9. joulukuuta 2012

Kånka, kånkar, kånkade, kånkat

Reppuni toinen vetoketju hajosi. Toisella vetoketjulla sen kyllä saisi suljettua, mutta päätin, että tuo muutaman vuoden vanha reppu saa nyt luvan väistyä uuden tieltä. Olen haaveillut jo jonkin aikaa Kånken-repusta, alunperin piti ostaa sellainen yliopiston aloituksen kunniaksi, mutta alkusyksystä ei oikein ollut ylimääräistä rahaa. Eilen sitten lukutauolla kävin ostamassa tuommoisen!

Tuli niin tyhmä olo, kun pyörin siinä Kånken-hyllyn ympärillä jonkun 20 minuutia, kun en osannut päättää minkä värisen otan! Lopulta päädyin tuohon tummansiniseen, joka oli alunperinkin mielessä. Hohoo, olen ihan liian innoissani, haluan jo pakata tuon pulleaksi!

8. joulukuuta 2012

So This Is Christmas

Tämäkin päivä on kulunut pitkälti opiskelun parissa, mutta illalla kävin keskustassa ostoksilla ja nauttimassa joulutunnelmasta. Tänään olen lauleskellut yksinäni joululauluja ja ollut ihan fiiliksissä! Eilen olin ainejärjestön pikkujouluissa ja söin ensimmäisen joulutortun tänä vuonna, siitäkin tuli niin jouluinen olo. Eli alan olla jo aika hyvin joulutunnelmissa, ensi perjantaina sitten kotiin Jyväskylään nauttimaan tästä vuoden parhaasta ajasta oikein kunnolla! Hihii, olen ihan intona. Vielä kun onnistuisi läpäisemään ensi viikon viisi tenttiä ja palauttamaan kolme kirjallista työtä ajoissa, niin olis kiva.

4. joulukuuta 2012

Tenttejä ja talvisäätä

No onko oikeasti näin, etten keksi nykyään muuta kirjoitettavaa kuin nykyinen säätila? No, yritetäänpäs taikoa nyt jotain muutakin juttua... Kuva on eilen junan ikkunasta otettu, olin jotenkin vaikuttunut aurinkoisesta talvimaisemasta. Muistaakseni en ole myöskään koskaan matkustanut junassa talvella eli elämys tämäkin. Marraskuun alussa vaivasi kamala koti-ikävä, mutta eilen Jyväskylästä lähtiessä ei ollut kovinkaan haikea fiilis, sillä kohta taas takaisin. Täällä Turussa vietän enää kymmenen päivää, minkä jälkeen lähden Keski-Suomeen reilun kolme viikkoa pitkän joululoman viettoon. Sitä ennen pitäisi vain ahkeroida kaikki päivät, jotta saisi kaikki tentit läpi (huomennakin kaksi tenttiä, ja tässä minä vaan tarinoin turhuuksia). Motivaatiota kyllä piisaa, sillä jos nyt pääsen tentit kunnialla läpi, niin joululomalla saa tosiaan vain löhötä sohvalla ja ahtaa suklaata naamariin. 

Pakko hehkuttaa, vaikka ketään muuta kuin itseäni ei kiinnosta: Eilen oli viime torstaisen tentin tulokset julkistettu käytävällä. Aiheena oli English Phonetics, ja tämä oli ikään kuin ensimmäinen "oikea" tentti, koska se oli englanninkielinen ja kaikkee. Toivon vain kovasti, että saisin sen kolmosen, jotta voisi sitten sanoa hallitsevansa tuon englannin äännejärjestelmän. Mutta sen sijaan opiskelijanumeroni kohdalla olikin numero 5! Olin ihan haltioissani, enkä todellakaan tentin jälkeen tuollaista arvosanaa osannut toivoa. No, nyt on ainakin se vitonen saanut, kun syksyn alussa mietin, että mahdanko missään vaiheessa opintojani saada yhtäkään vitosta.

Olen aina hehkuttanut talvea, rakastanut lunta ja pakkasta. Eilen kuitenkin pyöräilin asemalta 15 asteen pakkasessa, vain ohuet sormikkaan kädessä, ja silloin meni vähän maku talvesta. Ei ole kädet koskaan olleet niin jäässä! Vaikeroin vaan, enkä tiennyt miten päin olisin. No, tänään tuolla lumessa tarpoessa oli taas vähän parempi fiilis ja pakkasen pureva kylmyys poskissa oli jotenkin kotoisan tuntuista.

