30. kesäkuuta 2013

Lisää kesäpäiviä

Perjantaina oli kiva päivä! Menin yhdeksitoista keskustaan näkemään Vilmaa. Vilma, Vilma taas pakko oikein erikseen kirjata, että oli niin kiva nähdä kun on viime miitistä joitakin kuukausia. Mentiin aluksi vähän potkulautailemaan/kävelemään rantaraittia pitkin. En vaan saa tarpeeksi Jyväsjärven rannasta ja Lutakosta ja satamasta, aina vaan ihailen, että ai että kun täällä on nättiä. Vielä kun on tuollainen täydellinen kesäsää! Sitten mentiin kakkukahveille, josta jatkettiin vielä syömään vähän suolaista elikkäs elikkäs ranskalaisia.
Auringon välkettä vedessä, minä huljuttelemassa jalkoja, palanen ihanaa mut tosi imelää kakkua ja Wilhelmiinan konditoria.
Vilman eväät, suolapalaa ja sit kuva mun jalasta tänä aamuna. Kerronpa tarinan noista naarmuista.

Eli perjantaina lähdettin sitten vähän hetken mielijohteesta Giggliniin vaahtobileisiin pikkusiskon kanssa. Sain naarmut kun vaahtoaltaan pohjalla oli hiekkaa, ja yritin epätoivoisesti etsiä altaasta palloja, joilla sai drinkkilippuja. Löysinkin yhteensä kaks palloa, sisko oli tyytyväinen (koska hänelle lipukkeet luovutin). Oli muutenkin ihan kiva ilta, näin uusia ihmisiä ja vanhoja ihmisiä ja näin pois päin. Voin kyllä sanoa, että oli ihan jäätävän kylmä polkea pois, ulkona oli ehkä 15 astetta lämmintä, meillä sortsit ja topit (plus melko märät vaatteet vielä).

Tänään isosiskoni kihlattuineen tuli meillä käymään. Grillattiin parvekkeella, pelailtiin lauta- ja korttipelejä ja vietettiin vaan iltaa rennosti, tosi jees! Tällä hetkellä yritän vähän tutkiskella Tukholman matkustusmahdollisuuksia, koska sinne halajan shoppailemaan. Ja muutenkin käymään Ruotsiin, oon vimeksi käynyt 2006, jolloin en osannut Ruotsin maata tai kieltä erityisemmin arvostaa. Vilmakin sano, että mun pää varmaan räjähtää innostuksesta jos sinne Tukholmaan pääsen, hohoo!

25. kesäkuuta 2013

Iloisia uutisia

(Sori, kuva on väreiltään tosi kämänen, mut en ehtinyt keskittyä tän ottamiseen nyt niin kamalasti, ymmärtänette?)

Poljin tänään töistä kotiin hymyssä suin, vaikka ulkona oli läkähdyttävän kuuma ja matkaa tosiaan se noin 10 kilometriä lähes pelkkiä mäkiä. Mietin vaan kaikkia kivoja juttuja, tuli pohdittua sitä miten kiitollinen olen siitä, että elämässäni on ihan huippuja ihmisiä ja miten sattumalta olen monet tavannut ja saanut osaksi elämääni. 

Äiti tuli heti ulko-ovella vastaan, että sulle tuli postia. Oletin, että kyseessä oli joko Demi-kalenteri tai ne kilpailusta voittamani DVD:t (en kyllä tajua, miksi äiti olisi niistä ollut niin innoissaan). Mutta mitä kummaa, kyseessä olikin Jyväskylän yliopiston kirjekuori! En osannut tämmöistä postia odottaa vielä viikkoon, olin ihan hämmentynyt. Kuori oli paksu, eli johonkin oli päästy. Sitten vielä jännäsin, että no pääsinkö nyt ruotsin kieleen vai siihen ruotsin opettajakoulutukseen. Jälkimmäiseen hyväksytiin, olen tosi onnellinen! Olo on helpottunut, ja ihanaa, kun nyt voi vaan ottaa rennosti koko loppukesän (hain äsken kämppää, pitää vielä pari muuta käytännön juttua tehdä, mut that's it)! 

Aurinkoista ja ihanaa kesäpäivää, pulahtakaa välillä uimaan jooko!

23. kesäkuuta 2013

Mustavalkoinen leffa + värikästä syötävää

Juhannuspäivä on siis mennyt seuraavasti: heräsin myöhään, menin heittelemään koripalloa läheiseen liikuntapuistoon, jonne kaveri ja tämän kaveri tulivat mua moikkaamaan. Pelailtiin ja höpöteltiin pari tuntia, sitten pyöräilin kotiin ja kävin perinteiset juhannuksen jälkipuinnit isosiskon kanssa puhelimessa. Kotona datailin vähän ja sit katsottiin vanhempien kanssa leffaa. Sain valita Sound of Musicin ja Piukkojen paikkojen välillä, otin jälkimmäisen, koska sen olen nähnyt vain kerran ja siitäkin taiaa olla aikaa kokonaista kahdeksan vuotta. Kaapista löytyi vielä tarvikkeita dippivihanneksiin (toimii aina!) sekä astetta terveellisempiä sipsejä eli ruisnachoja. Suhtaudin noihin ruis-tsydeemeihin erittäin skeptisesti, eihä tommoset nyt voi koskaan olla hyviä. Mutta kyllä noi itse asiassa on aika makoisia, niihin jää helposti koukkuun... Myös se toinen maku (ööm seesaminsiemen + merisuola..?) on hyvä, en osaa itse asiassa valita kumpi olis herkullisempi.

