31. tammikuuta 2014

Ma-ti-ke-to-pe-la-su

Tällä viikolla on taas tapahtunut kaikkea kovin jännää, joten jaetaanpa siitä jotain tännekin. Maanantaina menin tosiaan hengaamaan opiskelukamujen kanssa kampukselle etuajassa, ja hyvinhän me saatiin aika kulumaan. Viimeisellä luennolla alkoi kyllä olla jo aika levotonta, ja meidän porukka sitten päätyi piirtelemään näitä mitä nää nyt on:
Tehtailtiin näitä vissiin joku kuusi kappaletta, mutta laitan nyt tän hehkeimmän tänne! Tää tais olla loppuhuipennus, ja musta tän kruunaa se, että tyyppi hymyilee ja näyttää peukkua ylös, sillei hyvin menee (vaikka kattokaa sitä, ei todellakaan mene!). Ööö, jo loppuu tää analyysi, mitä kummaa nyt taas Helka.

Sitten oli vielä 18-19 Svenska Klubbenin hallituksen kokous, jossa juteltiin jänniä ja suunniteltiin kivoja juttuja keväälle. 

Tiistaina oli SOPO-valiokunnan kokous, jossa oli musta jopa kivaa! Tajusin mistä puhuttiin, ja mua jopa kiinnosti!

Keskiviikkona oli merkkimarkkinat, ja mä ostin 14 haalarimerkkiä, hohoo (oli sokka irti)! Niistä osa näkyykin tuolla alempana. Kahdeksan ehdin ommella haalariin ennen sitsejä, kuus jäi odottelemaan. Jospa sitä saisi viikonloppuna ne lahkeisiin läntättyä.

Sit mentiin siskon kanssa leffaan kattomaan The Wolf of Wall Street. Äh, se oli tylsä. Tai siis kyllä sen kattoi, mutta ei se juoni ollut musta mielenkiintonen. Ää, älkää antako Leolle sitä Oscaria noin tylsästä roolista, jooko! 

Torstaina oli kauan odotetut haalarinkorkkaussitsit YK:n (kielet), Linkin (tietotekniikka) ja Dumpin (tietojärjestelmätiede ja tietojenkäsittelytiede) voimin. Musta oli kyllä aika huimaa sitsata yli 90 hengen voimalla ja vielä tällein poikkitieteellisesti. Loppumetreillä ei homma kyllä pysynyt ihan kasassa, mutta kyllä siitä selvittiin. Ehdottomasti yritän änkeä jatkossakin mukaan kaikille YK + joku muu ainejärjestö -sitseille.
Perjantaina eli tänään oli hirvitystä herätä. Mutta elossa olen, jihuu. Tänään olen aikeissa ahkeroida koulutehtävien parissa, mutta veikkaan, ettei siitä mitään tule. Ainakin katon eilen missatun Maajussille morsiamen ja meen aikasin nukkumaan.

Lauantaina on iltapäivällä JYYn järjestöseminaari, johon hallituslaisena olen osallistumassa. Sitten illalla tarkoituksena pitää Putous-katsomo opiskelukaverin luona. 

Sunnuntai on vielä täysi mysteri. Mahdollisesti menen pyörähtämään ihan kotona kotona, tai sit vaan laiskottelen ja lagaan, ja illalla teen paniikissa jotain hommia, jotka on tehtävä maanantaiksi. Joo, tää on hyvä.

27. tammikuuta 2014

1 + 1 = 2

Hyvää huomenta! Tässä mun vakioaamupala: soijajogurttia, vadelmia, mysliä ja pähkinöitä.

Mulla alkaa maanantaisin luennot vasta klo 14, mutta siitä jatkuukin sitten klo 18 saakka. Tänään sen jälkeen vielä Klubbenin kokous, jossa pitää hallitukselaisena olla paikalla. Silti en oo mitään muuta kun ilonen tästä keskustelusta, joka käytiin Facebookissa mun ja opiskelukaverini Lauran välillä eilisiltana:

L: hei huomen ennen kasvatustiedettä mennäänks kirjasto kahvilaa juoma kahvia tai teetä tai jotain herkkuja. tehtii nii viimekski petran kaa.
H: Mulla alkaa vasta sillo 14:15 kasvatustiede, mut mut mut miksenpä mä vois tulla ihanien tyttösten kanssa aikaa viettämään! meettekö lingvistikin jälkeen eka syömää? voisin tulla sinneki...
L: varmasti mennän syömään. ihanaa tuu. 
H: mä tuun oottaa teitä sinne F:n huudeille sen luennon jälkee. nähdään senkin kookospähkinäpalleroiset!
L: juu. ihanaa. vähä kiva ku tuut vaik sul alkaa vast 2.
H: no en mä tiedä, mieluummin mä oon teidän kaa tekemättä mitäänku yksin kotona tekemättä mitään.
L: Nonii mustki on kivaa ku tuut. oli niin kaljua viime maanantaina ku et ollu.