Kotoa löytyi tuommoinen ikivanha huppu, ja otin mukaani kun se oli jotenkin niin soma. Nauttikaa talvesta ja odottakaa joulua ja ennen kaikkea toivottakaa mulle tenttionnea, koska sitä todella tarvitaan huomenna.

10. marraskuuta 2012

Marraskuuta

Huomasin, että olen viimeksi päivitellyt yli kuukausi sitten, joten ehkä voisin jotain kertoa elämästäni täällä Turussa. Syksyn opinnot ovat jo loppusuoralla, tein jo sellainen countdown -kalenterin joululomaan. Ajattelin, että reilut 37 päivää, ihanan vähän. Sitten valkeni se toinen puoli: enää 37 päivää aikaa selvitä kaikkien kurssien tenteistä. Ehkä voisi alkaa lukeakin... Myös muutaman kirjallisen työn deadlinet alkavat lähestyä uhkaavasti. 

Muutin viikko sitten torstaina ihan "omaan" kämppään. Eli heti soluun muutettuani elokuun puolivälin jälken hain sisäistä siirtoa kerroskeittiölliseen yksiöön, oletin saavani kämpän joskus vuoden päästä. Lokakuun alussa tuli sitten mailia otsikolla "Sinulle on varattu asunto"; olin hämmentynyt ja innoissani. Marraskuun alussa eno ja isosisko saapuivat Turkuun muuttoavuksi, ja nyt olen sitten täällä kopperosani ihan yksikseni.

Joskus solussa säheltäessäni mietin, että miksi tämä yksin asuminen tuntuu niin luonnolliselta heti. Vasta nyt yksiöön muuttaessa iski ne tuntemukset, mitä odotin heti omilleen muuttaessa. Ensinnäkin se, että on ihan koko ajan vain yksinään täällä seinien sisällä. Sitten se pelko siitä, että on vastuussa kaikesta ihan yksin ja pitäisi muka jotenkin selvitä. Sitten vielä se koko tilanteen naurettavuus: miten irvokasta on, että minä, pikkutyttö, joka ei mistään mitään tiedä, asun muka yksin vuokrakämpässä!

Nyt olen siis viikon tässä asunu, enkä vieläkän ihan kotiutunut. Mutta ehkä se tästä lähtee. Tämän viikonlopun pyrin käyttämään kovaan puurtamiseen.


5. lokakuuta 2012

Kauppakadun Approbatur 2012

Tänään lähdettiin 16:15 suorittamaan Jyväskylän Kauppakadun Approbaturia. Oli aika jännää olla ekaa kertaa mukana, kun isommilta sisaruksilta on vaan tarinoita kuultu. Harmi, ettei me ekan vuoden opiskelijat ehditty vielä saada haalareita (saadaan ne vissiin ensi viikolla), niin jouduin olemaan ihan normaalivaatteissa. No, ensi kerralla sitten - koska tarkoituksena on koko sarja suorittaa.

Approbaturiin vaaditaan naisilta 8 suoritettua "tenttiä", mutta koska joukossamme oli mukana myös Über-tohtorin suorittajia, niin saatiin loppujen lopuksi 11 merkintää. Join kaikissa paikoissa vettä, paitsi Vihreässä Haltiattaressa Spriten. Ja Mäkissä söin hampurilaisen. Parissa viimisessä mestassa en ottanut yhtään mitään, koska en yksinkertaisesti jaksanut yhtään enempää vettä!

Tässä diplomi ja tuo ansaitsemani haalarimerkki. Tentaattori kysyi, että mitä mä suurimmaks osaks näissä join. Sanoin, että vettä, johon se vaan, että okei. Sain arvosanaksi "hyvät tiedot". Tuo nimeni "KylpyHelka" ei ole suinkaan minun käsialaani, vaan leimojen jakaja Vihreässä Haltiattaressa jakeli kaikille random-nimiä. Tuo nimi tuli siis sen yhen biisin mukaan... Vaikka se on tietääkseni Helga.

