10. marraskuuta 2012

Marraskuuta

Huomasin, että olen viimeksi päivitellyt yli kuukausi sitten, joten ehkä voisin jotain kertoa elämästäni täällä Turussa. Syksyn opinnot ovat jo loppusuoralla, tein jo sellainen countdown -kalenterin joululomaan. Ajattelin, että reilut 37 päivää, ihanan vähän. Sitten valkeni se toinen puoli: enää 37 päivää aikaa selvitä kaikkien kurssien tenteistä. Ehkä voisi alkaa lukeakin... Myös muutaman kirjallisen työn deadlinet alkavat lähestyä uhkaavasti. 

Muutin viikko sitten torstaina ihan "omaan" kämppään. Eli heti soluun muutettuani elokuun puolivälin jälken hain sisäistä siirtoa kerroskeittiölliseen yksiöön, oletin saavani kämpän joskus vuoden päästä. Lokakuun alussa tuli sitten mailia otsikolla "Sinulle on varattu asunto"; olin hämmentynyt ja innoissani. Marraskuun alussa eno ja isosisko saapuivat Turkuun muuttoavuksi, ja nyt olen sitten täällä kopperosani ihan yksikseni.

Joskus solussa säheltäessäni mietin, että miksi tämä yksin asuminen tuntuu niin luonnolliselta heti. Vasta nyt yksiöön muuttaessa iski ne tuntemukset, mitä odotin heti omilleen muuttaessa. Ensinnäkin se, että on ihan koko ajan vain yksinään täällä seinien sisällä. Sitten se pelko siitä, että on vastuussa kaikesta ihan yksin ja pitäisi muka jotenkin selvitä. Sitten vielä se koko tilanteen naurettavuus: miten irvokasta on, että minä, pikkutyttö, joka ei mistään mitään tiedä, asun muka yksin vuokrakämpässä!

Nyt olen siis viikon tässä asunu, enkä vieläkän ihan kotiutunut. Mutta ehkä se tästä lähtee. Tämän viikonlopun pyrin käyttämään kovaan puurtamiseen.