5. lokakuuta 2012

Kauppakadun Approbatur 2012

Tänään lähdettiin 16:15 suorittamaan Jyväskylän Kauppakadun Approbaturia. Oli aika jännää olla ekaa kertaa mukana, kun isommilta sisaruksilta on vaan tarinoita kuultu. Harmi, ettei me ekan vuoden opiskelijat ehditty vielä saada haalareita (saadaan ne vissiin ensi viikolla), niin jouduin olemaan ihan normaalivaatteissa. No, ensi kerralla sitten - koska tarkoituksena on koko sarja suorittaa.

Approbaturiin vaaditaan naisilta 8 suoritettua "tenttiä", mutta koska joukossamme oli mukana myös Über-tohtorin suorittajia, niin saatiin loppujen lopuksi 11 merkintää. Join kaikissa paikoissa vettä, paitsi Vihreässä Haltiattaressa Spriten. Ja Mäkissä söin hampurilaisen. Parissa viimisessä mestassa en ottanut yhtään mitään, koska en yksinkertaisesti jaksanut yhtään enempää vettä!

Tässä diplomi ja tuo ansaitsemani haalarimerkki. Tentaattori kysyi, että mitä mä suurimmaks osaks näissä join. Sanoin, että vettä, johon se vaan, että okei. Sain arvosanaksi "hyvät tiedot". Tuo nimeni "KylpyHelka" ei ole suinkaan minun käsialaani, vaan leimojen jakaja Vihreässä Haltiattaressa jakeli kaikille random-nimiä. Tuo nimi tuli siis sen yhen biisin mukaan... Vaikka se on tietääkseni Helga.

Loppubilepaikkana oli London, mutta itse hain vain merkinnän heti yheksän jälkeen ja läksin kotiin, koska mulla on hirveä kurkkukipu, ja pelkään, että saan syysflunssan numero 2, jos olisin kovin rankkaa fyysista suoritusta (= tanssiminen) lähtenyt harjoittamaan. Ensi vuonna biletetän sitten se 12 tuntia. :P

1. lokakuuta 2012

Justimusfilms, Nost3 & Protro @ Lutakko

Viime viikonlopun vietin taas Jyväskylässä. En ollut kuukauteen kotona (pohdin koko ajan 'koti'-sanan käyttöä, voiko sitä käyttää sekä Turun kämpästä että vanhempien talosta?) Keski-Suomessa ollut, mutta eipä siellä kotisohvalla tarvitse kauaa löhötä, niin jo on kotoisa olo. Onhan siellä kuitenkin 20 vuotta tullut asuttua, ehkä se kotoisuus ei ihan heti katoa (jos koskaan). 

En jostain syystä pakannut kameraa matkaan. Ajattelin, että en minä siellä mitään merkittävää touhua, ja halusin pakata kevyesti. Oikeastan touhusin kaikkea hauskaa. Perjantaina vain hengailin, näin yhtä kaveria ja kävin moikkaamassa pikkusiskoa työnsä äärellä lähikaupassa. Lauantaina mentiin Giggling Marliniin UV-pippaloihin. Oltiin ovella kymmeneltä (koska haluttiin semmoset pimeässä loistavat värikkäät muovitikut). Meillä ei ollut takkeja (koska ei haluttu maksaa narikkaa), ja ovet avattiin myöhässä. Hytistiin siinä sitten syysillassa, mutta ei meihin ainakaan kuume iskenyt.

Oli ihan hauska ilta, tanssittiin jalat kipeiksi kaikkien ysärihittien ja suomiräppien tahtiin. Lisäksi joku random tyyppi tanssi meidän kanssa muutaman biisin ajan, mikä oli hauskaa. Puhuttiin just siskon kanssa, että baareissa pitäisi olla enemmän semmosia tyyppejä, jotka tanssis (& laulaisi mukana) kunnolla ja pitäis vain hauskaa, eikä yrittäisi lähennellä tai sönköttää jotain ihmeellistä...