Loppubilepaikkana oli London, mutta itse hain vain merkinnän heti yheksän jälkeen ja läksin kotiin, koska mulla on hirveä kurkkukipu, ja pelkään, että saan syysflunssan numero 2, jos olisin kovin rankkaa fyysista suoritusta (= tanssiminen) lähtenyt harjoittamaan. Ensi vuonna biletetän sitten se 12 tuntia. :P

1. lokakuuta 2012

Justimusfilms, Nost3 & Protro @ Lutakko

Viime viikonlopun vietin taas Jyväskylässä. En ollut kuukauteen kotona (pohdin koko ajan 'koti'-sanan käyttöä, voiko sitä käyttää sekä Turun kämpästä että vanhempien talosta?) Keski-Suomessa ollut, mutta eipä siellä kotisohvalla tarvitse kauaa löhötä, niin jo on kotoisa olo. Onhan siellä kuitenkin 20 vuotta tullut asuttua, ehkä se kotoisuus ei ihan heti katoa (jos koskaan). 

En jostain syystä pakannut kameraa matkaan. Ajattelin, että en minä siellä mitään merkittävää touhua, ja halusin pakata kevyesti. Oikeastan touhusin kaikkea hauskaa. Perjantaina vain hengailin, näin yhtä kaveria ja kävin moikkaamassa pikkusiskoa työnsä äärellä lähikaupassa. Lauantaina mentiin Giggling Marliniin UV-pippaloihin. Oltiin ovella kymmeneltä (koska haluttiin semmoset pimeässä loistavat värikkäät muovitikut). Meillä ei ollut takkeja (koska ei haluttu maksaa narikkaa), ja ovet avattiin myöhässä. Hytistiin siinä sitten syysillassa, mutta ei meihin ainakaan kuume iskenyt.

Oli ihan hauska ilta, tanssittiin jalat kipeiksi kaikkien ysärihittien ja suomiräppien tahtiin. Lisäksi joku random tyyppi tanssi meidän kanssa muutaman biisin ajan, mikä oli hauskaa. Puhuttiin just siskon kanssa, että baareissa pitäisi olla enemmän semmosia tyyppejä, jotka tanssis (& laulaisi mukana) kunnolla ja pitäis vain hauskaa, eikä yrittäisi lähennellä tai sönköttää jotain ihmeellistä...

Sunnuntaina oli sitten vuorossa ohjelmanumero, jonka vuoksi Jyväskylään alunperin saavuin. Eli Justimusfilms Nost3en ja Protron kanssa Lutakossa. Mentiin oville viideksi (kun ne silloin avattiin), ja oltiin aika yllättyneitä, että siellä oli ihan hirveä jono. Meillä ei taaskaan ollut takkeja (saitureita kun ollaan), ja ulkona satoi. Mutta 20 minuuttia sujui kuitenkin suht' rattoisasti kun suunniteltiin ensi viikon approa (siitä tietoa myöhemmin).
Koska mulla ei tosiaan kameraa ollut, niin keikalta ei ole kuvia. Ei myöskään saatu pitää meidän pääsylippuja, joten huolestuin jo, että en saa keikasta mitään muistoa. No, sitten päätettiin hakea poikien nimmarit. Istuskeltiin siellä laidoilla olevissa pöydissä joku puolitoista tuntia, kunnes melkein kaikki olivat nimmarinsa hakeneet. Oli kyllä oikein mukava nimmarienjakotilanne, sain Nost3en repeämään tervehdykselläni (mitä outoa 'Heipä hei'ssä on?) ja Sami kyseli, että oliko kiva keikka. Sanoin että oli ja että oliko teillä hauskaa, johon Sami: "M-mahtavaa!" Toivottavasti tulevat uudelleenkin Jyväskylään, me ainakin tullaan siskon kanssa uudestaankin (suunniteltiin jo vastaisuuden varalle leiriytymistä Lutakon oven eteen, että päästäisiin sitten eturiviin - ja me ollaan tosiaan 18- ja 20-vuotiaat...). Mihinköhän mä nyt länttään tämän nimmarilappusen, varmaan sinitarralla seinään ('HelkAlle ' kirjoitti Joose pyynnöstäni).

Keikka oli siis mitä mahtavin kokemus, toisin kuin se, mikä odotti tänä aamuna. Herätyskello soi 4:40 ja junaan istahdin 5:20. Jyväskylä-Tampere-matkan kirjoitin päiväkirjaa lakkaamatta, mikä oli outoa. Tampere-Turku-matkalla yritin nukkua, mutta ei se (ylläripylläri) onnistunut. Junassa oli suht' virkeä olo, mutta ensimmäinen luento meni kyllä taistellessa. Tulin tässä hyppytunnilla käymään kotona, piti nukkua päikkärit, mutta en saanutkaan unta. No, illalla ajoissa nukkumaan sitten!

