28. huhtikuuta 2012

Kukkakuva ja turhaa löpinää

Kevät tuli, lumi suli, lumen alta esiin tuli...Olin tänään kävelyllä (ja keinumassa!) ulkona, ja havaitsin kevään tulleen. Aivan yhtäkkisesti! Toivottavasti hyvät säät jatkuvat, ainakin vappun - vaikkei mulla mitään erityistä ohjelmaa silloin ole, kunhan luen pääsykokeisiin.

Blogini 1-vuotissynttärinikin menivät minulta ohi! Eipä se mikään maailmaa mullistava tapaus ole, mutta aika uskomaton kuitenkin, koska useimmat mun blogit (joita on ollut varmaan 20 erilaista viimeisten seitsemän vuoden aikana) eivät ole pysyneet hengissä edes vuotta. Mutta toivotan Tuutikitalle pitkää ikää!

Kuten huomasitte, tässä merkinnässä ei ollut mitään järkeä. Lupaan päivitellä ahkerammin ja järkevämmin, kun ensi viikolla tapahtunee jotain tätä edesauttavaa. Siihen asti moikkelis moi.


25. huhtikuuta 2012

Vaikea valinta

Arvatkaa kaksi kertaa, kumpaa aion loppupäivän lukea.

24. huhtikuuta 2012

Tänään on hjuva päivä


Kuka lähtee ennen kahdeksaa polkemaan sateessa liki kahdeksan kilometriä, vaikkei ole pakko? No minä! Minulla ei periaatteessa olisi mitään asiaa Taitaja 2012 -tapahtumaan (siis ei sillä, etten saisi mennä sinne, vaan ettei tapahtumalla ole hirveästi tarjottavaa minulle), mutta kun kuulin, että Stagesta tuttu Forest Camp -musikaali esitetään siellä vihoviimeistä kertaa, innostuin vaihteeksi aivan liikaa!

Jo Stagea katsoessani ajattelin, että olisi kiva nähdä tuo musikaali kokonaisuudessaan. Syksyn esitykset huomasin liian myöhään ja liput jäivät saamatta, harmitti. Ja nyt oli sitten jaossa 200 lippua ilmaiseksi kyseiseen musikaaliin! Niin että ei yhtään haitannut vähän kuntoilla tämän takia. Oli kyllä pieni ongelma löytää itse paikalle, en ole koskaan käynyt Paviljongissa, ja siellä työmaan seassa sukkuloidessa olin varma, että näin ainakin kahdessa rakennuksessa kyltin "Paviljonki".  Sisällä taas pähkäilin, että niin mikähän näistä nyt on se oikea info-piste. Mutta onneksi huomasin sitten missä noita lappusia jaeltiin ja ihan ilman jonotusta sain kaksi lippua itselleni, hihii...

Mutta siis, tänään on kiva ja hyvä ja mainio ja upea ja ihana ja hassunhauska päivä, koska:
pääsen katsomaan musikaalia ilmaiseksi
sain leikkiä yliopistolaista, kun luin yliopiston kirjastolla ja kävin jopa äidin kanssa yliopistolla lounaalla
sain jo luku-urakan päätökseen, eli voin vain laiskotella iltaan saakka
olen hoitanut päivän kuntoilut jo alta pois (poljin kaikki ylämäetkin!)
merkkasin kalenteriin Suomen pelit jääkiekon MM-kisoissa (lisäksi olen merkinnyt jo viikkoja sitten kaikki Ukrainan ja Espanjan pelit jalkapallon EM-kisoissa)
sataa sataa ropisee eli siitepölyhärdelli helpottaa

23. huhtikuuta 2012

Nyt poika taas vaihteeksi saunoo

Pitää heti mainostaa, kun kävin harrastamassa eräänlaista kulttuuria. Tulin hikihatussa (pyörämatka pelkkää ylämäkeä) kotiin tanssitunnilta, kun pikkusisko muistutti, että taas pääsisi areenalle katsomaan jääkiekkoa ilmaiseksi screeniltä. Olin heti ihan menossa! Rakastan jääkiekkoa, mutta ainoat ottelut, joita katson, ovat maajoukkueen pelit mestaruuskisoissa. Toisin sanoen mulle on periaatteessa yksi ja sama, voittaako JYP Suomen mestaruuden vai ei. Mutta halusin ihan vain mielenkiinnosta mennä seuraamaan, kun en ole koskaan Synergia areenalla (enkä muullakaan jääkiekkoareenalla) ollut.


