29. kesäkuuta 2014

Eilen ja tänään

Kuva ei liity mitenkään mihinkään. Ajoin kerran pyörällä hassun linkkipysäkin ohi (niin se on 'linkki' Jyväskylässä).

Eilen tanssin välillä silmät kiinni, niin vähän mä välitin. 
Unohdan lähteä ulos. 
Haluan opiskella ja oppia ja osata kaikkia kieliä.
Kaipaan keinumista. 
Kuuntelen musiikkia ihan koko ajan ja jatkuvasti. 
Milloinkohan alkaa tuntua kesältä.

28. kesäkuuta 2014

2014-2015

Huomiseen päättyy mun tänhetkinen kalenteri. En mä mitään muutakaan osannut, kun hankkia jälleen Demi-kalenterin (siinä on parhaat sivut; voi kirjottaa tussilla)! Mutta kyllä se pitää aina päällystää, ettei ihan täysin nolo oo... Tällä kertaa en jaksanut räpeltää hirveästi kuvakollaasien kanssa, joten tässä tulos:
Etukansi.
Takakansi.

Siis 2014-2015. Niin siistiä, kun ei vielä yhtään tiedä, mitä tonne kalenterihin tallentuu. Oon aikasemminkin kertonut, miten kalenterit toimii mulle kans yhdenlaisena päiväkirjana, musta on ihan hirmu kiva selata niitä. Usein menojen lisäksi saatan kirjoitella muistiin hauskoja juttuja, tai sit jotain oivalluksia tai yleisiä fiiliksiä (jos on vaikka kiire, suututtaa tai on ihanaa tai oon tavannu uusia kivoja tyyppejä tai jotai). Eli uutta (luku)vuotta odotellessa!

Ja btw, tässä mun vanhat kalenterit:

27. kesäkuuta 2014

Tämä ja nyt

Joskus, kun on jossain uudessa paikassa, ja näkee paljon uusia ihmisiä, tulee riittämättömyyden tunne. Haluun olla joka paikassa, mukana jokaisessa hetkessä ja olla kaikkien ihmisten ympäröimänä. Mitä mä menetän, jos lähden nyt, tästä? Sitten, sieltä? Mitä mä saan jos jään nyt, tähän?

Ei oi olla kaikessa. Ei voi olla kaikialla. Ei voi olla koko ajan. Aina välillä se tuntuu niin lohduttomalta. Aistin vain murto-osan tätä maailmaa. Joskus nään vaikka auton ikkunasta jonkun ihmisen tai jonkun paikan. Mietin, että mitenköhän tulisin tuon ihmisen kanssa toimeen. Miltäköhän tuolla tuoksuisi.

Miten oppia siihen, että tämä ja nyt olisi aina tarpeeksi?

25. kesäkuuta 2014

Opiskelumotivaatio

Oon tässä lukenut yhen kurssin tenttin (kurssi on luovasti nimetty Boktentameniksi). Luin ekan kirjan sillei äää, onneks tää loppuu kohta. Sit alotin toisen kirjan (Språkdidaktik). Jo johdantoa lukiessani koin oivalluksen: hei eihän tää oo pelkkää shaibaa! Ei me lueta näitä kirjoja, et päästään tentti läpi ja saadaan pisteitä rekisteriin. Me luetaan näitä, et meistä tulee hyvii ja pätevii opettajii. Tää tietohan on kauhean hyödyllistä ja arvokasta. Meidän opet on tehny suuren työn et ne on seulonu esiin ne kirjat, jotka just meitä sivistää. Mielenkiintoista! Nää kirjat on just mulle. 

Muutenkin löysin tän vuoden aikana sisäisen motivaation, ja tämänkin kurssin teen nyt sisäisen motivaation ajamana, opiskelen ja kirjaan ylös etenkin ne asiat, jotka just mua kiinnostaa ja joita mä pidän arvosta. Arvosana on sit toissijainen asia.