Mut Piukat paikat. Kyllähän sitä hämmentyi, että miten yli 50 vuotta vanha elokuva voi vieläkin vain naurattaa. Voin suositella lämpimästi, toi on melkoinen aivot narikkaan -tekele, eipä siinä mitään erityistä järkeä tai sanomaa ole, mut hauskaa on. Katsottiin ton jälkeen myös joku muutama vuosi sitten Teemalta tullut dokkari tuosta elokuvasta. Pakko sanoa, että varsin paska dokumentti! Ihan älyttömästi jotain turhaa tietoa jostain maailman menosta yleensä, ja osa haastatelluista henkilöistä oli jotain nobodeja, jotka eivät liittyneet elokuvan tekoon kovin läheisesti. Selvästi oli vaan liian vähän materiaalia, josta rakentaa dokumentti, ei vaan toiminut. Sen sijaan pari viikkoa sitten katsottiin isän kanssa tää tuoreempi tekele eli My Week With Marilyn -elokuva, ja olihan se kiinnostavaa oppia vähän lisää Marilynista, vaikka en kyllä mikään fani ole koskaan ollut.

22. kesäkuuta 2013

Mitä sää harrastat?

En kuulu niihin, jotka on pienenä pistetty johonkin harrastukseen ja jotka olis nyt isona jossain erityisen hyviä. Olen harrastanut yläasteella vuoden sulkapalloa, lukioaikana yhteensä kolme vuotta tanssia. Mä haluaisin harrastaa vaikka ja mitä, mutta jotenkin tuntuu siltä, että ei näin "vanhana" enää voi aloittaa mitään alusta. Ei sais kyllä olla näin ankee, ehkä mun pitää vaan ottaa paremmin selvää. Mä myös semisti pelkään epäonnistumista, ja ehkä sen takia ahdistaa aloittaa mitään ihan alusta. Vaikka toisaalta se, kun ennemmin tai myöhemmin huomaat kehittyneesi jossain jutussa, on kyllä yks parhaista fiiliksistä koskaan!

Mutta nyt niihin harrastuksiin. Mulla on tän kesän aikana tullut mieleen muutama vaihtelevasti random harrastus, jota tahtoisin ehdottomasti edes kokeilla. Tai no jos nyt haaveilla saisi, niin haluaisin olla näissä ihan superhyvä.

1) Street dance eli katutanssi på finska. Tätä lajia on tullut harrastettua kolme vuotta, mutta nyt on taas ollut taukoa yli vuosi. Ensi syksynä olisi tarkoitus alkaa taas tanssia. Rakastan lajia, katson mielelläni katutanssi-esityksiä ja olis niin siistiä osata tanssia sitä hyvin. Kyllä mä nyt jotain osaan, mutta en tarpeks. Tuntuu, että vasta kolmannen vuoden aikana aloin oppia jotain ihan perusjuttuja. Mutta ei se mitään. Mua myös usein tunneilla ahistaa, että olen niin pitkä ja kömpelö ja näytän mielestäni jokaista liikettä tehdessäni ihan idiootilta. Ei pitäis miettiä liikoja.

2) Skeittaus. En yhtään muista milloin ja mistä tää on lähtenyt. Muistan kun kaverini oli kiinnostunut skeittauksesta viis vuotta sitten, ja en mä ainakaan silloin ollut yhtään innostunut. Mut ainakin tänä keväänä olen ollut miltei pakkomielteinen skeittauksesta! Tällä viikolla oon oikeesti melkein mennyt semmosen skeittarijengin luo sillei "Hei opettakaa mua skeittaamaan!". Eli aika epätoivosta alkaa olla. Toikin on tommonen, et kukaan mun tuttava ei edes omista lautaa, et se pysyy sillei mystisenä et en pysty edes kokeilemaan! Saattaishan siinä selvitä, että ei se ole yhtään mun juttu, mutta ainakin tahdon kokeilla. Se vois olla tän kesän yks tavote: kokeilla rullata skeittilaudalla.

3) Maastopyöräily. Tää on näistä varmaan omituisin! Mistähän lie alkanut... No ainakin viime kesänä katsoin olympialaisissa maastopyöräilyä, ja mietin, että toi vois olla siistiä. Tykkään tosi paljon pyöräilystä ja sitten tykkään metsästä seikkailusta. Olisihan se aika huisia yhdistää nämä. Tuossa voisi olla sopivissa määrin vauhtia ja vaarallisia tilanteita, toivottavasti pääsen joskus edes kokeilemaan.

4) Koripallo. Tämän lajin kokeilusta olen haaveillut jo jonkin aikaa. Koulun liikkatunneilla tykkäsin kovasti, ja vihdoin ja viimein ost(at)in oman koripallon. Kävin sitten äsken vähän heittelemässä koreja/ohi korin, mikä on syy siihen, että tän merkinnän just nyt tein. Oli ihan kivaa vähän viskellä, kun alkoi ne jotkut heitot sen alkukankeuden jälkeen osuakin.
Kattokaa hei taas näitä mun uusia kenkiä jooko! Pallo hallussa.

