28. toukokuuta 2014

Eikä, miks mun piti saada hyvä arvosana!

Yksi kesällä suorittamani kurssi on ruotsalaista kirjallisuushistoriaa. Kurssilla luetaan neljä romaania (yksi kultakin eri aikakaudelta), ja niiden pohjalta kirjoitetaan essee. En ole hirveän innokas lukemaan kirjoja, ja vielä vähemmän innokas olen analysoimaan. Entä jos ei vaan tajua, mitä jokin juttu voisi symboloida? Tai entä jos ei vaan tajua mitä jossain kohdassa yksinkertaisesti tapahtuu - ruotsiksi kun lukee.

Voitte siis arvata, että murehdin jonkin verran tuon ensimmäisen lukemani romaanin pohjalta kirjoittamaani esseetä. Lohdutin itseäni, että tärkeintä on, että kurssi menee läpi, koska eihän minusta mitään kirjallisuuden asiantuntijaa ole tulossa. Toissapäivänä sitten kävin noutamassa ensimmäisen esseeni takaisin: Olin saanut arvosanaksi 4 (mikäli joku ei tiedä, yliopistossa arvostelu on 1-5). Olinko ihan innoissani? No hetken olin. Sitten alkoi ärsyttää: nyt opettaja odottaa minulta nelosen arvoisia esseitä jatkossakin.

Tästä tajusin, että olen aina inhonnut sitä, että tuntee opettajat niin hyvin. Koko ikäni kävin pientä koulua, ja ruotsin oppiainettakaan ei ole henkilökunnan määrällä pilattu. Keskustelin kaverini kanssa asiasta Facebookissa, ja tämmösiä mun kommentit oli.

"mua ärsyttää et tuntee opettajat niin hyvin. nii sit just tulee semmone olo ettei halua pettää niitä ja pakko olla hyvä ja hävettää jos menee huonosti. paljon vapautuneempaa tehä joku turha tentti, jonka tekee sata muutakin ja sä tiedät et sillä arvostelijalla ei oo mitää hajua susta ja sun taidoista"

"tuntuu, et opettajat oletttaa että jos on kerran onnistunut tekemään jonkun jutun tosi hyvin, nii haluais ja jaksais ja osais tehä sen aina jatkossakin..."

"en oikein tiiä, miten mun pitäis suhtautua, ku iteki opiskelen opettajaks. kai niitten tehtävä on sit aina kannustaa oppijaa tekemään parhaansa... mut ei aina jaksa tehä parastaan!"

"mun koko koulu-ura on ollu tavallaan semmosta opettajien miellyttämistä ja niitten luottamuksen pettämisen pelkoa"

En mä tiedä. Nyt olen jotenkin ihan sekaisin. En osaa tehä tähän mitään hienoa yhteenvetoa tai perustella, miksi kuitenkin on pyrittävä siihen, että opettajat tuntevat oppilaansa. Kertokaa te, jos tiedätte.

26. toukokuuta 2014

Nelivuotissynttärit


Eilen lähdettiin käymään Helsingissä velipuolenpojan 4-vuotissynttäreillä. Matkustaminen oli vähän tylsää, kun auton cd-soitin hajosi, mut ei se mitään... Perillä meitä odotti kesäinen siirtolapuutarha, hyvä ruoka ja aaa äää liian lutuiset veljenpojat.
Kotiin piti ehtiä peli kattomaan. Pelistä ei kovin hyvä mieli jäänyt, koska tuntui vähän siltä, ettei Venäjä sitä pelkällä pelaamisella voittanut... Tänään jatketaan Svenskans gransspråk -kurssin parissa (vuorossa norja), pitää myös käydä yliopistolla katsomassa miten sen englannin sivuainehaun kanssa kävi. 

P.S. Kliffin uus musavideo (Maija) ilmestyi, jei! Sain myös tietää, että Robinin Kesärenkaat -biisi on vuoden 2014 kesäkumibiisi. XD

24. toukokuuta 2014

Talviturkinheittoennätys

Mentiin eilen Jutan kanssa Tuomiojärven rantaan, ja uskalsin kuin uskalsinkin uida! Tuo päivä merkittäköön ennätysten kirjaan, sillä en ole koskaan uinut näin aikaisin kesällä/keväällä (viime vuonna tasan viikkoa myöhemmin).
Tää kuva ei oikein tee oikeutta sille meiningille, mikä rannalla oli meneillään. Oli tosi paljon porukkaa, joku dj:kin soittelemassa musiikkia.
Äiti ja isä touhuili pihalla, ja parvekkeen alta löytyi linnunpesä! Tui tui, mitä pikkuisia linnunmunia.

