sain kuin sainkin ostettua postikortit, vaikken saanutkaan sanaa suustani kaupassa (en edes "Merci"). Nooran kämpällä hengaillessani mietin, miten hyvä on, ettei Nooralla ole asunnossaan nettiä. Muuten olisin vaan dataillut Nooran ollessa töissä. Hyvä, että jouduin elämään hetkessä, koska se hetki oli ihan paras. Lyonissa olo tuntui ihan joltain aikamatkalta; oli niin kesäistä. Tuntu muutenkin täydelliseltä irtiotolta arjesta: ihan kun kaksi ystävystä olisi omassa salapaikassaan, jossa saavat vapaasti elää miten tahtovat.

Perjantai-iltana mentiin vielä Nooran kavereiden kanssa viettäään iltaa. Oli ihan hauskaa tutustua myös Ranskan yöelämään! Vertailtin Nooran kanssa Suomen ja Ranskan klubikulttuureita.