Ja hei, oon päässyt vihdoin jalkapallon MM-kisoihin kiinni! Olin merkannut kalenteriin kaikki lempijoukkueiden pelit, mut sit aina otteluiden aikana oli jotain muuta, ja vasta tällä viikolla oon kattonut otteluita kunnolla. Harmi vaan, että näköjään kaikki mun kannustamat joukkueet on putoomassa pois... No, tähään kannustetaan Ranskaa ja huomenna Portugalia ja Saksaa. Espanja ja Italia on jo pudonnu, möyh mauh.

20. kesäkuuta 2014

Cody Simpson @ Nosturi - Helsinki, Finland

Mitenhän tää nyt meni. Viime sunnuntaina seikkailin Facebookissa, ja halusin huvikseni katsoa, että onko semmoista sivua kuin Cody Simpson Finland (halusin tietää, että onko se kovinkin suosittu Suomessa). Sit eteeni lävähtää tapahtuma: Cody Simpson @ Nosturi - Helsinki, Finland. Olin ihan ihmeissäni: siis mitä?!! Tuleeko Cody Simpson Suomeen? Ja vieläpä ensi viikolla! Nyt tarvittiin nopeita päätöksiä. Toisaalta päivä Helsingissä yksin ja rahanmenoa... Mutta toisaalta Cody Simpsonin eka Suomen keikka. Niinpä mä seuraavana päivänä ostin netistä yheltä tytöltä lipun, ja eilen sitten tein pienen oman seikkailun Helsinkiin
Tästä se lähtee. Odotan junaa Jyväskylän matkakeskuksessa. Musta on aika siistiä olla aikuinen. Että voi ja saa vain lähteä päiväksi Helsinkiin, jos huvittaa. 
Helsingin rautatieasemalta kävelin Nosturille. Koska en omista älypuhelinta, mulla oli vain itse piirretty kartta, jonka mittasuhteet oli pielessä (saattoi vaan lukea jossain että tämä on oikeasti tosi pitkä pätkä!), vaikka on lukiossa käyty kurssikin kartografiaa. Lisäksi soitin sekä isoveljelle että isälle tiedustellakseni Mannerheimintien sijaintia (eihän se olekaan kun varmaan Helsingin keskeisin katu). - Puolustuksekseni voin sanoa, että olin mä oikeasti aika varma sen sijainnista, mutta kun ei näkynyt katukylttejä, niin varmistin. Ja veli ymmärsi mun sijaintini väärin ja neuvoi väärälle kadulle, joten siks piti soittaa vielä isälle...

Lopulta pääsin kuin pääsinkin paikalle. Tulin reilua tuntia ennen ovien avaamista ja porukkaa oli aika paljon. Jotkut olivat ainakin Facebookin mukaan olleet paikalla yötä tai tulleet aamuvarhain. Siinä sitten vain istuskelin musiikkia sekä lokkien ja tyttöjen kirkunaa kuunnellen.
Keikka oli ihan hyvä! En tiennyt edes etukäteen, että tää on akustinen kiertue, mutta mikäs siinä. Tulipahan todistettua Codyn olevan erittäinkin laulu- ja soittotaitoinen. Paikalla oli tosi paljon ihmisiä, ja olin melko takana, mutta näin kuitenkin lavalle. Korvat meinas hajota siihen kirkumiseen, en oo missään keikalla kuullut niin kovaa mekkalaa! Oli muuten jotenkin random, kun en mä tiennyt yhtään, että ihmiset kuuntelee Cody Simpsonia Suomessa, mutta se on näköjään ihan Justin Bieberin veroinen idoli täällä.
Kuten arvelinkin, keikka loppui sen verran myöhään, etten ehtinyt 22:30 lähtevään bussiin. Piti sitten odotella  reippaat kaksi tuntia. Mutta aika meni rattoisasti, ensin lampsin rautatieasemalle syömään ja sitten kuuntelin jonkun miehen juttuja siitä, miten mun pitäisi lähteä Jyväskylän sijaan hänen luokseen nukkumaan, koska "ilman miestä mulla ei ole elämää". Ennen bussiin astumista ostin vielä tylsyyksissäni Demi-lehden! Eipä ole sitä tullut muutaman vuoteen luettua... Tässä jotain kuvia joita otin Helsingin yöstä:
Sitten vain bussiin 1:30 ja perillä Jyväskylässä neljä tuntia myöhemmin. Bussimatkan ekan tunnin olin kuolemanväsynyt, mutta sitten aurinko alkoi nousta, ja mä kattelin maisemia ja kuuntelin Codya.
Home sweet home! Asemalta poljin kotiin ja nukkumaan joskus aamuseitsemän aikoihin. Heräilin sitten tähän juhannusaattoon kello 16:00. Enpä oo aikoihin ollut näin rappiolla unirytmillisesti, hahaa! Tänä juhannuksena ei ole mitään erikoisempia suunnitelmia, olisin onnellinen, jos saisin siivottua ja luettua tenttiin. Muutenkin levollinen olo opintojen suhteen, palautin eilen ennen Helsinkiin lähtöä toiseksi viimeisen kirjallisuuskurssin esseeni ja sain hyvän arvosanan kesäkurssista.

