24. syyskuuta 2013

Viikon kuulumiset

Heipparallaa, kirjoittelen taas sanan pari mun elämästä. Eilen ja tänään on meinannut jo stressi iskeä, kun tekemistä piisaa, mutta aikaa ei. Eniten ahdistusta aiheuttaa toi huomenna oleva englannin sivuainekoe, jota varten piti lukea kolme eri aineistoa. Kaksi aineistoa sain luettua, ja ne oli musta aika mielenkiintoisia ja selkeitä, mutta kolmas on sitten jotain ihan käsittämätöntä, enkä ole sitä oikeastaan edes kunnolla aloittanut. Mutta hei, ei ole maailmanloppu, vaikken englantiin opinto-oikeutta vielä tänä syksynä saisi, en olisi kuitenkaan ehtinyt vielä aloittaa opintoja tänä lukuvuonna.

Voisinkin muuten nopsasti mainita, että mitä opintoja mulla nyt sitten on. Pääaineena on siis ruotsin kieli ja sivuaineena on opettajan pedagogiset opinnot. Jyväskylän yliopisto on yksi harvoista yliopistoista, joissa valitaan valintakokeissa suoraan aineenopettajankoulutukseen eli sain kesän pääsykokeen perusteella valmiiksi oikeuden tohon sivuaineeseen. Mä ainakin olen ihan innoissani noista ope-opinnoista, ne alkaa toisessa periodissa eli joskus lokakuun lopulla. Viime vuonna tuli jo vähän testattua kielen opiskelua yliopistossa, ja onhan se periaatteessa vähän yksipuolista. Lisäksi kielten opiskelijoiden akateeminen vapaus on oikeastaan olematon, luennoilla on läsnäolopakko.

Lisäksi aloitin saksan opiskelun Kielikeskuksessa. Oon opiskellut saksaa itse asiassa kymmenen vuotta (1. luokalta lukion ensimmäiselle), mutta en osaa kieltä paljoa yhtään. Nyt oon ollut aika innoissani noista saksan opinnoista, tuntuu, että olen parin viikon aikana oppinut jo hirveästi! Jos ja kun nuo saksan opinnot edistyvät, niin siinä kans yksi vaihtoehto sivuaineeksi englannin lisäksi. Joskus haaveilin opiskelevani myös elämänkatsomustietoa, kun se olisi ihan erilaista kuin kielet. Mutta katsotaan nyt mitä tästä ja musta tulee...
Mitähän mun elämään on opiskelujen lisäksi kuulunut... Viime torstaina oli fuksiaiset ja mun joukkue voitti! Ihan mahtava meininki oli kyllä koko illan, mä muun muassa kaaduin pyllylleni Kompassille (Jyväskylän keskustan keskipiste[?]), vaikken ollut edes juonut mitään. Sunnuntaina juhlittiin isän synttäreitä melkein koko perheen voimin. Ensi torstaina on joku kieltenopiskelijoiden uusien ilta ja lauantaina toveri-fuksin tuparit. Eli ei tässä aika pitkäksi tule.

Ai niin, random asia, mut pakko mainita! Multa poistettiin tosiaan viikko sitten kaksi viisaudenhammasta, ja kaikki sujui hirmu hyvin! Oon kuullut viisaudenhampaanpoistosta vain kauhutarinoita, että joko itse operaatio on ollut ihan hirveä tai ainakin leikkauksen jälkeinen särky on ollut sietämätöntä ja kestänyt monta päivää. Mulla meni leikkaus ihan leppoisasti, eikä seuraavina päivinä tullut ollenkaan särkyä. Sain reseptillä 800 mg Buranaa, ja neuvottiin, että ota seuraava päivänä se maksimimäärä niitä. Mutta ei ollut tarvetta särkylääkkeille ollenkaan, ja turvotuskin oli huomaamatonta, ei mitään hullua mustelmaa, jota odotin. - En tiiä mikä tän pointti oli, varmaan se, että jos jollain on tommonen operaatio edessä, niin se voi mennä ihan mukavastikin. :D

16. syyskuuta 2013

Hur är läget?

Se, etten bloggaa ei tarkoita sitä, etten ole tehnyt mitään jännää. Oikeastaan se, etten bloggaa tarkoittaa yleensä sitä, että elämäni on ollut ääriään myöten täynnä kaikenlaista. Ja mä en ole ihmisenä niin super, että jaksaisin kaiken aamusta iltaan touhuamisen päälle vielä raportoida asiasta hienoin sanankääntein ja hemaisevin valokuvin. Mutta kun nyt makaan sohvalla läppäri sylissä viisaudenhampaidenpoistoleikkauksen jälkimainingeissa, niin voisihan sitä vaikka nakutella sanan tai pari.

Yliopisto on rykäisty käyntiin, ja olen tosi onnellinen. Tuntuu, että viimeiset pari vuotta olen aina odottanut jotakin. Abivuonna odotin, että pääsen pois kotoa uuteen kaupunkiin. Turussa ehdin nauttia elostani puolisen vuotta, kunnes alkoi odotus siitä, että pääsisi pois. Nyt tunnen olevani kotona, niin monella eri tavalla, ja se tuntuu ihan käsittämättömän hyvältä. Oon yhä edelleen vain ihan fiiliksissä Jyväskylästä, ja tuntuu, että joka päivä mä löydän jotain uutta ja ihmeellistä kaupungista.

Ruotsinopettajankoulutus tuntuu myös omalta jutulta. Ruotsin fukseista on löytynyt paljon huimia tyyppejä, ja mun on helppo uskoa, että ainakin osasta tulee ihan elinikäisiä ystäviä. Mulla on tosi hyvä fiilis myös ihan noista opinnoista, ne ei ahdista tai stressaa. Kaikesta kyllä selviää, ei huolta.

Välillä sitä miettii, että viime vuosi meni ihan hukkaan. Et mähän voisin olla jo toisen vuoden ruotsin opiskelija. Kolmannen, jos olisin käynyt kolmivuotisen lukion. Mut turha tommosta on miettiä. Nuo vuodet on tehnyt musta mut. Viime vuosi oli mulle tavallaan välivuosi, vaikka opiskelinkin sen. Sen aikana sain arvoskata tietoa siitä, kuka olen ja mitä mä tahdon olla. 

Ja onhan se ihan kiva jo vähän tietää yliopiston perusasioita ja pätee jollain kielen tietämyksellä.

Sit vielä loppukevennys! Musta otettiin valokuva, kun lähdin ekaa päivää kouluun, niin totta kai piti ottaa vastaavanlainen ekalta yliopistopäivältäkin. Oon mä vähän kasvanu ainaki... Ja hauska toi talo kanssa, kun asun nyt taas kotona eli ihan sama mesta. Tänä syksynä ollaan kyllä maalattu se, eikö ole hiaaano!