30. heinäkuuta 2013

Yksin

Yksinäisyydella on tosi negatiivinen kaiku, ja minulla on omakohtaistakin kokemusta siitä, että yksinäisyyden tunne on yksi hirveimmistä. Olen kuitenkin löytänyt yksin olemisen riemun tässä kevään ja kesän aikana.

Olen ollut kesällä muutamissa menoissa ihan yksin. On siistiä vain istua jossain yksin ja vaikka ihan vaan inspiroitua muista ihmisistä. Yksin olo ei ahdista minua. Tykkään käydä yksin elokuvissa, shoppailemassa ja pyöräretkillä.

Yksin on helppoa olla aito ja avoin. Yksin on helposti lähestyttävä. Olin joskus keskustassa istumassa, ja kaksi tyttöä tuli kysymään, että voinko ottaa heistä valokuvan. Olin riemuissani, että he pyysivät juuri minua.

Yksin on vapaa. Hirveä klisee, ja mielestäni vapaudesta vaahdotaan ihan kohtuutomasti. Vasta nyt olen alkanut ymmärtää, mitä se on. Olen pitänyt sitä pahasti yliarvostetuna. On mahtavaa olla yksin, omana kokonaisena ikiomana yksilönä. Ei ole pariskunnan puolikas, ei ole kaveriporukan palanen. Ei ole kiinni missään, saa mennä ja tulla miten haluaa. Uusiin ihmisiin ja asioihin on joskus helpompi tutustua yksin. Yksin on helppoa olla utelias. 

Kesäpäivät ovat niin taianomaisia, että koen painetta tehdä jotain ainutlaatuista niinä. Pitäisi olla kavereita sekä kuplivaa juomaa ja naurua. Ainakaan ei saisi olla tietokoneen ääressä ja katsella päivänpaistetta pölyisen ikkunalasin läpi. Mutta vaikka kaverit eivät ehtisi ulkoilemaan, voin lähteä yksinkin.
Toissapäivänä pakkasin päiväkirjan pyöränkoriin ja viiletin lähipuiston nurmirinteeseen kirjoittamaan. Ruoho on vihreää, aurinko keltainen ja iho päivettynyt. Tällaiset kesäpäivät ovat olleet heinäkuussa vähissä. 

Nyt päiväkirjani sivujen rivit on valutettu täyteen tekstiä. Haluaisin sanoa, että olen päiväkirjan kansien välillä (1.12.2010 - 28.7.2013) kasvanut hirmuisesti, mutta en minä ole. Olen kasvanut pikkuisen, mutta sekin on niin riemastuttavaa. Kun päiväkirjan viimeinenkin rivi oli raapustettu täyteen sanoja, nousin ylös ja menin keinumaan.

Olen onnellinen. Joskus pohdin blogissakin, että mitä on onni ja miten se saavutetaan. Vihdoin olen onnellinen. Minulla on huolia ja minulla on murheita, minulla on vaikeaa, ja asiat tuntuvat epäreiluilta. Minä itken ja minä kiroan. Silti olen onnellinen. Silti minä selviän, minä jatkan ja minä jaksan. 

Olen oppinut olemaan kiitollinen elämäni ihanista asioista, pienistä ja suurista. Olen oppinut olemaan vellomatta menneessä ja katsomaan eteenpäin. Olen oppinut olemaan ylpeä itsestäni ja ihailemaan muita. Olen oppinut olemaan tuomitsematta niin helposti. Olen oppinut hymyilemään posket kipeäksi ja nauramaan päivittäin. Onnellisuuteeni on vaikuttanut eniten oma asenne ja se, että minusta on tainnut vihdoin tulla minä.