Hyvää juhannusta!

17. kesäkuuta 2014

Robin Sataman yössä

Kuvia viime lauantaina, kun olin katsomassa Robinia Sataman yössä. Tonne keikalle tuli lähdettyä vähän hetken mielijohteesta; pikkusiskon poikaystävän pikkusisko kysy, että haluanko lähteä ja mietin, että no miksipä ei. Oli kylmää ja tuulista, teltassa kuitenkin lämmintä, ku hypittiin ja oltiin intona.

16. kesäkuuta 2014

Päiväretki Lintsille!

Mulla on blogissa melkein kymmenen luonnosta. Jotain on tapahtunut, mutten jaksa tehdä merkintöjä. Nyt on aika hyvä hetki, oon tehnyt päivän velvollisuudet ja kellokin on "vasta" yksitoista! Satuillaan sit vähän viime keskiviikosta:

Opiskelukaverini Jutta on töissä Wasalandiassa, ja pääsee kaverin kanssa ilmaiseksi Suomen huvipuistoihin. No mä sit olin antanut ymmärtää, että mun kanssa saa kyllä lähteä Linnanmäelle, kun en ole taas vuoteen käynyt. Aikataulusyistä piti tehdä kuitenkin vain päiväretki Helsinkiin, minkä johdosta herätyskello soi kello 6:15. Hyi että. Taisin olla aika täpinöissä kun huomaan polkiessani asemalle, että jaa roskapussi oli vielä pyöränkorissa (piti viedä se ennen lähtöä). No, onneksi löysin jostain puistosta semmoisen avattavan roskiksen, mihin sain juuri ja juuri tuon pussin ängettyä.

Junailu Helsinkiin oli kivaa, sain luettua tenttiinkin! Sit Lintsillä tietenkin oli mitä mainiointa, oli mukavan lämmin, muttei läkähdyttävä, ja käytiin kaikissa kivoissa laitteissa - uskaltauduin jopa ekaa kertaa Kieputtimeen. Uutuslaite Kingi oli valitettavasti suljettu huoltotöiden takia, että se jäi nyt testaamatta. Kotimatkalle ostin jostain syystä ihan jäätävän saavin popkornia. Ajattelin, että pussi on boksia kätevämpi kuljetusmuoto, joten junassa sitten taiteilin popparit VR:n roskapussiin. Näytti joltain käytetyltä vaipalta!

Paluumatka ei sujunutkaan ihan mutkitta, matka tyssäsi Orivedelle ja Oriveden asemalla odoteltiin sitten bussia, joka kyyditsi meidät matkalaiset Jyväskylään. Musta on hauskaa, miten suomalaiset alkaa näemmä avautuu vasta kun jokin menee pieleen ja saadaan jokin yhteinen vihollinen. Mut oli ihan hauskaa puhella tuntemattomille. Vaikka sanoikin vaan, että joo en okaan Oriveden asemalla käynyt tai kysyi, että niin milloin ne jalkapallon MM-kisat alkaa.