Kahden ihanan ihmisen vuoksi sitä mielellään pidentää päiväänsä kahdella tunnilla. ♥

26. tammikuuta 2014

Sunnuntaini

Aamulla oli tarkoitus olla reipas opiskelija ennen kahvilakerhon miittiä, mutta en ollutkaan. Pesin pyykkiä ja etsin pestyille vaatteille luovat kuivumispaikat huoneessani. Sitten lähdin keskustaan ostamaan ystäväkirjaa ja mahdollisesti pöytäliinaa.
Vieraskirjan sijaan tahdoin ostaa asunnossani vierailevien päänmenoksi ystäväkirjan! Yritin ettiä jotain söpöä lasten ystäväkirjaa, mutta en löytänyt mitään kivoja. Niinpä päädyin astetta virallisempaan (öö no eipäs) versioon, Aikuisten ystäväkirjaan - joka sisältää myös aikuistestin (jonka mukaan olen "syntynyt eilen tai toissapäivänä ja aikuisuus häämöttää vielä kaukana").
Sitten nähtiin ekaa kertaa kahvilakerholaisten kanssa! Musta oli mukavaa, kesken kahvittelunkin vaan jossain vaiheessa fiilistelin mielessäni, että ah mikä porukka. Olin kirjoittanut kalenteriin ton tapaamisen alle vaihtoehtoja jälkitunnelmista. Rastitin seuraavasti: [ ] hyi [ ] hui [X] haa [X] hii [ ] hoo

Kotosalla odotti ikävämpi homma. Piti aloittaa luentopäiväkirja edellisestä Kultur och samhälle i Norden -kurssista. Aiheena oli tuolloin Pohjoismaiden rajat historian saatossa, eipä ole maailman kiinnostavin ja kutkuttavin aihe. No, suunnitelin sitä siinä kuitenkin alustavasti, sitten katsottiin kämppiksen kanssa Putous uusintana, kun jäi eilen välistä. Vuodesta toiseen valitan siitä, että vain Putouksen ensimmäinen tuotantokausi oli hauska, mutta kyllä siellä aina hahmo tai pari naurattaa. Repesin ihan totaalisesti sille "Aina ku sä puhut sitä imatraa, sä saat mut hitoksee romahtaa." Antsku on kyllä paras. 

Höh, mun kamera on syönyt ärrimurrikeksejä iltapalaks eikä suostu enää yhteistyöhön. Joten käyttäkää mielikuvitustanne: tähän kuuluis semmonen valokuva, missä on kahden tiiliskiven paksuinen suomi-ruotsi-suursanakirja ja tietokoneen näyttö, jossa lukee ruotsiksi jotain shaibaa. Sain ton tekeleen tosiaan valmiiksi! Hirveää settiä, mutta tulipahan tehtyä. Palkinnoksi juoksin Siwaan ostamaan vähän karkkeja, ja nyt luvassa Ässä Mixejä ja Ötökän elämää ruotsiks dubattuna eli Ett småkryps liv.
Kaiken kaikkiaan tää oli aika kiva päivä. Musta tuntuu, et huominenkin saattaa olla aika mukava!

SingStar-karkelot

Kuinkahan kauan sitten alun perin ehdotin siskolle, että pidetään joku lauleskeluilta. Eilen se ilta vihdoin koitti! Unohdin kyllä tyystin, että mulla oli kamera, jossain vaiheessa räpsin sit pari kuvaa. Kaikki ruoat oli jo syöty ja silleen...
Olkkarin etuosassa laulettiin...
... ja takaosassa tankattiin.

Mut oli ihan hauskaa laulella pitkästä aikaa! Ja vielä vähä isommalla porukalla; saatiin oikein joukkueissa kisailtua. Tuli kans laulettua jotain ihan never heard -biisejä, mutta sekin on ihan hauskaa, kun kaikki hapuilee siinä sit ihan yhtä lailla. Toivottavasti jonain päivänä uusiksi tämä setti!

25. tammikuuta 2014

Yölliset lettukestit

Mikään ei ole hauskempaa, kun yölliset innostuksenpuuskat! Teki mieli jotain hyvää, mut kaapeissa ei ollut mitään hyvää. Lähikauppakin oli mennyt kiinni jo tunti sitten. Jostain sitten muistin taas sen maailman helpoimman lettureseptin, ja päätin tehdä plättyjä. Ekaa kertaa elämässä mun blogista oli jotain hyötyä, koska tarttin sen reseptin (se oli neljä munaa + kaks banaanii).
 Uskokaa tai älkää, niistä tuli valmiita lettusia! Ja oli muuten hyväääääää.

Tälle perjantaille oli aika kunnianhimoisia suunnitelmia; piti siivota ja opiskella ahkerasti, ettei tarvitse sunnuntai-iltan paniikissa puurtaa. No enhän minä juuri mitään saanut aikaan! Siivous siirtyy huomiselle, samoin mahdollinen opiskelu. Kyllä mä luin Bröderna Lejonhjärtaa sen verran kun piti, hyvä minä.