City-juhannuksen jatko-osa

Dodi, tänä vuonna oli siis viime vuonna ensi kertaa vietetyn kaupunkijuhannuksen jatko-osa. Vähän kyllä jänskätti, että miten käy, kun yleensähän nuo jatko-osat tuppaa olemaan aivan onnettomia. Mut ei, hyvä siitä tuli! Kuten viime vuonnakin, paikalla oli isosiskoni, hänen kihlattunsa, kihlatun pari kaveria (samat kun viime juhannuksenakin) sekä siskon pari kaveria. Alunperin sisko oli semi-ahdistunut, että no ei meillä ole mitään erityistä ohjelmaa suunniteltu kyllä. Miks ihmiset ottaa hirveät paineet kaikista juhlapyhistä? Että pitäisi tehdä jotain niin mahottoman jännää. Sanoin, että kunhan vain saan viettää juhannusta muiden kuin itseni kanssa ja saan katon pääni päälle illan viilentyessä, olen tyytyväinen. 

Vietettiin suurin osa jussia Alban rannassa. Syömistä oltiin tuotu nyyttärimeiningillä, mukana myös Mölkky, Petankki, pelikortit, Uno-kortit ja Yatzy. Että ihan hyvinhän siinä sai aikanasa kulumaan, säätkin suosi. Kun kämpiltä lähdettiin vaeltamaan kohti Albaa, oli vähän pilvistä, mutta perille päästyä aurinko tuli kuin tilauksesta esiin, ja saatiin nauttia miltei yhtä kuumasta ja hyvästä juhannussäästä kuin viime vuonnakin.
Jotain random-sälää, kuten aurinkorasva (tällä kertaa muistettiin suojata iho, eikä kukaan palanut!), pelejä, lippalakki, matkaradio ja noi kengät, joista tykkään ihan liikaa.
Toisesta Mölkky-pelistä pelasin itteni ulos kolmella hudilla, mutta ekan ottelun mä voitin! Ja näin kovaa tuli tota kahtatoista kumottua, et siitä lohkes mun heitossa palanen!
Olen taas vaihteeksi herkkulakossa, joten olin tuonut mukanani vihanneksia dipattavaksi. Mietin, että arvostaakohan ihmiset vai pilkkaavatko. Mut ei, erittäin hyvin menivät kaupaksi, ja mun ahkeruutta kyllä arvostettiin (siis sitä, että heti herättyäni alan kuoria ja pestä ja pilkkoa ja pakata vihanneksia). Sipsejä söin vähän, mut en syönyt mtään makeaa, vaikka oli pähkinäsuklaata, pullia, hedelmäkarkkeja ja lakritsia tarjolla. Mä muuten olin yllättävästi seurueen suurin sottapytty, tiputtelin dippiä useampaan otteeseen viltille. Ja mä olin kuitenkin ainut, joka oli selvin päin, että sinänsä huolestuttavaa...
Oijoi, tuli syötyä kesän ekat mansikat! Olivat jopa suomalaisia, toisin kuin persikat. Mun ehdoton lempihedelmä on persikka, taisin tostakin boksista syödä kolme niitä.
Kertakäyttögrillikin pelitti. Makkarat, pihvit ja kesäkurpitsat saatiin kaikki ihan kypsiksi, nam nam.
Pakko vielä sanoa uudelleen, että säät kyllä suosivat. Ylläolevista taideteoksista löytyy varmaan täsmälleen sama kuva viime vuodeltakin, mut tuleepahan selväksi, että ihan samoilla hoodeilla oltiin. Tällä kertaa en käynyt uimassa, kun en ottanut uikkareita mukaan. Ei riittänyt luotto siihen, että olisi muka kovinkaan lämmintä. Mutta oli ihan käsittämättömän kuuma! Vaikka ei näyttänyt siltä; taivaalla oli pilviä koko päivän, välillä uhkaavan harmaitakin... Ajattelin myös, että vedet on taas viilennyt ihan liikaa, kun on ollut pari viikkoa vähän viileämpää. Mutta siinä reiteen asti kahlatessa alkoi kyllä tehdä mieli uimista, olisi ollut niin virkistävää! Ens kerralla sitten. Pitäsi tulla useamminkin viettämään päivää Jyväsjärven rannalle, eväät vaan mukaan ja jotain tekemistä. Uimaan pääsee jos kuumuus yllättää, ja vessatkin rannalta löyyy.
Lähdettiin rannalta joskus iltayhdeksän maissa. Ilta jatkui vielä hmm kuusi tuntia siskon ja tämän kihlatun kämpillä jälleen kerran hyvin perinteisissä merkeissä: pelattiin lautapeliä ja sitten SingStaria. Kolmelta piti loppujenkin vieraiden poistua, joten tässä mä nyt olen nakuttelemassa. Sieltä se uusi päivä taas näyttää nousevan... Musta on tullut vanha ja järkevä, mä en pidä koko yön läpi kukkumista hirveän fiksuna. Mutta onhan siinä nyt jotain taikaa, etenkin kesällä! Nyt painun nukkumaan, mut pakko se on valvoa ihan aamuun asti vielä jonakin päivänä tässä loman aikana... Mun haave on ollut jo muutaman vuoden olla piknikillä koko yön yli, joten ehkä mä voin yhdistää hyvin tän eväsretki-suunnitelman ja valvomis-mission.

Oikein ihanaa juhannusta kaikille, nauttikaa kesästä, älkääkä stressatko siitä, teittekö/teettekö jotain kovin tähdellistä!

20. kesäkuuta 2013

Pientä vaahtoamista kengistä ja yks uus pari

Noh, tämä on jo melkein surkuhupaisaa... Toissapäivänä nääs sain maistaa isäni ja pikkusiskoni raivoa aiheesta "Sun kengät täyttää puolet meidän eteisestä!". Jouduin sitten sijoittaman osan kenkäkokoelmastani omaan huoneeseeni. Samalla ajattelin, että no joo, onhan näitä tennareita jo kertynyt, että ehkä ei tarvitse nyt vähään aikaan hankkia uusia.