Saavuin siis tänä aamuna Turkuun, ja takaisin Jyväskylään suuntaan keskiviikkoiltana. Erittäin omituista! Vain kaksi yötä täällä, ja vain yksi päivä, jonka vietän kokonaan Turussa. Syynä pitään viikonloppuun Jyväskylässä on Kauppakadun Approbatur, johon on pakko osallistua! Isot sisarukset ovat olleet noissa riennoissa aina mukana, ja totta kai minunkin on yliopisto-opiskelijana vihdoin päästävä. Mietin tässä juuri, että joudun jättämään kaksi luentoa väliin, käyttämään n. 50 euroa junamatkoihin ja vielä jonkin verran appro-lippuun sekä juomiin (onneksi en juo alkoholia, niin pitäisi tulla suht' edulliseksi). Tässä suunnitelmassa ei siis ole minkäänlaista järkeä. Mutta ei se mitään, joskus parhaat suunnitelmat on täysin järjettömiä. 

Niin ja jos joku miettii, että miksi menen Kauppakadun Approon, kun olisihan Turussakin vastaavia, niin minulla on kaksi syytä: 1) Isosiskoni osallistuu Approon viimeistä kertaa, ja haluan kokea tuon "legendaarisen opiskelijatapahtuman" hänen kanssaan. Myös pikkusisko tulee mukaan, vaikka on vasta lukiossa. 2) Haluan haalariini (jotka ei valitettavasti ehdi saapua ennen approa) jotain todisteaineistoa siitä, että olen Jyväskylästä kotoisin. Ja Kauppakadun Appro -haalarimerkkejä ei varmaan kovin monella turkulaisela opiskelijalla ole!

En jaksa tarkistaa kirjoitus- ja asiavirheitä, koska pitää mennä ostamaan välipalaa ja sitten takaisin yliopistolle. Heipati hei!

17. syyskuuta 2012

Nickelback

Eilen oli siis maaliskuusta asti odotettu päivä, 16. syyskuuta ja Nickelbackin konsertti Helsingin Hartwall-areenalla. Oli tosi kummallinen sunnuntai, lähdin iltapäivällä Turusta Pasilaan, siellä tapasin siskoni, joka tuli Jyväskylästä. Konsertin jälkeen yövyttiin isoveljen luona Espoossa, ja tänään pitikin rientää junaan kahdeksan maissa. Juna oli 10:00 Turussa ja vartin yli alkoi luento. No, en myöhästynyt kuin pari minuuttia! 

Mutta siis kaikin puolin mahtava ilta, vaikka muutamia takaiskuja tulikin koettua (sekä juna- että konserttilippujen kanssa). Kyseessä oli siis ensimmäinen konserttini koskaan, ja hermoilin kaikesta mahdollisesta, mutta kaikki hoitui: saatiin ihan hyvät paikat kentältä, ei tullut vessahätä tai nälkä. Jonkinlaisen nestehukan kyllä kehitin itselleni, mutta ehkäpä se tasaantuu tässä päivän mittaan. Annetaan nyt taas kerran kuvien puhua puolestaan ilman sen kummempia selittelyjä. Niin, ensin siis lämppäribändi Daughtry sekä bändin plektra, jonka siskoni onki mulle lattialta, hihii.

 
Ja sitten illan pääesiintyjään...
Pakko oli ostaa keikkapaitakin muistoksi, vaikka köyhän opiskelijan budjetti ei oikein tykkää...

16. syyskuuta 2012

Maisemaa

Tänään ottamiani valokuvia. Bloggaamiseni on ollut nyt erittäin epäaktiivista, tiedän. Periaatteessa on tapahtunut paljon kaikkea uutta ja ihmeellistä, mutta en vain saa niistä mielekkäitä merkintöjä aikaiseksi. Koska joko niistä tulisi sellaisia selostuksia, että ensin tein sitä ja sitten menin tänne ja tuonne tai sitten ne kuvaisivat sitä mitä päässäni tällä hetkellä liikkuu, ja se on ehkä vähän liian henkilökohtaista.

Huomenna olen lähdössä käymään Helsingissä katsomassa Nickelbackia. Ehkä siitä saisin jonkinlaisen merkinnän aikaiseksi (katsotaan nyt...). Viettäkäähän rentouttava viikonloppu!