24. tammikuuta 2014

Pipo päässä pakkasella

Ei oo kiva herätä aamulla ennen kaheksaa ja huomata, että kas, mittari näyttää -25. Hyi! Mut jos jotain kivaa pakkasessa niin se, et saa käyttää mun lempiasusteita eli pipoja! Pipot on mun jonkinlainen keräilyn kohde tai ainakaan en voi yleensä vastustaa, jos nään jonkun kivan piposen. 

No nyt mun uusin oivallus oli noita haalarimerkkejä ommellessa, et mähän voisin tilata lisää noita merkkjä ja ommella niitä yksivärisiin pipoihin. Taadaa, tässä lopputulos! (Miks nää on kaikki tämmösiä pikkupoikien fanituksenkohteita?)

Otin aluksi semmoisen kuvan, jossa olivat kaikki omistamani pipot. Mutta se oli liian sekavaa settiä, joten kuvasin vaan mun tänhetkiset lempipipot. NYC- ja AWESOME -pipot on siis vaan mustii pipoja valkosella kirjailulla.

23. tammikuuta 2014

Ruokaa!

Eiks näytäkin ihan oikeelta ruoalta?! Viime vuonna ekaa kertaa yksin asuessani päivälliseni oli usein leipää, leipää ja leipää. Osasyynä ehkä se, etten jaksanut kokkailla hirveästi koko kerroksen yhteisessä käytössä olevassa keittiössä, joka oli usein tosi siivottomassa kunnossa. Nyt kun on taas kämppä ja keittiö, päätin, että yritän oikeasti syödä vähän paremmin. Ja tähän mennessä ainakin oon onnistunut syömään päivittäin kaksi lämmintä ateriaa, hip hei.

Tänään aion illalliseksi loihtia lohkoperunoita ja -bataatteja soijapulleroiden kera, kun pikkusisko tulee tänne illan viettoon. Kaheksalta sitten Maajussille morsian kämppiksen kaa, iha huikee ohjelma, hahaa.

Matkakuume vol. 2

Oho, olen aikeissa tehdä sellaisen merkinnän, joita itse vihaan lukea.
 
Ei ole kummallista, että kun lämpömittari näyttää -22 °C, sitä kaipaisi jonnekin lämpimään. Sen sijaan on vähän kummallista, että mulla on niin selkeä matkakuumeen kohde! Ja se on vielä Yhdysvalloissa. Pekka Töpöhäntä -elokuvan Monnia lainatakseni: MITÄ MITÄ! Eilen sitten vaan istuin koneella ja googlailin kuvia Miamista, vaihdoin työpöydän taustakuvaksikin yhden. Anyway, en tiedä miksi, mutta just nyt tahtoisin jostain syystä matkustaa Miamiin ihmettelemään suurkaupungin menoa ja löhöilemään rannalla. - Tai no en oikeastaan just nyt, koska ei siellä nyt ees oo kovin lämmin. Mut niin siis kattokaa, ah:
Photo by BatLo.
 Photo by BatLo.
 Photo by Emilio Labrador.
 Photo by Antonelle.
Photo by Daniel Mireault.

Mut oikeestaan mikä tahansa lämmin paikka käy kans! Katselin myös kuvia Rooman matkalta, ja haaveilin vaan siitä, että sais vetää sortsit jalkaan tai jonkun mekon niskaan. Noo, ei enää kauaa kesään, ja tässä talvessakin on vielä kaikkea kivaa: mun synttärit, laskiainen ja sitten tavoitteenani on päästä hiihtämään edes kerran!

21. tammikuuta 2014

Mun kämppä

Noniin, noniin! Vilma ainakin huuteli, että tahtoo nähdä kuvia asunnosta. Muutin siis tammikuussa soluun kaverini kanssa. Keittiössä ei ole vielä pöytää ja eteiseen olisi kiva hommata kenkäteline ja kenties mattokin, joten saatte nyt tyytyä tähän minun puolikkaaseeni kämpästä eli mun huoneeseeni. 