Sit tänään. Olin kaupassa vanhempien kanssa, ja isä oli luvannut ostaa mulle koripallon. Harhailin sitten urheiluosastolta takaisin koripallo kädessä (on muuten tosi hankalaa pidellä koripalloa jotenkin sen näköisesti et tää on ostos, eikä et luulen talsivani jossain pelikentällä, no öh mun ongelmat taas...). Jostain syystä katse sitten osui alekoriin, jossa lojui kenkiä. Heti bongasin Reebokin top down -malliset kengät (omistan yhden parin jo ennestään) ja huomasin myös, että näyttävät olevan aika isot (jep mun jalka on neljäykkönen). Katsastin koon, ja joo-o 40,5 ne olivat, eli saman kokoiset mitä löytyy kotoakin. Kokeilin vielä kenkiä ja jes jes sopivat. Enpä siinä kauempaa pohtinut, kengät olivat puoleen hintaan, kaks kybää (samalla hinnalla olen muuten edellisetkin top down -kengät ostanut, kans jostain alennusmyynnistä)! 

(Ääh, olis pitänyt ottaa enemmänkin kuvia, esim. takaosasta, jotta tajuaisitte kui siistit nuo on!)

Vein sitten koripallon ja kengät ostoskärryyn, ja etukäteen jo sanoin et joo älkää tappako mua, maksan noi kyllä sit ite. Tiedän tasan tarkkaan mitä mieltä isä on mun kenkien keräilyharrastuksesta (joka ei edes ole kovin aktiivista nykyään), joten en yllättynyt, kun se valitus alkaa. "Mitä iloa sä oikein saat jostain kengistä? Sulla on varmaan joku ongelma, pitäisköhän sun mennä hoitoon." Tommosta en kyllä sulattanut, aloitin hullun valituksen siitä, että ihmiset on kiinnostuneita eri asioista, ja käyttävät rahaa eri asioihin. Saman rahan joku toinen nuori käyttää meikkeihin tai hitto viinaan!

Lisäks en mä osta kenkiä edes niin usein. Millonkohan mä nyt viimeksi olin ostanut kengät... ja toki mulla on eniten kenkiä meidän perheestä, mutta on olemassa ihmisiä, joilla on oikeesti sadoittain kekiä, että c'mon. Ongelmasta voitaisiin puhua, jos mä ottaisin jotain lainoja ja pikavippejä, jotta voisin ostaa kalliita kenkiä. Mä kuitenkin olen taloudellisesti järkevä ihminen, erittäin säästeliäs ja elänyt esim. viime vuoden pelkällä opintotuella. Että on se kumma, jos en itse ansaituilla rahoilla saa ostaa kivoja kenkiä, jos ne mua ilahduttaa.

Tämmöstä tänään. Huomenna siskon luokse juhannuksen viettoon, pitääkähän tekin kivaa keskikesän kunniaksi!

Katu-uskottavii ostoksii

Jou mään, ostiko vähä cooleja juttuja, meinaan räppiä ja baseball-takin...
Ostin eilen Spiritstorest alennuksesta tommosen baseball-takin! Haluan kyllä ostaa vielä joskus tummansinisen ja/tai -punaisenkin... Meinasin kyllä jättää takin kokonaan ostamatta kun näin tuon selkäpuolen...
Pöjöö! Mikä ihmeen Minni-Hiiri? No joo, eihän mun tota selkämystä tarvitse katsella, muahaha.
Viime sunnuntaina ostin myös sitä sun tätä Anttilasta: Greyn anatomian 4. kauden, leffoja (kolme kappaletta kympillä, Screamit halusin oikeasti, Terminaalin otin vaan kun en muuta löytänyt) ja sit kaks Cheekin levyä (koska kaks levyä 15 eurolla). Mitähän ihmettä mulle on tapahtunut, enpä olis uskonut ikinä omistavani Cheekin levyjä... No mut ei se mitään, pitäähän mun osata itsenikin aina välillä yllättää.

Smoothie

Ahh,viikon työrupeama on taas saatu suoritettua kunnialla loppuun, ja nyt saa taas palata neljäksi päiväksi lomatunnelmiin. Heräsin myöhään, ja pöydältä löytyi uusi Demi (hei edelleenkin, tilasin sen vaan siks et sain kalenterin kaupan päälle). Inspiroiduin kaikista keittiön hedelmistä (what, kuka inspiroituu hedelmistä?) ja päätin tehdä itselleni smoothien. Kävin Wikipediasta lukemassa, et onko tämä pirtelö vai smoothie vai mikä, mutta koska tää ei sisältänyt maitoa, nii smoothie it is! Mun smoothie sisälsi:

1 banaani
1 persikka
1,5 dl mansikoita (itse pakastettuja)

Mansikasta tuli sen verran mehua, etten sitten lisännyt mitään mehua/soijajogurttia... Olis ehkä kannattanut, juomasta puuttui mielestäni makeutta. Pitää vielä nyt erikseen suositella kaikille pirtelöitä/smoothieita! Jos pöydällä lojuu jotain suht' epämääräisen pehmeitä persikoita tai ruskeita banaaneita, nin ne menee ihan täydestä soseutettuna. Lisäksi jos joku on huono syömään aamiaista, niin tommonen menee aika hyvin alas, vaikkei huvittaisi mitään kiinteää napostellakaan.