29. heinäkuuta 2013

Vadelmassa

Viime vuonna innostuin tosiaan siitä, et metsässä kasvaa ilmasta ruokaa! Tänä kesänä on ollut hyvä vadelmavuosi, ja oonkin ollut metässä jo parina päivänä. Tänään lähdin aamupäivästä ja keräsin kolme litraa marjoja. Aika kuluu ihan rattoisasti radiota kuunnellen ja lämmöstä nauttien. Lisäks mun kaveri, jonka kanssa olen viimeiset pari vuotta ollut yhteydessä vain netissä soitti mulle. Oli kyllä kiva vaihtaa kuulumiset, ja ehkä pystytään jopa näkemään elokuussa Helsingissä, jee ja jipii. :)
Vaapukat (sekä sisko että kaveri alko nillittää, ettei 'vaapukoita' kasva kun Muumilaaksossa, täällä ne on ihan vaan vadelmia) on vaan niin hyviä! Puutarhavadelmat on ihan pebasta, ei ne maistu musta yhtään miltään, kunhan näyttävät hienoilta. Mulla on nyt 11 puolen litran rasiaa pakkasessa, toivottavasti saan vielä vaikka yhtä paljon lisää. Kiva sitten talvella syödä marjoja puuron tai vaikka lettujen kanssa.
Matka"eväänä" teemaan sopivaa vadelmanmakuista kivennäisvettä.

Serkkuolympialaiset 2013

Eilen lähdettiin heti aamulla isosiskon kanssa kohti Kangasalaa, jossa odottivat serkusten väliset olympialaiset 2013. Viime kesänä temppuiltin ekaa kertaa, tänä kesänä taas uudet lajit ja uudet kujeet.
Kisojen emännöitsijä oli tänä vuonna oikein panostanut ja hankkinut hienot pokaalit! Hartain toiveeni ja tavoitteeni olikin saada edes joku noista kotiin.
Lajeina meillä oli vaikka ja mitä, yhteensä seitsemän (kuten myös kisaajia). Oli puujaloilla kävelyä, oli pöytämölkkyä, oli lautapelejä, oli kasvien etsimistä ja hyönteisten pyydystämistä. Tässä sitten ruokatauko, grillasin soijanakkoja ja unohdin ne tulille vähän turhan pitkäksi aikaa...
Uskokaa tai älkää oli nin kova nälkä, että vedin nuo kaikki kahdeksan hiilenmustaa nakkia!
Niinhän siinä sitten kävi, että meikämanne voitti toisen palkinnon. Olen erittäin tyytyväinen, ensi vuonna sitten ykköspalkinto, joka tällä kertaa meni armaalle isoveljelleni. 

Oli ihanan aurinkoista ja lämmintä, ja muutenkin niin kiva olla edes hetki poissa kaupungin vilinästä ja hulinasta. Tänään kotimatkalla pikkuteitä kurvaillessa ja maitolaitureita bongaillessa tuli sellainen olo, että olis ihana viettää vaikka kuukausi kesälomasta jossain maaseudulla. Ei käyttäyisi kännykkää tai internetiä tuona aikana, eläisi rennosti ihan muunlaisilla ehdoilla. En kyllä tunne ketään, joka asuisi maalla, pienenä oli muutamia sukulaisia maaseudulla, silloin tuli vietettyä siellä varsin leppoisia kesäpäiviä.

Ehkä sain tuon idean myös puoliksi Häräntappoaseesta, jonka luin tässä pari päivää sitten. Oli muuten hullun hyvä kirja (mä olen siis jotenkin henkisesti ysiluokkalainen poika?)! Ihana kesäkirja, ja just sitä lukiessa alko huvittaa hengailla vaan jossain maalla, tutustua vähän paikallisten nuorten meininkiin siellä tai jotain. En mä tiedä, ehkä mä olen jo liian vanha tommoiseen epämääräiseen hengailuun jossain korvessa. En kyllä haluais olla!