30. elokuuta 2012

Opiskelijaelämää

En jaksais kirjottaa, ja luulen, ettei kukaan jaksa myöskään tätä lukea. Täydellisen turha merkintä siis tulossa. Mutta raapustellaan nyt muodon vuoksi ja todisteeksi siitä, että olen yhä elossa.

Viimeinen viikko on ollut yhtä säntäilyä sinne tänne. Olen ollut niin kiireinen, että vasta eilen sain siivottua huoneeni kunnolla. Aikaisempina päivinä olen vaan kahlannut lattian romuissa ja yrittänyt etsiä pyörän valoa ynnä muuta hyödyllistä hirveässä kiireessä. Nyt on päivä- ja iltamenot vähän väljentynyt, ja ehdin tehdä tässä asunnolla muutakin kuin syödä ja nukkua. 

Tuon valokuvan pointti on se, että vaihdoin ylioppilaslakkiini Turun yliopiston oman kokardin (kyllä, osaan käyttää noin hienoja sanoja kiitos Wikipedian), siipisoihdun. Ihan oikea opiskelu alkaa ensi maanantaina, nyt tässä ollaan lähinnä tutustuttu paikkoihin, ihmisiin ja opintoihin. Vaikka olen Turussa asunut vasta viikon (ja viikonlopun vietin itse asiassa Jyväskylässä, jossa pidimme läksiäiseni), niin yllättävän hyvin alkaa jo hahmottaa joitain seutuja. Se on ihan kivaa ja kotoisaa se.

Kirjoitan ehkä taas joskus, kun alkaa arki jotenkin rullata tästä. Tällä hetkellä kaikki on vaan koko ajan uutta ja ihmeellistä.

21. elokuuta 2012

Muutto!

Hej! Nyt on taas tapahtunut paljon pienen ajan sisään: Turun yliopiston johdantoviikko alkaa huomenna, kun taas vuokrasopimukseni syyskuussa. Olen sitten stressannut yösijan saamisesta jo monta päivää, kunnes älysin kysyä, että voisikohan vuokrasopimusta aikaistaa. Ja kyllähän se sopi! Ärsyttävää, kun stressasin jostain, johon olikin noin yksinkertainen ratkaisu!

Sovin tämän asian siis eilen, ja tänään muutin. Tuli vähän kiire kaikessa pakkaamisessa, ja nyt huomasin esim. unohtaneeni peilin. Mutta eipä siinä mitään... Tänään en ole kuin istunut autossa, ja kantanut tavaroita kämppään. Kello on vasta neljä, ja silti on ihan nuutunut olo. Pitäisi vielä jaksaa siivota, järjestellä tavarat järkevästi kaappeihin (ainut minkä jaksoin tehdä, oli aakkostaa leffat hyllyihin). Ruokaakin täytyy käydä ostamassa, kuolen nälkään. 

Illalla menen tapaamaan kaveriani Turun keskustaan. Saankin jo harjoitella keskustaan ja yliopistolle pyöräilyä vähän etukäteen...

Jyväskylään suuntaan jo perjantaina, koska mun läksiäiset on lauantaina. Ei siis ehdi koti-ikävä toivotavasti iskeä. Onneksi sain netinkin heti toimimaan, niin pystyn pälpättämään kaikille, jotka vain jaksaa kuunnella.

16. elokuuta 2012

Häpeällisiä hankintoja

Haha, otsikko kuulostaa erittäin pahaenteiseltä. Mutta siis, käytiin tänään Vilman kanssa keskustassa. Ja keskustassa käynti rahattomanahan on erittäin huono idea. Ostin turhuuden ja toisenkin (mutta ne on niin kivoja turhuuksia!).
Jee, jee, jee, jee, jee! Nyt voin taas ylpeänä ilmoittaa omistavani koko Maroon 5:n tuotannon.
Himoshoppaaja-sarjan kolmas pokkari. Omistan ekan suomeksi, tokan ruotsiksi, kolmannen enkuksi...
Mekko H&M:ltä. Yhtäkkiä huvitti ostaa mekkoja, hameita, neuleita ja villasukkahousuja. Ja kerrankin mekko, jonka helma ylettää puolta reittä alemmas, en tunne oloani kovin mukavaksi minihelmoilla.
Kasetti! Johon keriä kuulokkeiden johtoa. Mutta siis kasetti! Rakastan niitä. Tiedän, tyhmä syy ostaa. No mutta ei, tuo on ihan käytännöllinen, kuulokkeiden johdot tekevät aina jotain omiaan kassin pohjalla.