Viime syksynä sain päähäni, että mun huoneesta tulee violetti-musta-keltanen. En tiedä miks, huvitti vaan. Entinen huoneeni ei ollut mitenkään johdonmukaisesti minkään värinen, eniten jotain tummanpunaista. Toisin sanoen tänä syksynä piti ostaa kaikkea uutta. Vanhemmatkin vähän puheli, että naurettavaa ostaa uusia huonekaluja, kun entisetkin on ihan hyviä. Mutta äh, kun mä nyt vihdoin muutan, niin mä haluan tehdä sen kunnolla! Tässä tammikuussa olen sitten ostanut kaiken muun uutena, paitsi sängyn. Tässä on tää lopputulos! Oli kyllä ihan painajaista ottaa näitä kuvia; vastavalo ja aika hämärää ja ja ja hirrveen, hirrveen huono kamera ja kuvaaja.
Näkymä ovelta. Toi tappileivän värinen seinä oli muuten aikamoinen yllätys, eikä kyllä nyt käynyt ihan yksiin tän muun värityksen kanssa...
Ehkä mussa on jotakin vikaa, mut voisin varmaan viettää tuntikausia katsellen tota hyllyä ja oikoen lehtipinoa. Siinä lepäävät pokkarit (aakkosjärjestyksessä!), leffat (aakkosjärjestyksessä!), tv-sarjat (aakkosjärjestyksessä!), lautapelit, koulujutut, Trendi-lehdet ynnä muuta ynnä muuta.
Vihdoin mulla on nukkamatto! Toikin semmonen fanituksen kohteeni, voisin vaan maata siinä hela tiden, hahaa.
Täällä asuu kielten opiskelija! Pakko muuten kertoa: Olin kerran kaupunginkirjastossa tekemässä jotain ruotsin käännösjuttua. Menin sitten hakemaan sanakirjaa, mutta siellä se hyllyn kohta ammotti tyhjyyttään. Mielessäni manailin, että kuka hitto lainaa suursanakirjoja kirjastosta, kunnes muistin, että allekirjoittanuthan ne sieltä kesällä kantoi kotiinsa hyvään talteen.
Just kävin äsken ostamassa noi koristetyynyt, että sain vähän väriä tänne mustaan murjuun. Rilakkuman pää on mun rakas matkamuistoni Tokiosta neljän vuoden takaa. Tossa näkyy myös noi verhot, jotka bongasin Prismasta, tykkään niistä paljon! Paitsi arvatkaa näinkö noi samat verhot tänään siellä -50 % alennuksella...
Näkymä ikkunasta; meillä on järvimaisema, uulalaa! Tai siis tossa risukasan takana on hiekkakenttä, mut sit noiden harvojen puiden lomasta näkyy lumipeitteinen järvi.

Niin ja sitten vielä, että haluuks joku lukea mun puolesta Kasvatuspsykologia-kirjaa ja tehdä siitä koosteen lukupiiriä varten huomiseks?

19. tammikuuta 2014

Ilonaiheita

Viime päivinä seuraavat seikat ovat ilahduttaneet minua:

Tajusin, että voin kenties alkaa tehdä kandiani ensi vuonna. Mähän edistyn näissä opinnoissa!

Mirja koukutti mut Maajussille morsiameen, odotan jo innolla seuraavaa jaksoa!

Olen mukana Jyväskylään perustettavassa kahvilakerhossa, hii ja hoo, mitähän siitä tulee.

Ostin kotiin hyvää ruokaa! Vaikka olikin aika tyyristä, niin tuli hyvä fiilis tunkea kaappeihin pähkinöitä ja linssejä ja kasviksia ja tofua ja soijajogurttia. Jos vaikka kokeilisin taas viime keväänä testaamaani ruokavaliota, josta tuli niin hyvä fiilis!

Mun synttäreihin ei ole enää kovin pitkä aika ja ostin niitä varten Tiimarin loppuunmyynnistä Spider-Man-lautasia ja -servettejä. Suunnittelin myös tekeväni täytekakun ja sushia, kun kuulin, ettei pari opiskelukaveria ole koskaan sushia maistanut.

Enää viikko meidän SingStar-karkeloihin.

Katsoin viikonloppuna kolme piirrettyä leffaa ruotsiksi, ja ymmärsin niitä hyvin.

Ensi viikolla kieltenopiskelijoiden palloiluvuorolla pelataankin korista, joten voisin vaikka osallistua, jos uskallan...

On kevät lukukausi ja mä tykkään yhä ruotsista. Loman levänneenä huomasin oikein innostuvani taas kaikesta opiskelusta.

Olen jaksanut kävellä yliopistolle, vaikka ulkona on viima ja pakkanen.

15. tammikuuta 2014

Poikkareitten aatto

Jei huomenna poikkitieteelliset haalaribileet, ja ekaa kertaa mulla on myös haalari, joka pukea! Toivottavasti vaan saadaan ovelta liput, ennakkoliput oli myyty loppuun... Ostin tänään vielä ihan randomilla neljä merkkiä sieltä sun täältä, ja oli pakko esitellä ne. Tajusin kyllä, että en oo esitelly niitä netistä tilaamianikaa merkkejä, mut ehkä laitan joskus kuvan haalarista. Öö, ei muuta.

10. tammikuuta 2014

Tammikuun harmaus

Joka päivä vaan ihmettelen tota ulkona vallitsevaa harmaanruskeaa säätilaa... Mutta mikäli oikein olen ymmärtänyt, kohta saadaan lunta ja pakkasta, hip hei. Anyways, ajattelin pitkästä aikaa esitellä ostoksiani, jotka sopii väriltään varsin hyvin tähän harmauteen. Tajuan nyt, miksi esittelen vaateostoksia niin harvoin täällä; nää kuvat on aika järkyttäviä, hahaa.
Talvitakki Vero Modasta (jos se talvi tosiaan on vielä tulossa...) ja peruspipo H&M:ltä. Ängin kuvaan myös jo kesällä Bik Bokista ostamani Awesome-pipon, koska en mä sitäkään ole koskaan täällä esitellyt, ja se on kuitenkin mun ehdoton lemppari ollut jo jonkun melkein puoli vuotta.
Batman-paita H&M:ltä (aaa, ihan superhieno!) sekä parit kollarit ja paita New Yorkerista. Housuissa lukee toisessa lahkeessa KEEP ja toisessa CALM.