Sää on mitä mahtavin, ja toi ulkona vallitseva vihreys särkee melkein silmiä. Olisihan se kiva lökötellä rannalla tai istua piknikillä, mutta mun on valitettavasti opiskeltava. Tänään olen opiskellut esimerkiksi tanskalaisia lukusanoja. Tiesittekö, että tanskaksi viisikymmentäviisi onkin 'viisijapuolikolmattakertaakaksikymmentä'? Voi tätä riemua... - Mutta nyt seuraamaan jääkiekkoa, luotto Suomeen on alusta asti ollut kova!

21. toukokuuta 2014

Toimeton tiistai

No moi. Tänään oon ollut tenttiinluvussa kovin saamaton, vaikkei olisi saanut. Heräsin aikaisin ja mua ehti ennen puoltapäivää ärsyttää jo tosi moni seikka. Kirjoitin ne päiväkirjaan pötköksi. Päätin, että no niin, nyt ne on sanottu, nyt ne on tallessa, nyt voi siityä eteenpäin. Ihan toimivaa.
Kävin tuossa lähirannassakin istuksimassa, mutta oli niin pilvistä, että turhauduin äkkiä ja palasin sisätiloihin.
Kävin pikkusiskon kanssa keskustassa etsimässä kenkiä siskon ylppäreihin. Ei onnistuttu kumpikaan: mä ostin kaks paitaa ja sisko kaks korua. Sitten ostin persikoita ja mansikoita leffailtaan.
 Mun haave High School Musical sing along -putkesta toteutui!

19. toukokuuta 2014

Fuksivuosi number två pulkassa

Eilen juttelin Facebookissa yhden kaverin kanssa. Kysyin, että miltä tuntuu olla käynyt taas vuosi yliopistoa. Sanoi, että eihän tässä vielä ehtinyt syventyä mihinkään, vasta perusasiat käyty. "Mites sulla?" Kirjoitin sadanviidentoista sanan vastauksen, jossa olin numeroinut mieleeni tulleet pointit yhdestä viiteen. "No siinähän sitä oli", kuului vastaus. Mulle tulee tosiaan tästä vuodesta muutamia juttuja mieleen, ja nyt kun tämä vuosi on ohi (uskomatonta!), voisin kirjoittaa pari(sataa) sanaa aiheesta.

Haikeus. Taas on yksi vuosi ohi. Viime keskiviikkona tenttisali oli täynnä tuttuja naamoja, joiden kanssa on tullut vietettyä vaikka kuinka hauskoja hetkiä syksyn, talven ja kevään mittaan. On käyty juhlimassa, on nuristu kursseista, on naurettu ruokalassa. Oikeastaan kaikkien kanssa tiet eroaa koko kesäksi, ja aika moni on myös hakemassa muualle opiskelemaan eli ei enää jatketa yhdessä svenssoneina ensi vuonna. Taas on kulunut ainutlaatuinen fuksivuosi, jota ei saa takaisin, ensi vuonna sitten taas ihan uudet kujeet ja haasteet ja hassutukset. 

Kiitollisuus. Tämä vuosi on ollut hyvin erilainen kuin viime (fuksi)vuosi: oon saanut asua ja opiskella kaupungissa, jota kohtaan rakkauteni ei ole vähentynyt hiukkaakaan, olen saanut opiskella oppiainetta, josta olen innostunut ja kiinnostunut ja kaiken lisäksi olen saanut ympärilleni ihan loistavan porukan ihmisiä! Me kaikki ruotsinlukijat hitsauduttiin mun mielestä tosi hyvin yhteen (mistä tuo yllä mainittu haikeus juuri johtuu), ja oon löytäny joukosta ystäviä, joista en ole edes uskaltanut haaveilla. 

Syksyllä 2012 aloitin 60 muun englannin fuksin kanssa, eikä kaikkiin tutustunut edes pintapuolisesti. Monesti tämän vuoden varrella olen fiilistellyt, että ehkä kaikella on tarkoitus. Ehkä mun kuului opiskella vuosi Turussa, jotta pääsin aloittamaan opinnot näin kivan porukan kanssa. Ja mikä tuuri muutenkin, että just nää ihmiset aloitti nyt, moni oli ponnistanut yliopistoon varasijoilta. Viime syksynä olin innoissani uudesta alusta, mutta samalla vähän toppuuttelin itseäni, että come on, ei ne ihmiset nyt mitään ihmeellisiä voi olla. Mutta kyllä ne oli! En voi uskoa, että oon löytänyt näin pienestä opiskelijamäärästä niin monta samanlaista hulluttelijaa ja höpsöttelijää kuin mitä mä itse olen.