25. heinäkuuta 2013

Lappeenranta

Nyt on kesän toinen pikkureissu heitetty. Alunperin piti lähteä Helsinkiin, mutta sitten minä olin vaikea lapsi ja päätin ryhtyä marisemaan, että ei siellä mitään ole. Helsingistä on tullut vähän semmoinen velvollisuus, että siellä käydään tutut kiertämässä ja that's it. Ei ollut enää rahaa shoppailuun, eikä ollut innostusta lähteä Lintsille tai Serenaan. Eli mieluummin lähdettiin pyynnöstäni käymään Lappeenrannassa, koska olen kaupungissa viimeksi 15 vuotta sitten käynyt, ja halusin katsastaa paikan.

Ekat kuvat Imatran koskelta, joka sekin oli uusi kokemus. Tää on tätä iltatähtien (mä ja pikkusisko) arkea: "Ai ettekö te oo muka siellä koskella käynyt? Mehä käytiin siellä sillo joskus..." Sitten väännetään asiasta joku puoli tuntia, kunnes vanhemmat tajuaa, että ehkäpä ne olivat nuo vanhemmat lapset. Loput kuvat sit Lappeenrannasta!
Jou mään, mun vaatteet:
pipo: Bik Bok
farkkuliivi: H&M
mekko: H&M
sandaalit: Skopunkten

23. heinäkuuta 2013

Virkatut korit

Sain eilen illalla valmiiksi sen isomman säilytyskopan, ja tänään tein paikallisprotuillessa tuon pienemän valmiiksi. Aloitin vielä kolmatta, kun langasta näyttäisi saavan vielä yhden, mutta sitten virkkuukoukku murtui! Äiti väitti, että käytän sitä liian voimallisesti, mutta minä syytän liian jäykkää lankaa!

Nää kopat ei oo mitään kovin pro, mut kyllä noista musta iha kivoja tuli, huom huom ensimmäistä kertaa tämmösiä väkersin. Ylempi kuva onkin muuten varsin typerästi aseteltu, tuo toinen kori on siis paljon pienempi, eron huomaa toisesta kuvasta. Huomenna uuden koukun ostoon, että saan automatkalla nyhjätä sen kolmannen korin. Noi syntyy yllättävän nopeasti! Koska silmukat on niin isoja, että aina kun yhden kierroksen tekee, niin korille tulee jo paljon korkeutta.

Sadepäivän sinisiä hetkiä

Eilen taas yötä myöten koneen ääressä notkuessani päätin, että huomenna tämä tyttö avaa läppärinsä vasta illalla yhdeltätoista. Heräsin kymmenen maissa ja mietin, että kylläpä edessä on tuskalliset yli kaksitoista tuntia. Mut hyvin meni! Niin hyvin, että nyt koneelle tullessa olin vähän pettynyt: eihän täällä internetin ihmeellisessä maailmassa ole mitään tapahtunut, ihan tylsää ja tympeää. Vietin siis kivan päivän ilman tietokonetta, ja huomasin, että näitä kuvia yhdistää pikälti eräs väri: sininen.

Aamulla lähdin ensin mustikkaan. Tänä kesänä aion kerätä myös vadelmia, hihii! Musta ihan kiva tapa viettää aikaa kuunnellen radiota ja kyykkiä puskissa keräämässä ilmaista ja superterveellistä syötävää.
Mitähän muuta. Sit hengailin siskon kanssa, pelattiin jotain peliä ja lauleskeltiin kitaran säestyksellä. Sitten sisko lähti töihin ja mä lähdin keskustaan äidin kanssa. Mulla on ollut haaveissa virkata semmoinen säilytyskori, ja vihdoin pääsin keskustaan etsimään lankaa. Toivolan vanhan pihan lankakaupasta löytyi sopivaa, ja eikun virkkaamaan! Tuo Toivolan vanha piha oli ihan älyttömän kaunis paikka, teen sinne vielä kesän aikana toisen retken ja otan sitten kamerankin messiin.
Hyvinhän tämä etenee! On vaan niin kankeaa ja karheaa lankaa, että sormet ei kestä tuota kovin kauaa kerrallaan... No, enköhän mä tän huomenna valmiiksi saa!