Päätin kaivaa säilöstäni Japanista kotiin kiikutetun Starbucks Coffee -mukin ja juoda smoothien siitä, hohoo onpa siistii nyt. Ainut mikä ei ole niin hirveän siistiä on tuo ikkunan takana irvistävä semi-sateinen sää... Ei se toisaalta haittaa, koska tänään ohjelmaan kuuluikin huoneen siivoaminen. Poltin itselleni jo siivous-CD:n. Sit kun huone on siivottu, niin voinkin tulla esittelemään muutamat ostokset, jee jee näkyillään.

14. kesäkuuta 2013

Sataman yö: Isac Elliot + Antti Tuisku + Cheek (+ Mikael Gabriel)

No olipahan päivä. Isac Elliot jakoi läheisessä kauppakeskuksessa nimmareita klo 15-16, ja totta kai piti mennä paikalle. Tulin vähän kahden jälkeen, ja jono oli jo niin pitkä, että pelkäsin jääväni ilman nimmaria. Onneksi kuitenkin sain kuin sainkin nimmarin. Olin erilainen nuori, kun pyysin nimikirjoituksen jaossa olevien kuvien sijaan Isacin esikoislevyn takakansipaperiin. Poika taiteli mulle nimmarin valkoiselta näyttävään paperiin, minkä jälkeen käänsi sen ympäri ja naurahti sitten iloisesti huomattuaan, että se on se levyn takakansi (ja olin ihan onnesta sekaisin tuon turhanpäiväisen asian takia). 
Nimmarinjakotilaisuudesta lähdin kiireesti kohti satamaa, jossa portit tapahtuma-alueelle avattaisiin kello 17:00. Jonoa löytyi jonkin verran tuoltakin, mutta enpä siitä ahdistunut, koska ei ollut mikään pakko päästä eturiviin, ja mä olen kuitenkin aika pitkä verrattuna noihin muihin Isac Elliotin faneihin, jotka on varmaan jotain 10-15-vuotiaita. Oli vähän puuduttavaa kyllä odotella yksin ilman juttukaveria ja peitellä repeilyä teinien hysterialle (oikeesti, kuka kiljuu täysiä vain siksi, että näkee 12-vuotiaan popparin istumassa autossa?). Onneksi odotellessa sai nauttia etukäteen Isacin biiseistä, kun tyyppi testaili laitteita ja/tai harjoitteli kappaleita.

Viiden jälkeen pääsi sitten festarialueelle. Mua ennen oli aika monta tyttöä ja olin jo menossa siihen ihmismeren jatkeeksi, kunnes huomasin, että kenttä oli jaettu puoliksi ja toisella puolella on eturivissäkin vielä tilaa. Tajusin sitten, että ei herranen aika, tuohan on anniskelualue, joten sinne vaan täysi-ikäisenä ryntäämään. Pääsin sitten eturiviin, aika reunaan kylläkin. Ton paikan suhteen koin vähän takaiskuja, kun järjestäjät alkoivat muuttaa noita alueita (huomattuaan, että kappas mikä yllätys, noita alle 18-vuotiaitahan on kosolti) siten, että anniskelualuetta pienennettiin, ja siten myös minä ja pari muuta siinä eturivissä ollutta joutui siirtymään koko ajan vain reunempaan. Mutta en jaksa tuosta nillittää, lopulta sain kaikkien esitysten ajan olla ihan eturivissä, aika reunassa, mutta kuitenkin.

Ensin esiintyi Isac Elliot. Jos nyt oikein muistan, niin Isac lauloi kaikki levynsä biisit, jes! Ei ne kaikki nyt ollut ihan täydellisesti hallussa, mutta olin positiivisesti yllättynyt siitä, miten hyvin kundi (yäk mikä sana, mutten voi toistella vaan Isacia) lauloi livenä. Koska olen kuunnellut levyn monia biisejä sillein et joo onnea vaan ton laulamiseen livenä. Teinit kiljui eli tunnelma oli (teltan) katossa. Osasin biisit ihan hyvin eli sai laulaa mukana ja ja ja sit sain kans läpyn Isac Elliotilta, siis iik.
Isacin jälkeen piti taas odotella tuskallisen pitkältä tuntuva 45 minuuttia. Sen aikana aloin jo vähän haaveilla Cheekin esityksestä, et se on varmaan magee, oikein menevä ja energinen. Mietin, että Antti on kuitenkin ihan tylsä ja laimee. Voi että kun osasinkin olla väärässä!
Antti oli ihanan iloinen ja aivan älyttömän energinen (en ymmärrä miten kukaan voi jaksaa hyppiä ja heilua ja laulaa ja tanssia), ja sai jengin täysillä mukaan. Mä vaan hymyilin koko keikan ajan, kovin oli valloittava esitys. Noita uuden levyn biisejä en tiennyt kovin hyvin, mutta sitten jossain Hyökyallossa ja Juurissa lauloin kyllä ihan intona mukana. Hoo, mahtavaa. Antti oli myös ilan ainut artisti, jolla oli encore, siitäkin plussaa.
Ja sitten taas odottelua ja illan viimeiseen artistiin nimeltä Cheek. Taas mulla oli ennakkoluuloja, jotka kumottiin, mahtavaa! Cheekin monet biisit toimii, mutta artistista mulla on ollut vähän semmoinen nihkeä kuva. Että Cheek on todella itserakas ja esiintyjänä jotenkin jäätävä. Ainakin kaikki telkkari-esiintymiset mitä olen nähnyt on jättänyt tommosen kuvan. Mutta ei, Cheek oli ensinnäkin ihan hirveän hymyileväinen ja sitten aina kun yleisö osoitti suosiotaan, niin Jaren kasvoilta oli nähtävissä jotain semmosta aitoa riemua, vaikka eiköhän huudot ja hurraamiset ole miehelle ihan arkipäivää nykyään. Että ehkä mä nyt tän perusteella voisin vaikka kyseistä artistia arvostaa vähän enemmän! Cheek veti kaikki tunnetut biisit ja sit vielä pari kappaletta Vain elämää -sarjasta, mikä oli ihan mahtavaa (olen sarjan fani). - Hei nii ja Cheekki läppäs mun kättä kans, oijoi.
Cheekillä oli messissä Mikael Gabriel! Mitä ihmettä, oli aika positiivinen yllätys et sain kaikkien näitten artistien lisäksi nähdä vielä hänetkin! Mikael veti ton uusimman sinkkunsa Päästä mut pois. En ole ollut mikään kappaleen fani (enkä ole edelleenkään), mutta onhan se nyt mukava laulaa satojen muiden ihmisten kanssa ihan fiiliksissä.
 Hahaa, Mikael Gabriel ilmeili jollekin toiselle valokuvailijalle...
Kiitoos! Oli mahtava päivä, kaikki artistit oli upeita, jee jee.  Oon seisonut tänään jonkun kahdeksan tuntia, et jalat varmaan kiittää kun kohta saa kaatua sänkyyn. Huomenna menen kampaajalle, ja siitäkin olen kehittänyt itselleni jonkun hirveän stressin. Että kun en mä oikein tiedä mimmoset hiukset haluun ja ää. En mä siihen kuitenkaan kuole, joten what ever ja hakuna matata.