10. kesäkuuta 2014

Yliopistoelämä vs. oikea elämä

On niin hullua käydä kesämekossa yliopistoa. Tai lähinnä yliopistolla. Eilen luin heinäkuun kirjatenttiin aika  mallikelposesti, ensin yliopiston kirjastolla ja sitten kaupunginkirjastolla. Yliopiston kirjasto ei ole kiva. Se on pimeä ja hiljainen, musta ja keltainen. Tunkkainen ja vanhanaikainen. Hyllyt notkuu tieteellisestä tutkimuksesta ja ihmiset uhkuu akateemisuutta. Yleensä valitsen mieluummin kaupunginkirjaston.

Kaupunginkirjasto on elossa ja valoisa. Siellä näkee koko elämän kirjon: on eläkeläisiä lukemassa kirjaa, perheenäitejä selaamassa käsityölehtiä, koululaisia tekemässä läksyjä ja pikkulapsia juoksemassa ja nauramassa. Eilen lukiessani pikkuiset kaksospojat temmelsi pitkin sellaista koroketta ja nauroi loputtomasti. Sitä olisi voinut katsoa ja kuunnella vaikka koko päivän.

8. kesäkuuta 2014

Perjantaita

Viime perjantaina oli niin kesä. Kävin ensimn tekemässä tentin ja sehän nyt meni just niin pyllylleen kuin kuvitella saattoi. Mutta mua piristi uudet bikinit, Alban ranta, aurinkorasva ja Jyväsjärven vesi, joka oli lämmintä! Ja sit vielä et mä meen keskiviikkona Lintsille, uu jea!
Tentin jälkeisessä angstissa ostin Arnoldsin överikalliin fruitien ja bagelin. En ollut ennen noita bageleita syönyt, mut pakko sanoo et ne mitä me joskus syötii Vilmalla oli paljon parempii!

Graduation

Hmm. Nyt on semmoinen tilanne, että en tiedä, pitäisikö sanoa tosi paljon vai tosi vähän. Koska jos sanon kaiken mitä tahdon, sanon ihan liikaa ja sekavasti. Koitetaan lyhyttä ja ytimekästä. 

Eilen oli äitini amerikkalaistyylisissä "valmistujaisissa". Hän on suorittanut jonkinlaisen kokonaisuuden logoterapia-opintoja. Valmistujaiset pidettiin Visavuoressa, kuvanveistäjä Emil Wikströmin entisessä taitelijakodissa ja ateljeessa, joka on kyllä tutustumisen arvoinen paikka! Tuli vaan semmoinen olo, että minäkin haluan asua jossain ikivanhassa talossa, jossa on kapeita hassuja portaita ja pieniä soppia ja jotenkin niin ihana tuoksu. Myös puutarha ja järvimaisemat olivat todella kauniita! Harmi, että sää oli pilvinen ja osittain sateinenkin.

4. kesäkuuta 2014

Mulla on oikeesti kaikki hyvin

Yks lause, jota oon tässä viime päivinä toistellut päässäni on, että mulla on oikeesti kaikki hyvin eikä mulla ole mitään hätää. Koska just nyt tuntu vaan siltä, että kolme ruotsin kurssia kaatuu niskaan ja kusen ne kohta isosti. Vaikka mitään ei oo vielä kustu. Murehditaan jos ja kun on sen aika. Sen sijaan päätin muistuttaa itselleni, mitä kaikkea kivaa mulla on tulossa. Pitänee palata kaiken kiireen ja ahdistuksen keskellä lueskelemaan tätä listaa, koska näitä juttuja kukaan ei multa ota pois:


Sataman yö: ihana jyväskyläläinen kesätapahtuma ja no ihana artisti eli Robin!

Jysäri: 90-luvun musiikkifestarit on musaltaan, ihmisiltään ja fiilikseltään ehkä maailman eeppisintä. Viime vuonna ainakin oli aika huippua, ehkä tänä vuonna vielä huipumpaa.

Helsinki Pop Show: eipä ole Helsingin olympiastadionillakaan tullut ikinä käytyä. Ja ihana Robin taas jee jee.

Kesätyöt: En oo varsinaisesti koskaan ollut kesätöissä eli uusi kokemus ja toivottavasti myös uusia kivoja ihmisiä. 