Huomenta huomenta!

Hyvää ensimmäistä huomenta uudesta asunnosta! Tännehän on muutettu alustavasti jo melkein viikko sitten, mutta sen jälkeen oon sitten sahannut huonekalukauppojen ja porukoitten kodin välillä. Tässä muuten tuli todettua se, että kyllä ihmiset on esineitä rakkaampia, koska vaikka mun koko omaisuus oli jo täällä uudella asunnolla, niin silti jäin mieluummin vanhempien ja pikkusiskon luo iltaa viettämään, kun ei kämppiskään ollut paikalla.

Mutta nyt siis täällä! Sain mun huoneen vihdoin siivottua, mutta Vilmalle lupaamiani kuvia luvassa vasta kun saan hankittua vielä pari yksityiskohtaa tänne. Isosiskoa pitäisi kestitä täällä jo tänään, suunnittelin leipovani mustikkapiirakan! Toisaalta meillä ei ole keittiönpöytää, että en sitten tiedä, miten mukavaa sitä on mussuttaa lattialla. Mut hei mustikkapiirakka, kyllähän semmosen syö vaikka päällään seisten!

Ostin elämäni ekaa kertaa kananmunia. Pitää vielä muistaa ostaa semmonen kananmunanleikkuri...

7. tammikuuta 2014

IKEA

Eilen oli koko päivän reissussa serkkujen kanssa. Käytiin Kuopion IKEAssa ja vähän Matkuksessakin. Mä ostin hyllykön, kirjoituspöydän ja vaatteita, serkku osti lipaston ja ilmoitustaulun. Oli ihan hyvä reissu, kaikkemme annettiin, ku auto tuli täyteen ja tilit tyhjenty (onneks tänään tuli opintotuki).

Tänään oon viettänyt päivän taas ihan porukoitten luona, tein lasagnea, leivoin mustikkapiirakkaa ja saunoin. Olin saanut ilmotuksen, että netti toimii nyt tuolla kämpillä, eli sielläkin on nyt edellytykset elää. Huomenna pitäis vielä saada ostettua matto(ja) ja työtuoli, sit tietty ruokaa ja kaikkea tilpehööriä. Tosiaan vielä tää viikko lomaa, pitäis ehkä tehdä jotain pläänejä, että mitä haluan vielä tehdä ja ketä nähdä.

2013

Pakko tehdä aina tämmönen jonkinlainen viime vuoden kertaus (myöhässä leirin ja muuton vuoksi). Blogini kuitenkin sisältää vuoden varrelta pitkälti kaikki tärkeet jutut, joten teen jotain erilaista: Jokaisesta kuukaudesta vain yksi valokuva ja sitten tekstiä "kulissien takaa" eli mun päiväkirjasta tai jostain. Päätin valita joka kuukaudelle 10 random-lausetta, jotka eivät siis mitenkään liity toisiinsa, mutta paljastavat pieniä sirpaleita mun ajatuksista ja elämästä juuri tuolloin.


T   a   m   m   i   k   u   u
Mulla ei ole jääkaapissa kuin kotoa mukaan otettua pizzaa, mutta en jaksaisi lähteä tuonne pimeyteen tarpomaan. Ei millään muulla kaupungilla ole mitään enempään tarjota kuin Jyväskylälläkään. Olen innostunut ruotsin kielestä, ja tosiaan harkitsen jopa ruotsin opettajan ammattia. Iholla-sarjasta alkoi toinen kausi, ja olen koukussa. Elämässä on pieniä iloja, ja surujen keskellä niistä kasvaa niin valtaisan suuria. Once again it's evening and I don't know what to do. Ärsyttää, että elän aina haaveissani. Olen löytänyt uutta musiikkia, kyse on artistista nimeltä PistePiste, jolla on ehkä maailman kaunein ääni ja tapa laulaa. Enkun opinnotkin on välillä melkein jänniä, etenkin kun luen kieltä ääneen, rakastan brittienglantiani. Yritä nauttia, tai edes oppia ja kehittyä kaikista sosiaalisista kohtaamisista.

H   e   l   m   i   k   u   u
Tuuli puhaltaa kovasti, mutta tuo tullessaan leutoa ilmaa, ihan kuin maistiaisia keväästä. Rakastan ihmisten katselua, ihastumista ja sitä kun näkee kadulla niin ihanan tyypin, että on pakko hymyillä tai heilauttaa käsiä tai jotain muuta hassua ja pakonomaista. Kui siistii olla 21? Sitten on enää neljäs neljännes jäljellä eli tosin vähän ja loppusuora ja sekoan onnestaaaah! Esseet, tentit, artikkelit, kaikki on ihan kamalaa. Mutta hei hei, muistetaanpas nyt taase päätös, että murehditaan vasta kun on pakko. Olen vain tuntenut itseni ensimmäistä kertaa aidon onnelliseksi. Lähdin sunnuntai-iltan ratoksi elokuvaan suht' ex tempore -meiningillä. Odotan vain sitä, että saisin olla tutor ja jotenkin semmoinen luottohekilö. Näitä hetkiä on vaalittava.