11. kesäkuuta 2013

Lätt som en plätt!

Selailin eilen Fit-lehteä (6/2013) ja bongasin älyttömän helpon lättyreseptin, jota hehkutettiin hulluna. Lettutaikina sisältää 2 banaania ja 4 kananmunaa. Sopii siis erinomaisesti keliaakikoille, karppaajille tai laiskoille taikinantekijöille (that's me). Taikinan ainesosat soseutetaan sauvasekoittimella, ja sitten vaan pannulle voihin paistumaan! Manasin muuten tänään tuon ruotsalaisen sanonnan 'lätt som en plätt' (= helppoa kuin lettu) maanrakoon, koska itse tuskailen aina lettujen paistamisen kanssa, ja touhu on kaukana helposta ja yksinkertaisesta!

Letut oli ihan hyviä, itse söin niitä pakastemansikoiden kanssa. - Ja noitahan voi vetää hyvällä omallatunnolla vaikka koko läjän, koska letut eivät sisällä sokeria tms.

Olen saanut yllättäen kesätöitä, kuten monena aikasempanakin kesänä, hoidan lapsia. Työpäivät itsessään ovat tietenkin jokseenkin kuluttavia, mutta lisäksi pyöräilen paikkaan päivittäin (10 kilometria suuntaansa), niin että kun saavun kotiin joskus viiden maissa, tekee vain mieli rojahtaa sohvalle katsomaan O.C.:tä ja syömään jotain herkkuja. Eli älkää ihmetelkö mahdollista hiljaiseloa nyt kesäkuussa. Tällä viikolla viimeinen työpäivä on huomenna, koska torstaina menen Sataman yöhön ja perjantai menee sitten tosta tapahtumasta palautuen ja kampaajalla. Aion siis pitäytyä lyhyissä hiuksissa, jee jee.

9. kesäkuuta 2013

Kulttuuria osa 2

Musta on tullut todellinen kulttuurin harrastaja! Tänään vaan tylsistyneenä selasin aamupäivällä Facebookia, ja huomaan, että UMC mainostaa tämänpäiväistä esitystään. Lähdinpä sitten polkemaan Kankaan tehtaalle, jossa oli avoimet ovet -tapahtuma. Oli myyntikojua, lajien kokeilua, kirpputoria ynnä muuta. Eniten mua kiinnosti kyllä nuo graffitiseinän liepeillä olevat esitykset.
Ensin saatiin nauttia Tanssiteatteri Krampin esityksistä, jotka olivat pätkiä ensi syksyn Ehjät sirpaleet -teoksesta. Oli ihan hullun siistejä! Voisi ehkä mennä jopa katsomaan tuota syksyllä...
Sitten esiintyi UMC, jonka vuoksi mä paikalle alunperin vaivauduin. Hehkutin jo viime merkinnässä tanssiesityksiä, joten totta kai tää oli taas ihan loistavaa. Olis kyllä ihan jees olla ees puoliks noin taitava... Ehehee, otin kyllä enemmänkin kuvia, mutta kaikista tuli erittäin epätarkkoja ja tärähtäneitä.

Sitten esiintyi vielä FP! Toi oli aika iloinen yllätys, en tiennyt esityksestä mitään, ja totta kai mä jyväskyläläisenä olen Jypinkylät kuunnellut. Ensin jengi palkittiin... tota... jollain ja jostain (meni vähän ohi), ja sitten saatiin kuulla Jypinkylä III (höh, oisin halunnu kuulla kakkosen kans!). Aika iso lössi noita, mutta sitten kuitekin mainitsivat, että tässä on vaan pieni osa meistä. :D

Kuka mitä häh?

Lupasin tehdä vihdoin ja viimein esittelyn itsestäni, koska kyseessä on sentään jo blogin kahdessadasensimmäinen merkintä.