Motivaatio. Hullua, että on kevät ja olen yhä motivoitunut. Kevät 2013 oli tosiaan melkoista pakkopullaa, ja odotin vain muuttoa ja oppiaineen vaihtamista. Nyt mun motivaatio ruotsin kielen opiskeluun on säilynyt läpi lukuvuoden, ja intoa riittää jopa kesäopintoihin. Tänä vuonna olen myös saavuttanut sisäisen motivaation, ja sehän on aivan mahtavaa! Ihanaa, kun saa opiskella jotain, joka oikeasti kiinnostaa ja inpiroi ja innostaa ja ah. - Okei, totta kai välillä ottaa päähän, vaikka sitten ruotsin kielioppi (ylempänä kuva havainnollistamassa) tai vaikeiden kirjojen henkevä analysointi, mut kyllä siitä jotenkin selvitään.

Odotus. Ensimmäistä kertaa musta tulee toisen vuoden opiskelija. Fuksivuosi on totta kai hauska ja jännä, mutta kaksi kertaa riitti kyllä mulle vallan mainiosti. Ihanaa, kun ensi vuonna on taas jotain uutta ja jännää; millaista on opiskella aineopintoja tai tehdä kandia? Pääsenköhän jatkamaan englannin opintoja? Lisäksi oon ensi syksynä tutorina, siitäkin tulee jännää ja ainutlaatuista.

Näiden ajatusten lisäksi päähäni ilmestyy aina välillä sellaisia ajatuksia, kuin "mä vaan oon käyny yliopistoo jo kaks vuotta, miten mä oon osannu, vähä siistii!" tai "vähänkö meni vuosi nopeesti, mitä ihmettä!".

Heippa fuksivuosi Jyväskylän yliopiston ruotsin opiskelijana, mulla oli aika huippua! Nähdään ensi syksynä uusien kivojen, hassujen, haastavien ja ihmeellisten asioiden parissa. Nyt mä taidan laittaa jotain kesäsempää ylle, ja lähteä nauttimaan auringosta ja Jyväskylän kesästä ylipäätään.

Huomenta Jyväskylä!

Viime keskiviikkona raapusteltiin kevään viimeinen tentti, ja iski kyllä jotenkin haikea olo: mä en nää näitä ihmisiä koko kesänä, joitain en enää sen jälkeenkään. Onneksi jamottarien kanssa oli vielä muutamia yhteisiä hetkiä sovittu ennen kun kaikki karkaa kesätöihin pitkin Suomea. 

Eilen kävin aamupäivästä katsomassa Shrek-musikaalin viimetippalipulla. Tykkään niin paljon käydä teatterissa, mukavaa kun sitä voi opiskelijana harrastaa niin halvalla. Päivä oli muutenkin mitä mainioin, aurinko paistoi, ja olisi tehnyt mieli mennä rannalle pötköttelemään tai edes jonnekin piknikille hengaamaan. Kaiken kukkuraksi eilen oli vielä ravintolapäivä ja yläkaupungin yö. Kuitenkin velvollisuudet kutsuivat, ja piti mennä äkkiä kirjoittamaan Svensk litteraturhistoriaan kuuluvaa esseetä, ennen kuin illalla lähdin kympin aikaan takaisin keskustaan. 

Mentiin Jutan ja Petran kaa Giggliniin tanssimaan, kun ei oltu taas pitkään aikaan käyty. Kun pikkusiskolle selitin, että ollaan menossa eikä kukaan meistä aio juoda mitään, niin sisko vaan ihmetteli, että miten mä oon löytänyt niin outoja kavereita. Just parhautta! Oon myös ylpee, kun oon saanut lanseerattua "välipalan" ihan normaaliksi käytännöksi baari-iltoihin, eli mennään kesken kaiken (meidän tapauksessa Heseen) syömään ja sit takas baariin. Se on toimiva juttu, kun mulla ainakin tulee hirvee nälkä aina kesken kaiken. Nyt jaksettiin sitten hyvin pilkkuun asti, itse asiassa niin hyvin, että kun puoli neljän aikana harhailtiin Kävelykadulla, ketään ei huvittanut lähteä vielä kotiin ja nukkumaan. 