M   a   a   l   i   s   k   u   u
Joo nyt oli Salessa niin hyvännäköinen myyjä, että oli vaan pakko hymyillä ja naureskella koko kotimatka. Huomenna tulee toiseksi viimeinen opintotukesi Turussa asuessasi, kämppäkin pitää kohta muistaa irtisanoa. Alan kuntoilla, jatkan hymyilyä ja hyvin syömistä, käytän mekkoja, opiskelen ja alan lukea ruotsin pääsykokeisiin ja journalismiin kanssa. Ihan uskomatonta, että huomenna haen Jyväskylän yliopistoon. Nellakin sanoi, että mä voin niin kuvitella sut ruotsin opettajana, ja se lämmitti. On aamuyö, ja katson YouTubesta ihania kostintoja. On toiveita tulevasta ja ilmassa odotusten hahtuvia. Paljon nauroin ja hymyilin, etenkin kun huomasin, että Matti muistaa paremmin Maasika Artun hahmojen nimet. Unissa on aina niin mielettömiä tunteita ja ihmissuhteita. Oijoi, nukuin niin makeasti, jonkun yli 12 tuntia.

H   u   h   t   i   k   u   u
No mutta enhän minä ole mikään itkupilli, vaikka helposti nokkiinsa ottava tyttö kyllä. Nyt siis Turkuun toivomaan, ettei luteet ole syönyt mun kämppää ja suorittamaan tämä koko paska loppuun. Olen entistäkin ihastuneempi vanhoihin kivitaloihin, pitää antaa verkkokalvoille yliannostus niitä Turussa ja Helsingissä, jotta selviän Jyväskylässä sitten taas. En ole missään opiskelijatapahtumissa ollut oikein mukana, joten olen etääntynyt opiskelukavereista pahemman kerran. Tänään on ollut siis kaikin puolin aika masentava ja huono päivä, ja tämän surkeuden kruunasti valitettava tieto siitä, että en pääsekään ensi kesänä leiriä vetämään. Juhon myötäeläminen yllätti iloisesti; vaikka ne olivatkin vain pari Facebookiin kirjoitettua lausetta, ne olivat aitoja ja sulin niihin täysin. Ja mä olen aina uskonut, että kaikella on tarkoituksensa, ehkä mä parin kuukauden kuluttua huokaisen syvään ja fiilistelen, että hei näinhän sen pitikin mennä. En osaa edes kuvitella, kuinka helpottava ja vapauttava tunne on jättää Turku ja kotiutua Keski-Suomeen, kotiin.  Tänään tykästyin itseeni meikittä. Yks asia, mikä mua ärsyttää iha helvetisti on hössötys, turha draama, suuna päänä säntäily ja nokkansa joka paikkaan änkeminen.

T   o   u   k   o   k   u   u

Eiköhän se ole mun oma asiani, jo kolme täysi-ikäistä vappua selvänä, eikö saa edes maistaa jo? Olin iloisesti yllättynyt: näinkö kova luotto noilla on meihin, mehän oltais voitu vaikka jäädä yöks jonnekin. Mut hei kiva olla takas Jyväskyläs, täällä on viel paljon tutustumisen arvosii tyyppejä. On niin rentoa olla vaan mimmonen haluaa, ja olla vastaamatta kenenkään odotuksiin. Tällä hetkellä vaan ketuttaa kaikki se työ, joka on tehtävä hyvään kroppaan ja kaikki vaatimukset, jotka on täytettävä, jos haluu elää pitkään ja terveenä. Viime paikallisessa se nauro varmaan neljälle mun jutulle - mä oon niin ylpee ja ilonen, hihii! Oli siistiä istua Kompassin portailla ja vain katsella ihmisiä. On vaikea kuvitella, että olen nyt olemassa, mutta joskus en. Aurinko paistaa valopallona puiden välistä silmään. Mun vaatteissa pitää pystyy hyppimään, heilumaan ja halailemaan.


K   e   s   ä   k   u   u
Ensimmäinen lastenhoitopäivä on ohi, se oli siis eilen. Teinit ylikuluttavat kirosanoja, ja lykkäävät ne varuulta joka väliin, kun eivät tiedä, mihin ne kuuluisivat. Vaikka eilen lähinnä naureskelin Isac-hysterialle, mun on pakko jakaa yksi vähäpätöinen hetki, joka sai mut hymyilemään yhä uudelleen ja uudelleen. Se on jotenkin aina nii järkevä tai vähemmä kännissä tai peittää sen paremmin, en mä tiedä. Simo kehu taas et mä osaan laulaa tosi hyvin, sitäkää se ei varmaa tajua, et se merkkaa mulle ihan hullusti. Kun mulla on joku semmonen mieltymys nykyään, et räppi on jees ja skeitata pitäis osata ehottomasti ja graffitit on cool ja omistan räppicapinkin. Kuuntelin poppia ja hoppia, kädessä cool koripallo, jalkojen alla rouhea asvaltti ja laitoja kiertää metallinen verkkoaita... Jotenkin kun ei ole ollut hirveästi tekemisissä uusien ihmisten kanssa, niin ei oo voinut tutkia et miten käyttäytyy eli mimmonen on. On kiva saada Vilma nauramaan ja vähän dissata muuta maailmaa. Haluun lyhyet farkkusortsit ja ite värjättyjä kangaskasseja ja napapaitoja. Leikkasin taas hiuksia lyhemmäks, oon kunnon poikatyttö.