Olen Helka, 21-vuotias jyväskyläläistyttö. Aloitin tämän kyseisen blogin alunperin nimellä Tuutikitta huhtikuussa 2011. Sitä ennen olen pitänyt muutamiakin eri nettipäiväkirjoja, yleensä jotenkin pukeutumiseen liittyviä. Olin aikoinani suuri Japani-fani, ja pukeutumisessakin piti käydä läpi kaiken maailman decorat ja lolitat ja gyarut (googlatkaa, jos uskallatte). Kyllästyin noihin tyyleihin ja ahdistuin muutenkin kaikkeen materiaalisuuteen. Nykyään pukeutuminen kiinnostaa taas jonkin verran, mutta ei liikaa. Joskus on kiva suunnittella asukokonaisuus, mutta ihmisten ilmoille voin ihan missä tahansa tamineissa. En käytä nykyään ollenkaan meikkiä, en vaan ole koskaan ollut hirveän innostunut ja kiinnostunut.

Asun tällä hetkellä vanhempieni ja pikkusiskoni kanssa kotosalla. Syksyllä mun ja pikkusiskon on tarkoitus muuttaa yhteiseen kämppään, jos mä saan opiskelupaikan (ruotsin opettajankoulutus Jyväskylän yliopistossa). Opiskelin lukuvuoden 2012-2013 Turun yliopistossa englannin kieltä, mutta kaupunki ja opiskeluala eivät loppujen lopuksi tuntuneetkaan omilta. Perheeseeni kuuluu myös kaksi isosiskoa, isoveli ja isovelipuoli, jotka kaikki ovat mua 7-20 vuotta vahempia ja asuvat jo omillaan. Meillä ei ole lemmikkieläimiä, mistä ehkä johtuu se, etten ole koskaan innostunut elukoista. Tuntuu aina ihan hirveeltä myöntää, koska eikö kaikkien vain kuulu rakastaa koiran- ja kissanpentuja? Musta kasvissyönti on ihan riittävä ele eläinrakkaudesta.


FUN(?) FACTS:
Olen 176-senttinen.
Olen steinerkoululainen.
Olen protu.
Olen absolutisti.
Minulla ei ole ajokorttia, enkä näillä näkymin aio sitä hankkiakaan.
Mun kännykkä on 6-vuotias.
Join elämäni ekaa kertaa kokista vasta viime vappuna.
Olen nähnyt elämäni aikana 879 eri elokuvaa.

Ööm, mitähän muuta oleelista. Olen luonteeltani ujo ja herkkä, mutta monissa tilanteissa kovinkin puhelias. Tykkään tutustua uusiin ihmisiin. Ennen ajattelin tosi paljon sitä, mitä muut minusta ajattelevat. Nykään välitän tosta harvinaisen vähän! Sanon usein, että suorastaan harrastan itseni nolaamista. Tykkään kaikesta nolosta, kuten vaikka Robinista ja Isac Elliotista ja kaikista poikabändeistä, eikä mua hävetä fanittaa niitä. Innostun milloin mistäkin asiasta tai ihmisestä, ja ihkutan ihan innoissani. Lisäksi tykkään käydä baareissa, ja koska en juo, käytän aikani tanssimiseen. Ja tanssilattialla jos jossain en välitä muiden ajatuksista! Mulla on ihan käsittämättömät muuvssit, yritetään oikein keksiä siskojen kanssa jotain mahdollisimman typerän näköistä. Mun pitäis vaan löytää joitain yhtä hasardeja pellejä mun baariseuraks, pikkusisko saa yleensä juoda muutaman, ennen kuin lakkaa häpeämästä mun heilumista ja lähtee ite messiin.

Olen tunnollinen ja hyväkäytöksinen ihminen. Koulussa en lintsannut, ja tein kaikki läksyt ajllaan. Käytän pyöräilykypärää, en kävele punaisia päin ja yritän välttää kiroilua. Mulla ei ole erityisiä harrastuksia tällä hetkellä. Musiikin kuuntelu, kitaran soittelu ja lauleskelu sekä elokuvat on varmaan tärkeintä ajanvietettä. Olen harrastanut tanssia yhteensä kolme vuotta, ja ensi syksynä yritän taas päästä tunneille mukaan.

Hei tässä nää tärkeimmät. Saa kysyä jotain, jos kiinnostaa ja voisin tehdä joskus semmonen and that's who i am -kuvista muodostetun, vähän yhdentekeviin asioihin keskittyvän postauksen.

Hei beibi voitko kuvitella hän on spaceman!

Plääh, nyt pilasin. Mun 200. postauksen piti olla itseni esittely. Mut en ole vielä saanut aikaseks sitä (mulla on siitäkin ihme paineet, et mitä mun pitäis muka kertoa; luultavasti siitä tulee vaan tosi lyhyt), vaan postaan mieluummin tuoreeltaan Rento piha -festivaalista, joka oli Jyväskylän keskustassa eilen ja tänään järkätty ilmaistapahtuma. Tänään esiintyi muun muassa Aste, ja mä päätin jälleen kerran vähän randomilla lähteä nauttimaan kulttuurista (vieläpä ilmaiseksi). En todellakaan ole mikään suuri fani, mut tiedän noi radiossa soitetut hitit ja kyllähän ne toimii. 