Käytiin myös kirjastossa ja lainasin Häräntappoaseen, jota en ole koskaan lukenut. Pääsin jo alkuun, vaikutti musta ihan hyvältä! Keitettiin myös äidin kanssa teet ja join teemaan sopivasti Sadepäivän iloa. Yritän kovasti tulla teeihmiseksi, koska se on ihan kivaa ja coolia, en kyllä vieläkään tajua mikä sen lämpimän veden pointti on. Niin no varmaan se, että se on nestettä ja että se on lämmintä. Tehtiin myös äidin kanssa hyvää ruokaa: spagettia ja linssikastiketta, söin sitä kaksi annosta.
Haa, olen ihan hulluna tähän uuteen siniseen pipooni! Illalla menin vielä lähipuistoon keinumaan, kuuntelemaan musiikkia ja mietiskelemään kivoja juttuja. Sitten tulin kotiin ja kello olikin jo puoli yksitoista ja tässä sitä ollaan, koneen ääressä nakuttelemassa. Huomenna varmaan virkkailen ja luen, ylihuomenna lähdemme perheen kanssa käymään Lappeenrannassa!

18. heinäkuuta 2013

Kotiseutumatkailua

Joo-o, eilen piti siis lähteä shoppailemaan päiväksi Kuopion suunnalle. Edellisenä iltana sisko sitten ehdotti puoliläpällä, että hei mennäänks samalla sit Kajaanissakin käymään (poikaystävä siellä intissä). No mitäpä eivät vanhemmat pikkutyttönsä iloksi tekisi, joten päiväretki muuttuikin reilun vuorokauden mittaiseksi kotiseutumatkaksi pysähdyksinä Kuopio, Kajaani ja Haapajärvi, jossa oltiin tädin luona yötä.
Ensin siis shoppailua Matkuksessa. Ostin jonkin verran kaikkea, lähinnä kaikkea ihan hillittömillä printeillä! Esimerkiksi H&M:llä hihkuin siskolle, että eikö ole järkyttävä takki, pakko ostaa. Mun vaatemaku on vähän semmoinen, että hirveän ja hirveän hienon näköisen vaatteen raja on hiuksenhieno. Ylläolevassa kuvassa pukukoppimatskua henkkamaukalta, jossa kokeilin mustavalkoisia legginsejääää, ää ihanaia. Lopulta ostin vaan nuo oikeanpuoleiset, kun muista ei ollut sopivaa kokoa...
Lounasaika! Ah, en ole pitkään aikaan syönyt sushia, kun en tiedä Jyväskylässä mitään hyvää mestaa (onko täällä edes..?), joten maistui niin hyvältä! Ehkä vois taas tehdä itse sushia, se on kuitenkin suht' vaivatonta taikoa semmoinen jättimäinen satsi niitä.
Bongattu inttileskiä luonnollisessa elinympäristössään (mun sisko tossa keskellä). Jep, Kupiosta siis nokka kohti Kainuun prikaatia, johon jätettiin pikkusisko hengaamaan kultansa kanssa iltavapaan ajaksi. Me mentiin äidin kanssa Kajaanin keskustaan vähän käppäilemään...
Pakollinen turistikuva! Sää oli kaikkea muuta kuin lämmin, ei tullut mieleenkään ottaa takkia mukaan. Ängin sitten siskon farkkupaidan oman collegepuseron päälle ja pidin kädet visusti taskussa.
Tässä lämpötila, yyh... Oli tosi synkeä tuo koko päivä, sinänsä kiva istua vaan autossa, ei mennyt mikään hyvä rantapäivä "hukkaan" tai mitään. Toisaalta meni shoppaillessa vähän fiilis kesävaatteista, olisin halunnut ostaa jotain kivoja mekkoja, mutta sitten ajattelin, että joo kesä on jo ohi, kun tämmönen ilma... 
Kajaanista Haapajärvelle ajellessa ilma kirkastui vähäsen, ja saatiin nauttia hienosta auringonlaskusta. Ärsytti ottaa kuvia likaisen ikkunalasin läpi, joten lopulta rullasin ikkunan alas. Pikkusisko ei oikein arvostanut tämmöistä elettä sadan kilsan tuntivauhdissa, kymmenen asteen "lämpö"tilassa. Mutta hei eikö näistä tullut aika hienoja kuitenkin!
Sit oltiin tosiaan tädin luona yötä, tultiin tosi myöhään ja lähdettiin tänä aamuna. Ehkä voisi käydä tuolla tädin luona joskus toistekin, tajuttiin, että viime vierailusta oli vierähtänyt kymmenen vuotta...
Naamakuva tulomatkalta! Päässä uusi pipo BikBokista. Oli muuten pettymys kaupan valikoima, ehkä satuin huonoon aikaan shoppailemaan. Mut joo, saatan laittaa ostoksista kuvat tänne tai sitten en, tiedä häntä...