H   e   i   n   ä   k   u   u

Oli ihanaa musaa ja paljon vyölaukkuja. Meill oli muute kans melkein yhtä kämäset puhelimet, seki oli hauskaa. Siis ku just puhuin aluks et iha turha juttu ja tommone hauska vaa, mut noita haleja ja niitä maailman parhaita ilmeitä kyl vois jäädä ikäväki. Tää kyl riipii ja risoo, vaikken tahtoisi sen tekevän niin. Kiipesin tossa kumpparit jalassa rinnettä ylös keräämään mustikoita ja mietin tämmöstä. Mukaan mahtui myös mahtavia sattumia, kuten se, että minä, Mirja ja Lahja kreisibailattiin Gigglinissä ysärimusan tahtiin! Kesäpäivät ovat vain niin taianomaisia, että koen painetta tehdä niinä jotain ainutlaatuista. Rakastun teatteriin aina pikkuisen. Mut tuli mieleen ku ajeltiin tuolla aurinkoisilla sivuteillä, ja näin maitolaiturin, et olis ihanaa viettää aikaa maalla. Just semmosta fiilistä haluaisin ku siinä Häräntappoaseessa oli.



E   l   o   k   u   u

Mä irrotin sen festarirannekkeen. Oikeesti, ihanan tilannetajuinen ihminen ja mulle suuren palveluksen tehnyt (joskus se huutava lapsi tarvitsee vaan jonkun toisen ihmisen, kun sen jonka joka päivä näkee). Ei mun tarvii pitää yhteyttä ihmiseen, joka vain lietsoo negatiivisuutta, valittaa, pilkkaa ja arvostelee. Mullei ole mitään tähdellistä tekemistä, tai siis haluaisin sen olevan hirveen kesäistä niinku rantaa ja piknikkii ja reissuja, mut ei kukaan muu vaan ole lomalla. En tiiä pitäiskö tässä yrittää just pukeutuu kesävaatteisiin ja seikkailla ulkona, vai pistää pipo päähä ja tennarit jalkaa ja mennä ostaa koulutarvikkeita ja nuhkii kirjojen tuoksua. Mä haluan olla riippuvainen jostai ihmisestä, mä haluan tarvita jotakuta, mä haluan ikävöidä ja tuntee sillei, et en vaa pärjää ilman jotakuta. Vähän sattuu, kun tänään vivuttiin viisuri poies, mut sillee iha ok olo, kaikki meni tosi helposti. Öö no tämmönen toinen tulevaisuuden dilemma on kyllä se, et Tuomas oli kuulemma Nellalle puhunu siihen malliin, et se haluais muuttaa Nellan kaa yhtee intin jälkee. Kun tuntee olevansa iha surkee ni sit vaa hoilaa et eihä kukaan tee täällä tätä niinku mä ää ä ää. Ne tiimin jäsenet, joista mulla oli pahimmat ennakkoluulot, osottautuki iha hullun kivoiks tyypeiks.



S   y   y   s   k   u   u

Tänään nyt viimeistään olen tajunnut kesän päättyneen. Naurettavaa, ku oikeesti hirvee ongelma et mitä laitan päälle huomenna! Ehkä mä olen oppinut ottaa vähä rennommin, ettei koko aja tarvii olla täysil mukana ja tyrkyttää itteensä. Tuli semmone fiilis, et hitsi ku oisin ihastunu siihen, ois niin järkevää. Mä tosiaan elän mun unelmaa nyt. Oon ruotsinopettajakoulutuksessa ja se tuntuu niin kodilta. Oon tutustunut ihaniin ihmisiin, ja oon aktiivinen mukanalija enkä yksin istuva hissukka niinku viime syksynä. "Familjen Hjördis" julistetaan voitajaks ja vähänkö mä räjähdin. Välillä tekis mieli luovuttaa, et come on, mitä mä päälle kakskymppisenä viel yritän opetella tanssii hip hoppia. Ens viikolla taas kaikkee huimaa, niinku Appro ja syysleiri. 
 