Mun piti palauttaa leffoja kahdeksaan mennessä, ja menin siitä sit suoraan keskustaan (Aste esiintyi kybän maissa), kun en yhtään tiennyt, että miten paljon väkeä toi tapahtuma kerää. No joo, olisin voinut näemmä tulla jonkun 15 minuuttia ennen Asteen esitystä ja silti oisin päässy tohon ihan keskelle eturiviin keikkaa seuraamaan. Ei se mitään, ennen Astetta pääsin nauttimaan muun muassa tankotanssista, katutanssista (aaa, mulla on hirvee himo päästä taas tanssitunneille, pakko lähtee syksynä taas jollekin tunnille!) ja freestyle-räppäämisestä.

Aste oli super ja energinen, oli hauskaa ja hyvä meininki ja hii ja haa ja hoo.



6. kesäkuuta 2013

Hiushuolia

Ei ole nyt hetkeen ollut mistä postailla, koska annoin palaa. Meinaan ihoni. Menin ottamaan aurinkoa ja tittidii poltin aika lailla koko kehoni. Eniten sattuu reisiin, vatsaan ja otsaan, aijai... No, kyllä tämä tästä helpottaa, ja ehkä tää ihon sävykin muuttuu vähän normaalimmaksi tuon paviaanin takamuksen värin sijaan... Mutta nyt kun aurinkoon ei ole asiaa, on hyvää aikaa nyhjätä sisällä ja pohtia hiuskriisiä! Mulla on ollut lyhyet hiukset reilu kaksi vuotta, ja olen kampaajalla käynyt joka toinen kuukausi. Vakiokampaajani jäi kuitenkin keväällä äitiyslomalle, joten kampaamoon meno venähti. Lisäksi huomasin tykkääväni vähän ylikasvaneesta hiusmallistani. Päätin odottaa niin kauan, kun tukka näyttää musta kivalta. Nyt ollaan siinä pisteessä, että jotain pitäisi tehdä.
Olen alkanut pohtia (tällä tavalla mukavuudenhaluisena ihmisenä), että pitäisikö vain antaa kasvaa vähän pidemmäksi. Vaikka polkkapituiseksi? Vai pidemmäksi..? Tässä on jotain hiusmalleja vuosien varrelta, pitäisikö jollekin näistä antaa uusi mahdollisuus? 

Kovin pitkää en kyllä ehkä lähtisi enää näin paksulla tukalla kasvattamaan, siitä tulee hirveän raskas. Tai sitten pitäisi käydä ohentamassa, mutta en tiedä miltä se sit näyttäis. Lisäksi mun hiukset ei pitkänä näytä yhtään miltään, ne on pakko aina kihartaa tai suoristaa. Ja koska olen laiska ja mukavuudenhaluinen, mä mielelläni nukun sen puoli tuntia pidempään enkä uhraa yhtään aikaa hiustenlaittoon. Ja sit jos en jaksa pitkiä hiuksia laittaa, niin angstaan koko päivän sitä, että näytän kamalalta.
Toisaalta oon kyllä tykännyt lyhyistä hiuksista. - Jos ei oteta huomioon sitä kampaajalla ravaamista ja sitä, ettei hiukset aina asetu ihan kuten tahtoo. Mä tykkään olla lyhyttukkainen, tykkään siitä, että se jotenkin määrittelee mua. Kun leikkasin hiukset, toivoin, että lyhyttukkaisuudesta tulee mun tavaramerkki. Lyhythiuksiset vaikuttaa rohkeammilta ja itsevarmemmilta, he eivät voi piiloutua hiustensa taakse. En mä väitä, että olisin yhtään sen itsevarmempi, mut ainakin voin huijata jotkut ajattelemaan niin.

Seuraava postaus on muuten oleva kahdessadas laatuaan, ja ajattelin siinä merkinnässä esitellä itseni! Selasin tässä taannoin ihan blogini ensimmäisiä postauksia ja huomasin, etten ole ikinä oikein kertonut teille, että kuka mä oikein olen. Lisäksi blogini nimi on vaihtunut, joten tämän uudelleensyntymisen (ja muutaman uuden lukijan, hei moi hei teille!) kunniaksi voisin aloittaa ihan "alusta" tällein perinteisellä tavalla.

1. kesäkuuta 2013

Säähän sopivaa vaatetusta?

Jo joutui armas aika ja suvi suloinen... Siitäkin on jo ja vasta vuosi, kun minä painoin valkolakin päähäni. Vuosi sitten kilisteltiin laseja ja syötiin voileipäkakkua ja auottiin kirjekuoria. Nyt sen sijaan istun kotona pohtimassa sitä, että jaksaisiko vihdoin siivota tuon huoneen vai pitäisikö lähteä Filmtowniin vuokraamaan viikkopaketti. Sää on kuitenkin täsmälleen sama kuin viime vuonna: sataa. Siksi on sopiva aika esitellä keskiviikkona tekemäni ostokset, jotka eivät ole mitään hellehepeniä.

Jokus pari viikkoa sitten huomasin H&M:lle ilmestyneet ihanat collegepuserot, joihin minulla ei kuitenkaan oikeastaan ollu varaa. Päätin kyttäillä, että josko ne tulisivat alennukseen joskus tulevaisuudessa. Ja viime keskiviikkona paidat olivat myynnissä puoleen hintaan! Ihan uskomatonta, ostin sitten kaksi (mun perus logiikka: 20 euroa maksavaan paitaan ei ole varaa, kahteen kympin maksavaan puseroon kyllä). Mut eikö ole ihania! Jollain sairaalla tavalla odotan jo syksyn viileitä päiviä, että saan heittää tuommoisen niskaan. Paidat on niin pitkiä, että toimii hyvin legginsien kaa.


Älyttömän isot onnittelut valmistuneille ja hyvää kesälomaa kaikille muillekin!