Jutta sanoi: "Mua huvittais jotenkin kiivetä Harjulle." Ja mä vastasin, että no kiivetään, ja lähdin kävelemään Harjun suuntaan. Samalla sanoin, että ois kiva mennä joskus Jyväskylän satamaan kattelemaan aamuyöstä, ja sit tytöt sano, et no mennään sinnekin. Sitten kun oli satamaan saakka päästy, niin päätin vielä näyttää Lutakkoakin. Viiden aikaan lopetettiin seikkailut ja lähdettiin koteihin nukkumaan auringon noustessa.
 Näkymää Harjulta.
 Harjun tornin kello näyttää neljä.
Hiljaista on...
 Kävelykatu oli ihan roskassa! Kello oli viisi, kun lähdin talsimaan kotiin.
Kirkkopuisto.
Mun rakkaus tätä kaupunkia kohtaan ei ole näköjään vähentyny vuodessa, kunnon turistina vaan räpsin kuvia kaikkialta kuten viime keväänä tänne takas muutettuani.

15. toukokuuta 2014

Auringonnousu

Eilen oli kevään viimeinen tentti, ja sen kunniaksi otin näköjään rennosti ja valvoin myöhään. Tai aikaiseen. Olin juuri käymässä nukkumaan, kun huomasin, että aurinko alkaa nousta! Aika huimaa, ennen viittä jo. Tajusin tässä yksi päivä muutenkin, että kesähän on ihan kohta. Tässä kuussa on jo valmistujaiset ja monia pääsykokeita. Viime syksynä surin niin kovasti kesän loppumista, mutta kohta se taas on. Ihanaa, odotan niin innolla! - Tosi epätavallinen ja uniikki mielipide, tiedän.

7. toukokuuta 2014

Loppurutistus

Ohhoh, taas vähän vierähtänyt aikaa. Kauhia kiire ollut! Mieliala mennyt vähän vuoristorataa, välillä iskenyt kauhu siitä, että eikä, en mä mitään kerkeä tai osaa. Sitten toisinaan taas on aurinko paistanut ja mietin vaan, että mitäs pienistä. Yllä päivän lukemiset. Toisia luin enemmän kuin toisia, hemmetin huono itsekuri mulla. Ärsyttää olla tämmönen ääripäästä toiseen -ihminen, viime viikonloppuna luin kaksi romaania ja kirjoitin esseet niiden pohjalta, sitten tänään oon vaan lagannut enkä jaksanut tehdä yhtään mitään.

Mutta jotain elämästäni:
Pääsiäisen viestin Kuopiossa serkkujen kanssa. Oli taas ihan eeppistä, pelattiin jotain hemmetin Riistavisaa ja leivottiin pizzaa. Söin myös vuoden ekan pehmiksen:
Isä oli ostanut jotain ihme Transformers-pääsiäismunia (miksi?!), sain niistä oikein cooleja tatskoja:
Tämän jälkeen olen esimerkiksi käynyt vanhempieni kanssa teatterissa (oi teatteri on niin kivaa!), osallistunut Vappuvilskeeseen, Vappuapproon ja Sumusuunnistukseen sekä viettänyt vappuaattoa Amazing Race Jyväskylä -tapahtumassa kisaillen.
 Ostin mun lakkiin Jyväskylän yliopiston merkin! (Kuka haluaa ostaa Turun yliopiston siipimerkin?)

Viikonloppuna oli tutor-leiri, se oli intensiivistä touhua, mutta ihan huippua kuitenkin. Oon ihan intona tosta tutoroinnista muutenkin, siihen liittyviä asioita jaksaisinki tehdä ja suunnitella, mut mitään muuta en. Alle viikon päästä tosiaan englannin sivuainekoe, johon en (taaskaan) ole ehtinyt liiemmin keskittyä. Mutta eipä se ole maailmanloppu, jos sitä sivuaineoikeutta ei vieläkään tule, on ensi syksy ja muutama seuraavakin. Lisäksi ruotsin kielioppitentti häämöttää viikon päässä, siihenkin pitäisi opiskella. Mutta kielioppi on kivaa, ja se on hyödyllistä oppia eli sisäisen motivaation palolla ryhdyn sitä nyt selailee... Tai no en nyt, nyt meen nukkumaan (miks aina bloggaan joskus aamuyöllä?!), mut huomenna sitten. Huominen on aina hyvä päivä kaikelle. Huomenna vois alkaa myös urheilla ja syödä terveellisimmin ja siivota huoneen. 

P.S. TCT:n biisi Rannalle on musta ihan mielettömän hyvä, oon kuunnellut sitä vaan koko ajan.