Takamus alkoi jo puutua, kun piti niin kauan istua, ja vähän tylsäksikin syyttäisin tuota ottelua, mutta kyllä se sitten lopulta kannatti! Vaikka ei olisikaan JYP-fani, niin kyllä se on aina yhtä siistiä seurata tuhansien ihmisten sekoamista. - Niin ja Poika saunoo, se vaan toimii joka tilanteessa.

20. huhtikuuta 2012

Hempeitä haaveita

H&M:n kuvastot eivät ole minulle hyväksi. Jälleen kerran iski hirveä shoppailuhimo ja pakkomielle saada uusia kesävaatteita. Käytiinkin tänään siskon kanssa kyseisessä kaupassa, mutta mukaan tarttui vain shortsihaalari (hihii, josta olen tosi innoissani). Viime kesän suosikkiväri oli ehdottomasti puuteri, ehkä tällä kertaa saan mukaan ujutettua myös tuon mintunvihreän...


Hauskaa viikonloppua kaikille!

15. huhtikuuta 2012

Viikon 15 ihastus

Vaihteeksi taas viikon ihastuksen esittely. Tällä viikolla se on ollut aika selkeä, koska olen katsonut O.C:n 3. tuotantokauden loppuun, ja en vaan kestä. Se sarja on ihan loistava, ja kaikki hahmot ihania, mutta tällä kertaa paasaan kuitenkin hahmosta nimeltä...

Ryan Atwood

Ryan Atwood, Season 1 Promo

Hohoo, tää on niin omituista kirjoittaa jotain esittelyitä jostain kuvitteellisesta hahmosta, joka on musta jostain syysta ihastuttava. No mutta. Ryan Atwood on ollut O.C.-suosikkini kauden alusta saakka. Ryan on valmis menemään pitkälle suojellaakseen asioita, joista välittää. Se on kunnioitettava ja usein myös rasittava piirre.

Lisäksi Ryanilla on toisinaan ihan ihmeellistä läppää, ja sen suhde Sethiin on vähintäänkin huvittava. Eipä mulla muuta.

Noni. Meinasin tästä polkaista pyörällä kauppaan, mutta tuolla näyttää tulevan lunta... Möyh mauh.

11. huhtikuuta 2012

Mitä onni on?

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa... Miten voikin sellainen seikka kuin onnellisuus ihmetyttää vuodesta toiseen? Ajauduin jälleen kerran pohtimaan onnellisuutta. Yleensä, kun kirjoitan minua mietityttävästä aiheesta, asia selkenee kuin itsestään. Tällä kertaa kuitenkin vain hämmensin itseäni entisestäni.

Kun joku leikkimielinen nettitesti kysäisee, että oletko onnellinen, en pistä rastia ruutuun mitenkään automaattisesti. Minulle onnellisuus on jotenkin mystistä ja outoa, enkä oikein tiedä mitä se on. Eihän kukaan osaa selittää miltä onni tuntuu? Tai miltä onnellinen ihminen näyttää?

Minusta tuntuu, etten anna itselleni lupaa olla onnellinen.  Huomaan usein miettiväni, että sitten, kun olen saanut tämän työn tehtyä, voin olla onnellinen. Tai sitten, kun muutan uuteen kaupunkiin, onnellinen elämäni voi alkaa. Kuka sanoo, etten voisi olla onnellinen juuri tässä, juuri tällä hetkellä? Onni on jokaisen henkilökohtainen tunne, johon ei löydy valmista reseptiä. Onneen ei vaadita tiettyä ikää, ulkoisia ominaisuuksia, paikkakuntaa tai ajan jaksoa. Onni on siis tasapuolisesti kaikkien saatavilla. Miksi se on kuitenkin niin kaukainen ja hankala asia?

Monesti ihmiset muistelevat jotain yhtä hetkeä, jolloin he olivat onnellisia. Kyllä minullakin tulee mieleen pieniä hassuja tilanteita, jolloin kaikki muu unohtui mielestä ja oli ihana olo. Kuitenkin käytän sanaa "onnellinen" melko varovasti, koska en ole varma, mitä se on. En minä tiedä, olinko noina mukavina hetkinä onnellinen. Olin iloinen, olin tyytyväinen. Ovatko ne synonyymejä onnellisuudelle? Toisaalta onnea voi kokea päällekkäin muiden tunteiden kanssa. Voihan joku kauhuleffojen ystävä olla pelokas ja onnellinen. Joku jättää hyvästejä rakkaalleen ja on sekä haikea että onnellinen.