16. heinäkuuta 2013

Perinteinen syyspäivä (!!!)

Hellou, eilen vielä bikineissä loikoilin kuuman auringon alla, tänään pistän pipon päähäni ja siemailen lämmintä teetä. No tätä se Suomen kesä on, ja vaihteluhan vaan virkistää, eikös juu! Tänään oli paikallisprotun miitti, meitä oli loppujen lopuksi aika vähän, ja mentiin sadetta pitämään yhteen kahvilaan (en muista edes nimeä, en ollut koskaan ennen käynyt). Siemailtiin kahvia ja teetä, pelattiin erilaisia korttipelejä ja naurettiin ihan hulluna. Oikeesti, musta tuntuu, että suurimmalla osalla oli joku väsymyksestä johtuva hepuli.

Poljettiin kotiin hyytävän kylmässä viimassa, käytiin matkalla katsomassa kaverin koiranpentua vihdoin ja viimein. Nyt voi hyvillä mielin löhötä sohvalla Greyn anatomian vitoskauden parissa, kun tuolla sataa tihuttaa. Mielelläni soisin huomisenkin sään olevan vastaavanlainen, koska silloin ohjelmassa Kuopioon matkustamista shoppailun merkeissä! Alkuperäinen suunnitelma Tukholmasta onkin vaihtunut mystisesti Kuopioon, mut ei se mitään...

15. heinäkuuta 2013

Kesän toinen piknikki

Juhannuksen jäljiltä mietin, että miksei eväsretkiä tule pidettyä useammin. Nyt saatiin Mirjan ja Vilman kanssa kasaan piknik Jyväsjärven rantaan. Syötävää tuotiin nyyttärimeiningillä, ja sitä olikin ihan hullusti! Tokassa kuvassa näkyykin tuo ihme sekamelska, kun meillä oli salaattia, viinirypäleitä, mansikoita, pistaasipähkinöitä, cashew-pähkinöitä, croisantteja, riisikakuja, irtokarkkia ja kahdenlaisia keksejä.
En vaan kyennyt kävelemään tästä ohi ottamatta valokuvaa, vaikka Mirja jo odotteli...
Bezzerwizzer, aivot sulaa tässä säässä... Minä ja Mirja vaan makoiltiin laiskana bikineissä rusketuksen toivossa, ja päivänvarjon alla pysyttelevä Vilmahan tän sitten voitti!
Pelattiin myös sulkapalloa Vilman kaa! Olipa hauskaa, vois varata taas kentän Hippokselta vaikka isosiskon kanssa, tässä tulee huomaamatta liikuttua hullusti. Tässä lajissa voitonhimoni myös tulee räikeiten esiin, hohoo.
Sit jäin viel ottamaan arskaa itekseni, mutta aika pilvistä oli... Tässä tämmönen hieno kaulaton kuva, olkaahan hyvät.