Sunnuntaina oli sitten vuorossa ohjelmanumero, jonka vuoksi Jyväskylään alunperin saavuin. Eli Justimusfilms Nost3en ja Protron kanssa Lutakossa. Mentiin oville viideksi (kun ne silloin avattiin), ja oltiin aika yllättyneitä, että siellä oli ihan hirveä jono. Meillä ei taaskaan ollut takkeja (saitureita kun ollaan), ja ulkona satoi. Mutta 20 minuuttia sujui kuitenkin suht' rattoisasti kun suunniteltiin ensi viikon approa (siitä tietoa myöhemmin).
Koska mulla ei tosiaan kameraa ollut, niin keikalta ei ole kuvia. Ei myöskään saatu pitää meidän pääsylippuja, joten huolestuin jo, että en saa keikasta mitään muistoa. No, sitten päätettiin hakea poikien nimmarit. Istuskeltiin siellä laidoilla olevissa pöydissä joku puolitoista tuntia, kunnes melkein kaikki olivat nimmarinsa hakeneet. Oli kyllä oikein mukava nimmarienjakotilanne, sain Nost3en repeämään tervehdykselläni (mitä outoa 'Heipä hei'ssä on?) ja Sami kyseli, että oliko kiva keikka. Sanoin että oli ja että oliko teillä hauskaa, johon Sami: "M-mahtavaa!" Toivottavasti tulevat uudelleenkin Jyväskylään, me ainakin tullaan siskon kanssa uudestaankin (suunniteltiin jo vastaisuuden varalle leiriytymistä Lutakon oven eteen, että päästäisiin sitten eturiviin - ja me ollaan tosiaan 18- ja 20-vuotiaat...). Mihinköhän mä nyt länttään tämän nimmarilappusen, varmaan sinitarralla seinään ('HelkAlle ' kirjoitti Joose pyynnöstäni).

Keikka oli siis mitä mahtavin kokemus, toisin kuin se, mikä odotti tänä aamuna. Herätyskello soi 4:40 ja junaan istahdin 5:20. Jyväskylä-Tampere-matkan kirjoitin päiväkirjaa lakkaamatta, mikä oli outoa. Tampere-Turku-matkalla yritin nukkua, mutta ei se (ylläripylläri) onnistunut. Junassa oli suht' virkeä olo, mutta ensimmäinen luento meni kyllä taistellessa. Tulin tässä hyppytunnilla käymään kotona, piti nukkua päikkärit, mutta en saanutkaan unta. No, illalla ajoissa nukkumaan sitten!

Saavuin siis tänä aamuna Turkuun, ja takaisin Jyväskylään suuntaan keskiviikkoiltana. Erittäin omituista! Vain kaksi yötä täällä, ja vain yksi päivä, jonka vietän kokonaan Turussa. Syynä pitään viikonloppuun Jyväskylässä on Kauppakadun Approbatur, johon on pakko osallistua! Isot sisarukset ovat olleet noissa riennoissa aina mukana, ja totta kai minunkin on yliopisto-opiskelijana vihdoin päästävä. Mietin tässä juuri, että joudun jättämään kaksi luentoa väliin, käyttämään n. 50 euroa junamatkoihin ja vielä jonkin verran appro-lippuun sekä juomiin (onneksi en juo alkoholia, niin pitäisi tulla suht' edulliseksi). Tässä suunnitelmassa ei siis ole minkäänlaista järkeä. Mutta ei se mitään, joskus parhaat suunnitelmat on täysin järjettömiä. 

Niin ja jos joku miettii, että miksi menen Kauppakadun Approon, kun olisihan Turussakin vastaavia, niin minulla on kaksi syytä: 1) Isosiskoni osallistuu Approon viimeistä kertaa, ja haluan kokea tuon "legendaarisen opiskelijatapahtuman" hänen kanssaan. Myös pikkusisko tulee mukaan, vaikka on vasta lukiossa. 2) Haluan haalariini (jotka ei valitettavasti ehdi saapua ennen approa) jotain todisteaineistoa siitä, että olen Jyväskylästä kotoisin. Ja Kauppakadun Appro -haalarimerkkejä ei varmaan kovin monella turkulaisela opiskelijalla ole!

En jaksa tarkistaa kirjoitus- ja asiavirheitä, koska pitää mennä ostamaan välipalaa ja sitten takaisin yliopistolle. Heipati hei!