Saako niistä pienistä onnen pilkahduksista rakennettua itselleen perusonnellisen elämän? Olen yrittänyt tavoitella onnellisuutta jo jonkin aikaa, mutta en ole tietääkseni onnistunut siinä. Olen aloittanut onnellisuuden opettelun karsimalla onnea vähentäviä asioita elämästäni; huolia, murheita, stressinaiheuttajia. Ehkä minulla on onnellisuudesta vain liian kovat odotukset. Entä jos olenkin onnellinen, en vain tiedä sitä?

Kirjoitin pitkän ruotsin esseen samalla otsikolla (luonnollisesti ruotsinkielisellä sellaisella). Kirjoitin asiasta aika pinnallisesti, koska 200 sanaa on melko vähän, ja koska ruotsin sanavarastoni on rajallinen. Alussa kuitenkin mainitsin, että nykyään ihmiset yrittävät niin vimmatusti olla onnellisia (halusin päästä käyttämään sanaa 'vimmatusti' ruotsiksi), että se lopulta estää heidän onnellisuutensa. Ehkä siinä on itua. Ehkä onnea ei pitäisi ajatella koko ajan, ja harvapa sitä ajatteleekaan. Ehkä jos yrittää vain suhtautua asioihin hitusen positiivisemmin, nähdä joka päivässä pilkahduksen auringonpaistetta. Sitä saattaa sitten joku päivä huomata vastaavansa "kyllä" kuin itsestään kysymykseen "Oletko onnellinen?".

9. huhtikuuta 2012

Pääsiäinen



Hyvää pääsiäistä!

Tämä on jo toinen pääsiäinen, josta kirjoittelen tähän blogiin. Luulin jo, että vuosipäivä on pian täällä, mutta näköjään pääsiäinen oli viime vuonna täysin eri päässä huhtikuuta...

1. huhtikuuta 2012

TOP10: TV-sarjojen hahmot

Mulla on jostain syystä nykyään hirveän tylsää! Sen takia väkersin jälleen kerran listan (rakastan asioiden listaamista). Aiheena ovat televisiosarjojen hahmot. Katson valitettavan harvoja televisiosarjoja (mulla on vaikka kuinka monta, joita olen ollut aikeissa seurata), joten samasta sarjasta voi olla useampi hahmo. Tässä se nyt tulee, sijalta 10 kohti ykkössijaa.

SIJA 10: Bret McKenzie (The Flight of the Conchords)

Löysimme sarjan aivan sattumalta siskojen kanssa (joulusiivous oli käynnissä, mutta upouutta televisiota oli pakko päästä kesken kaiken testaamaan, ja mitäpä muuta kakkoselta tuli kuin tuo loistasarja!), ja nykyään omistan 1. tuotantokauden DVD:lläkin.

Brethän ei varsinaisesti ole hahmo, sillä sarja kertoo Jemainen ja Bretin ihan "oikeasta" elämästä absurdeilla tapahtumilla, hulvattomilla biiseillä ja hullunkurisilla hahmoilla höystettynä. Bret on parivaljakosta mielestäni se söpömpi ja sympaattisempi, ehkä jopa fiksumpikin. Mutta siis tämä sarja on ehdottomasti tsekkaamisen arvoinen!

SIJA 9: Dave Karofsky (Glee)

Katson Gleetä, ja periaatteessa pidän monista hahmoista, mutta listalleni päätin ottaa vain yhden. Dave on yllättävä ja traaginen hahmo, kuten kaikki Gleetä katsoneet tietää. En osaa perustella enempää, musta se on vaan tosi sympaattinen, vaikka aluksi hirveän ärsyttävä öykkäri. Niin ja ei saa spoilata mitään Gleestä, olen nähnyt vasta 2. kauden, koska seuraan sarjaa kiltisti Suomen telkkarista.