L   o   k   a   k   u   u

Eilen mulloli mekko päällä. Tuli kyl hyvä mieli, ku se sano et mä lausun hirveen hyvin. Isac Elliotin Let's Lien muisto musta makoilemas bikineillä Köhniöllä lämmittää kyl tätä melkei nollas olevaa lokakuun päivää. Ei tässä kyllä ole vähään ikaan aika pitkäksi tullut, hitonmoinen kiire, hellittääkö joskus? Sit halusin viel mainita et join kaikilla rasteilla vettä, ja se piti sitä ihailtavana. Oli vaa nii rentoa, ja mä olin iha älyttömästi mukana meidän aa niin kivojen leiriläisten kaa. Ei ees vituta mennä huomen kasiin, ku voin kuunnela Robinii. Vähänkö tulee taas semmone it was meant to be -fiilis, mulla ois kyl aika paljon tylsempää ilman sitä. Hain kämppää, en tiiä miten siinä käy. Pääsin Svenska Klubbenin hallitukseen, sopo-vastaavaksi. 


M   a   r   r   a   s   k   u   u

Kasvatustieteen luennot on iha sikakiinnostavii, innostavii ja hauskoja. Sit yhtäkkii kehitin siitä jonkun jutun päässäni ja aloin miettii mitä sanon sille seuraavaks ja mihin istun, et se päätyis mun viereen. Ja hitto ku siitä näkee, miten se on ihastunu yhteen tyttöön siel, hauskaa seurattavaa. Mua ilahdutti ku Lucia-juhla-miitissä Joni kehu mun keksimää adjektiivia 'harvakarvainen'. Oon menossa Turkuun tapaa talvileiritiimiäni. Puhuttiin Lauran ja Pian kaa joskus nimistä, nii Pia sano et Helka on sen mielestä ihana nimi, jotenkin unohdettu. En aio lähtee koulutuksiin ja kesän leireille, en todellakaan. Se hetki, kun tajuaa tykkäävänsä jonku ihmisen luonteesta niin paljon, et se ihminen muuttuu sun silmissä viehättävämmäks, melkein täydelliseksi, on yks tunteista parhain. Miks pitää nauraa ja perseillä ku piti tehä hommia? Maanantait on tyylii parhaita ku saa hengaa Jutan, Petran ja Lauran kaa.


J   o   u   l   u   k   u   u
Ei tule mieleen mitään kivaa lähitulevaisuudesta, pelkästään inhottavia velvollisuuksia, kuten kaikki opiskeluhommat ja talvileirin suunnittelu. Leonardo DiCaprion rakastunut katse Gatsbyssa tuntu mahassa. Meinasin alkaa itkee bussissa. En saa sitä ees alkuun ja kaikki hiton tehtävät vyöryy päälle. Koko kasvatustiede hämmentää helvetisti. Ah, löysin niin hyväntuulista poppii soittavan australialaisteinin et ei järkee. Taylor on vähän kun mä, joten sen riipivä yksipuolinen rakkaus Ryania kohtaan on just sitä mitä mä haluun kattoo. Ne molemmat on liian cool, tuli varmaa ekaa kertaa semmone olo et wow, mäki haluun asuu Helsingissä ja opiskella Aallossa. Ihan tosi outo sää. Haluun et muistat koko loppuelämäs tän: istuttin jäisellä katolla pikkupakkasessa ja tuijotettiin tähtiä.

4. tammikuuta 2014

Uuden vuoden uudet kujeet

Iltaa! Tulin eilen vetämästä protun talvileiriä Espoosta, siellä tuli siis vietettyä viikko ilman nettiä, suihkua ja sisävessaa. Oli kuitenkin ihan mielenkiintoista, muut tiimiläiset oli ihania, niitten kanssa oli kiva vetää leiriä. Itse leirillä oli etenkin lopuksi yllättävän paljon ihmissuhdedraamaa, mutta ei siitä sen enempää...

Tänään olen käynyt noutamassa kämppäni avaimen, ostanut verhot ja käynyt pyörähtämässä asunnolla. Huomenna aamupäivästä pitäisi enon saapua mua muuttamaan (kolmatta kertaa), pakkaus on melkein valmis. Ei vaan jaksaisi! Mutta ei ole maailmanloppu jos jotain jää kotin, kun tänne on kuitenkin se kolme kilometriä uudelta kämpältä. 

Äsken kun istuin lattialla tyhjentämässä hyllyjeni sisältöä laatikkoon, tuli kyllä jotenkin haikea olo. En mä ole oikein ehtinyt pohtia ja käsittää sitä, että muutan pois kotoa. Ehkä olen ajatellut, ettei se ole kovin kummoista, kun muutan niin lähelle. Hämmennystä enemmän olen kuitenkin odottavan innokas, tahdon jo päästä laittamaan kämppääni! Tänne muutin sillon huhtikuussa vähän sillein väliaikaisesti ja tavaratkin jäi hyllyyn miten sattuu. Uuden huoneeni aion sitten sisustaa ihan tip top, DVD:t aakkosjärjestykseen hyllyyn ja niin pois päin.

Huonekaluja en ole viemässä uuteen kämppään kuin sängyn! Ollaan suunnittelemassa ensi viikolle IKEA-reissua serkun ja siskon kanssa, toivottavasti se toteutuu. Mulla on vielä ensi viikko kokonaan lomaa, vähän kysymysmerkki, että miten sen vietän. Luultavasti vietän siitä kuitenkin suuren osan täällä porukoitten luona hengailemassa muiden ihmisten kanssa.