Hengailua

Tänään tapasin Vilmaa keskustassa. Kierreltiin kaupoissa, tehtiin ostoksia ja ennen kaikkea syötiin! Käytiin ensin Foodissa lounaalla ja sitten Wilhelmiinan konditoriassa, jossa söin ekaa kertaa elämässäni macaron-leivoksia. Tässä ruokakuvia, ostoskuvat tulee toiste:

Pesistä

Eilen olin katsomassa elämäni ensimmäisen toisen pesäpallo-ottelun. Ekalla kerralla ei ollut kameraa, mutta nyt oli pakko ottaa, koska näin eriskummallisesta ajanvietteestä on oltava todisteia. Ja aurinko paistoi hauskasti (tai ei nyt kovin hauskasti, suoraan silmiin suurimman osan ajasta):

Oli muuten jännempi ottelu kuin viime kerralla. Melkein alkoi jo pelottaa, mutta tulihan se voitto sitten lopulta parin tunnin taistelun jälkeen.

8. elokuuta 2012

Paketti Koreasta

No tämäpä päivä alkoi mahtavasti (eikä edes ole sarkasmia)! Ulkona satoi, ja kävelin postilaatikolle. Kansi ei edes mahtunut kunnolla kiinni, koska laatikossa oli valtava laatikko, jossa luki KOREA POST. Noh, tämä oli hieman hämmentävää, koska en tietääkseni odottanut pakettia Koreasta. Tarkistin vielä osoitetiedot, että onko tämä tosiaan minulle.
Kyseessä oli paketti vanhalta kirjekaveriltani. En tiedä, milloin olen viimeksi kirjoittanut hänelle, varmaan yli vuosi sitten. Kuitenkin tyttö oli Facebook-kaverini, ja onnittelin häntä tämän syntymäpäivänään (muistamatta kunnolla, mistä tunsin tämän). Nyt sitten sain paketin ja kirjeen hänellä, jossa hän kiittää onnitteluista ja pahoittelee myöhäistä vastaustaan.
 Korean matkaopas, Seoulin kartta ja kaksi vihkoa opiskelua varten.
Syötävää! Taidan skipata aampalan ja siirtyä suoraan näihin... Olen joskus pari vuotta sitten syönyt korealaisia makeisia (jotka sain toiselta kirjekaveriltani) ja tykkäsin! Paketin lähettäjä pahoitteli hirveästi myöhäistä vastaustaan ja sanoi moneen kertaan, etten saa ottaa paketista mitään paineita, nämä ovat vain hänen anteeksipyyntönsä. No, enköhän minäkin lähetä hänelle vastalahjaksi jotain, kunhan saan muuton ym. pois alta.

Opiskeluasiat etenee hitaasti ja varmasti. Olisikohan tasan viikko sitten, kun sain tietää saavani asunnon! Ei ollut ihan se kämppä, mitä olisin toivonut, mutta mistä tahansa asunnosta sietää olla ikionnellinen, sillä Turussa asuntotilanne on aika huono.

3. elokuuta 2012

Reclaim the Streets

Tänään osallistuin ekaa kertaa elämässäni Reclaim the Streets -kadunvaltaustapahtumaan täällä Jyväskylässä. Rallit ovat kaikkea muuta kuin lähellä sydäntäni, ja kadunvaltausjuhla on kyllä ollut tuttu isosiskojen kautta jo kauemminkin, mutta vasta tänä vuonna lähdin itse mukaan. Iltapäivän ensimmäiset tunnit sujuivat oikein aurinkoisessa säässä ja muutenkin mallikkaasti.

Supermiesnainen-paita pääsi tänään ensimmäistä kertaa ihmisten ilmoille, ja en tiedä johtuuko kaupungin rallihuumasta, mutta sain kaksi kommenttia täysin randomeilta tyypeiltä. Ensin kirkkopuistossa joku huusi "Hei Superman, eiku woman!" Ja poispäin kävellessä joku mies antoi ylävitosen ja sanoi: "*siansaksaa* terästyttö!".

Oikein kivasti sain taas kesäpäivän kulutettua; enpä ole ennen tanssinutkaan ulkoilmassa! Oli vaan vähä ikävää jaloille pomppia ilman kenkiä asfaltilla...