SIJA 8: Orson Hodge (Täydelliset naiset)

Täykkäreissäkin on muutama mukava hahmo, mutta päätin valita Orsonin listalle. Kuten kaikki Täydellisten naisten hahmot, Orsonkin on rasittava, juonitteleva liero, joka vain hankaloittaa muiden elämää. Kuitenkin se on hauska, kun se on semmoinen hienostunut samalla. Lisäksi Orsonista tuli hirveän säälittävä kun se halvaantui (eli pääsikö rampa listalleni säälistä, hmm?)!

SIJA 7: Pekka Routalempi (Pasila)

Pasila perustuu kokonaan toinen toistaan loistavampiin hahmoihin, ja Routalempi on näistä yksi. Monista varmaan tuntuu, että Routalempi on tylsä ja tasapaksu hahmo, joka toistelee sitä erästä sanaa ja puhuu muutenkin tuskallisen hitaasti. Mutta musta Pekka on ihan super-hauska ja symppis (wow, toistelen sympaattista aika paljon). Haluaisin tietää hahmosta vielä paljon lisää, vaikka kaikenlaista yllättävää onkin jo tullut ilmi... Itse juttelisin Routalemmelle mielelläni - ainakin jonkin aikaa, se on aidosti kaikesta kiinnostunut, peruskiltti ihminen.

SIJA 6: Tommi Neponen (Pasila)

Neponen on ihanan tavallinen, kunnon kansalainen! Joku voisi moittia tylsäksi, mutta musta Neponen on arvostettavan järkevä tyyppi siellä kaiken sekoilun keskellä. En tietenkään ihan ymmärrä tätä Tommin Kyösti-obsessiota, mutta annetaan se nyt anteeksi...

SIJA 5: Claire Dunphy (Moderni perhe)

Miten osaankin aina valita hauskasta sarjasta sen "tylsimmän" tyypin. Ei, ei, Claire on ihan älyttömän hauska tyyppi. Aluksi vaikuttaa siltä, että Claire on se järkevä ja tasapainoinen, ja sitten yhtäkkiä nainen kaatuu jo rappusia ryminällä alas tai intoilee Philin kanssa jostain nolosta leffasta. Ihanan aito ihminen!

SIJA 4: Ryan Atwood (O.C.)

Uskokaa tai älkää, olin O.C.:stakin valitsemassa jo Sandya ja Kirsteniä listalle (koska ne on niin uskottavia vanhempia!), mutta päädyin sitten Ryaniin. Rakastan O.C.:ta, ja yksi pääsyy siihen on Ryan. En yleensä ole mikään "pahojen poikien" fani, mutta Ryanhan onkin tätä vain vähän. Joskus on rasittavaa, kun Ryan ei voi olla rettelöimättä, mutta joskus se on kyllä aika coolia... Myös Trey Atwoodista tulikin mun lemppari alkuinhon jälkeen!

SIJA 3: Elliot Reid (Tuho-osasto)

Kun nuorempana katsoin Tuho-osastoa, pidin Elliotia yhtenä tylsimmistä hahmoista. Vanhemmiten olen ymmärtänyt, että Elliot muistuttaa itseäni melko paljon. Elliot on neuroottinen, epävarma ja hermostunut - kukapa meistä ei olisi kaikkea tätä ainakin jossain määrin? Lisäksi Elliot on ihanan inhimillinen mokaillessaan jatkuvasti.

SIJA 2: John Dorian (Tuho-osasto)

Voi, J.D.! J.D. on vaan hauskin, sympaattisin, söpöin, höpsöin, ärsyttävin, hellyyttävin ja ihanin ikinä! Mä niin olisin J.D.:n kaveri ja menisin mukaan kaikkiin sen pelleilyihin. J.D. on ihanan lapsenmielinen aikuinen, joka kuitenkin osaa myös vakavoitua tarpeen tullen. Tällaisia ihmisiä enemmän maailmaan!

SIJA 1: Ross Geller (Frendit)

Frendit on lempitelevisiosarjani koskaan. Kuitenkaan minun ei ole vaikeaa valita suosikkiani niiden kuuden mahtavan tyypin joukosta. Näistä aikaisemmista hahmoista on ehkä jo käynyt ilmi, että tykkään vähän säälittävistä, hassuista, inhimillisistä ja kyllä, sympaattisista hahmoista. Ross on vastuullinen ja fiksu, mutta myös hulvaton ja nolo!

Pääsisikö teidän listalle ketään samoja? Vai onko teillä ylipäätään suosikkeja tv-sarjoista?