180-vuotissynttärit: Neljän perheenjäsenen yhteenlasketut 180-vuotissuynttärit, joiden ajankohdasta, paikasta tai ohjelmasta ei vielä ole tietoa, mutta jotain ainutlaatuista tästäkin vissiin on tulossa.

Lontoo: Mahtavaa päästä loppukesästä nauttimaan britkulttuurista ja näkemään rakasta isosiskoa!

Tutorointi: Musta tulee ihana tutor ja tapaan meidän hauskanhassut possunassut eli uudet fuksit. Ja pidän niistä sit hyvää huolta, jee jee.

Lisäks pääsen kai ilmaseks Lintsille Jutan kaa (uu jea), teen junaretken Keuruulle ja syksyllä osallistun ehkä toisilleki ysärimusafestareille.

Hullua, kun on kesä, mutta ei kesälomaa. Pitää varmaan yrittää tehä kesäjuttuja tässä samalla: lukea tenttiin rannalla ruskettuen ja popsia mansikoita esseitä kirjoitellessa...

3. kesäkuuta 2014

Lontooseen

London
Lontoo 11.-14.8.2014

Olen tollut todella viehättynyt brittiläiseen kulttuuriin ja erityisesti Lontooseen varmaan melkein vuosikymmenen ajan. Lontoo sijaitsee naurettavan lähellä Suomea, mutta ei sinne vaan ole tähän mennessä tullut lähdettyä. Tähän tulee muutos elokuussa. Ostettiin lentoliput ja varattiin hotelli, ja elokuun puolivälissä suunnataan isosiskon ja tämän kihlatun kanssa Iso-Britanniaan. Sen lisäksi, että pääsen vihdoin ja viimein Lontooseen, päästään näkemään meidän Laura-siskoa, jota ei olla nähty kahteen vuoteen! Tajusin myös, että pääsen ekaa kertaa reissuun sellaiseen maahan, jonka äidinkieltä osaan puhua. Hohoo hihii.

Päiviäni

Kuva sunnuntaiselta kahvilakerhotapaamiselta. Virkistävää nähdä ihmisiä, kun kesä uhkaa nyt olla tällaista, että istun yksin kotona ja yritän opiskella.
Eilen pistin ranttaliksi ja ostin pitkästä aikaa dvd-bokseja, jee! Tein itseni kanssa diilin, että jos grannspråk-tentti menee (perjantaina) läpi, niin saan avata Greyn anatomian ysikauden. Tällä hetkellä epäilen varsin vahvasti, että kausi taitaa jäädä muoveihin koko kesän ajaksi...

Ei mulla muuta. Ulkona on vihreää ja huomenna saan uuden haalarimerkin.

Pikkusiskon ylppärit

Viime lauantaina perheeseen saatiin seitsemäs ja viimeinen valkolakkipää. Ylioppilasjuhlat on ihan kivoja, näkee ihmisiä ja saa syödä hyvin. Oli kyllä aika kiireistä, ja toisaalta mukavaa, ettei tarvitse enää olla järkkäämässä juhlia, voi vaan odotella kutsuja muilta ja mennä sitte valmiiseen pöytään ja niin pois päin... 
Mä ostin jopa pitkästä aikaa uuden mekon (omaa lakkiaismekkoa oon kerinnyt käyttää jo kolmissa juhlissa, niin oli jo aika)! En kyllä nyt tainnut saada siitä mitään edustavaa kuvaa, mutta meinasin kyllä käyttää sitä pitkin kesää. Eli ehkä tulee kuvia joskus.

Jotenkin sitä tuntee itsensä kyllä vähän vanhaksi. Tai että kaikki me lapset ollaan nyt aika lailla aikuisia, koulusta päästy ja pois kotoa muutettu. Toivon ihan sikana, että pikkusisko pääsisi opiskelemaan yliopistoon valitsemaansa alaa! Mulla on ollut opintojen kanssa koko ajan hirvee kiire, ja taas tää perus laiskuus, et ihan hemmetisti pitäis puurtaa mut mä vaan bloggaan ja pelaan ja kuuntelen jotai Austin Mahonea ja Robinia. Joo, katotaan mihin se riittää perjantain tentissä...