30. syyskuuta 2011

Syksy

Syksy on aina ollut suosikkivuodenaikani. Syksy on värikkäin, tunnelmallisin, kotoisin, tuoksuvin ja inspiroivin.

Kuten huomaatte, tykkään katsoa kameraan! Tällä hetkellä haaveilen löysistä, lämpöisistä ja värikkäistä neuleista. Tässä muutama päivä sitten sainkin lahjoituksen - isältäni! 

pipo SEPPÄLÄ 
villapusero ISÄN ENTINEN 
farkkulegginsit ONLY 
kengät SPIRITSTORE



Hauskaa syksyä kaikille; älkää vaipuko syysmasennukseen ja iloitkaa kerrospukeutumisesta ja kynttilöistä ja haravoinnista ja lukemisesta ja villasukista ja ötököiden häipymisestä.

28. syyskuuta 2011

O niin kuin Ohi On ja Onnellisuus

Nonni, kirjoitukset on sitten hoidettu tältä syksyltä. Matikka (lyhyt) meni kai ihan ok:sti, ainakin sain kymmenen tehtävää laskettua. Vastausten oikeudesta en sitten ole ihan niin varma... No, kohtahan niitä saa jo tarkistella netistä (kai?).

Uskalsin vihdoin kysyä myös enkun kirjallisen osuuden pisteet ja kuten jo kuuntelun perusteella pelkäsin, niin kyllä se keväällä pitää tehdä uusiksi. Ei siksi, että olisin saanut jotenkin hirmu huonon arvosanan, mutta kun tiedän pystyväni parempaankin. Äikkä vielä ahdistaa suunnattomasti, en odota esseestä kovin kummoisia pisteitä.

Koitoksen jälkeen minä ja Vilma mentiin urakan loppuun saattamisen kunniaksi kaupunkiin. Kierreltiin kaupoissa ja käytiin Arnoldsilla, mums mums vaan.

26. syyskuuta 2011

Tärkeä merkintä

Äikän essee meni heikosti. Mistään otsikosta mulla ei ollut mitään sanottavaa. Tuloksena vajaa neljäsivuinen, epäjäsennelty itseään toistava tohelointi. Mutta mutta, tein nyt sen minkä pystyin...

Ja hei, pitää keskittyä positiivisiin asioihin, näihin elämän pieniin iloihin:
+ sain isältä villapuseron
+ jääkaapissa on pizzaa
+ aurinko paistaa
+ huomenna on vain yksi tunti koulua
+ Harry astui Vernonin naamalle


21. syyskuuta 2011

Kieltä ja kulttuuria

Syksyn kokeista kolme takana, kaksi edessä. Epäilin, että enkussa notkun pisimpään, mutta lähdin jo yhdeltä! Tuli vähän huono omatunto, että teinköhän mä nyt parhaani mukaan ja tarkistinko tarpeeksi monesti. Kuuntelusta tuli tasoani huonommat pisteet, joten tässä ei nyt saisi montaa virhettä olla, jotta pääsisin arvosanatavoitteeseeni. Enkä millään jaksaisi uusia keväällä (laiskimus oon)!


Tämän koitoksen jälkeen olin mielestäni ansainnut hieman shoppailua. Munhan pitäisi ostaa vaikka mitä vaatetta ja levyä ja leffaa, mutta päädyin hyödyntämään Suomalaisen kirjakaupan tarjousta ja ostin kaksi ekaa Harry Potteria pokkareina. Rakastan pokkareita ja Pottereita, joten tää oli kyllä paras ostos ikinä! Pokkarit on ihanan kevyitä, samankokoisia keskenään (näyttää hyllyssä hyvältä) ja ennen kaikkea niitä on tosi kiva päällystää! Alan olla jo aika hyvä siinä; enää ei jää mitään silmäripsiä kontaktimuovin alle, kuten lukion ekan vuoden matikankirjaan jäi.

Kunhan kirjoitukset on ohi, aloitan taas Harry Pottereiden lukemisen alusta. Ah, niin syksyistä ja kotoisaa! Pystyttekö muuten vielä lukemaan Pottereita niin, että kuvittelet hahmot erilaisiksi kuin leffoissa? Minä onneksi pystyn! Tykkään Pottereista leffoinakin jonkin verran (ja Radcliffe ja Felton on ihania tottahan toki), mutta kirjoissa etenkin Harry, McGarmiwa ja Kalkaros on ihan erilaisia tyyppejä.

16. syyskuuta 2011

Äidinkielen tekstitaito


Nonni, nyt se on sitten tekstitaito hoidettu! Koe meni omasta mielestäni hyvin, vaikka mistä sitä ennen arviointia tietää. Sain vastattua kaikkiin kolmeen tehtävään mielestäni tarpeeksi kattavasti ja ainakin muistin otsikot, tehtävänumerot ja oikeaan asiaan vastaamiseen. Otsikoista tuli vähän köyhiä ja jotkin kohdat jäi vähän  tyhmiksi, mutta ei mitään valtaisaa mokaa sattunut - kai. Onneksi löysin tehokkaan tekniikan: merkkailin aineistoa värikynin, sitten kokosin suttupaperille "eriväriset" asiat eri kohtiin ja päätin vain kappaleiden järjestyksen valmiiseen tekstiin.


Avaruus-teema nyt ei ehkä ole mulle paras mahdollinen, mutta aineistot olivat selkeitä ja samoin tehtävänannot. Tein 2., 4. ja 5. tehtävän. (Viimeisen tehtävän aineisto oli ihana! Meinasin ruveta nauramaan ääneen, kun kieli oli niin hauskaa.) Onneksi en kirjoittanut vielä viime keväänä, koska silloin tehtävät oli paljon vaikeampia, ja olisi pitänyt "tyytyä" johonkin ei niin hyvään. Sinänsä tehtävät olivat melkein liian simppeleitä; en päässyt käyttämään kovin montaa termiä, joita eilen pänttäsin!


Oli kyllä aika rankkaa kirjoittaa kolme tekstiä. Hyvin kuitenkin ehdin, lähdin 14:10 (viimeisenä). Äikkä on kyllä semmonen, että sitä ei huvita lähteä uusimaan... Että toivottavasti meni hyvin. Essee jännittää vielä enemmän, koska olen huono kirjoittamaan niin pitkiä tekstejä!

14. syyskuuta 2011

Vilman synttärit

Noo, kävin kattomassa kuuntelun oikean rivin. En muistanut ihan joka kohdassa omaa vastaustani, mutta oli siellä kyllä ärsyttävän monta virhettä. Avoimista on vielä epävarmempi olo... Mutta katsotaan nyt.

Eilen mentiin koulun jälkeen kaveriporukalla Vilmalle juhlimaan kyseisen neidon synttäreitä.

 Olen aika laiska paketoimaan lahjoja, joten tästä väkertelystä oli pakko ottaa kuvallista todisteaineistoa.

No sehän tarkentui... Peppe (Vilmaaa, kirjoitinko oikeeeein) vauhdissa.

Astetta terveellisemmät syötävät...

... ja tässä koko setti. Vilmalla vierailusta jää harvemmin nälkä!

Päivänsankarin taidonnäyte: monsterikakku! 

Ja illalla sitten pelailtiin mm. Rummikubia. Löydettiin myös korttipelien upeus uudelleen! Pelattiin pulua ja tuplageimsiä/-gamesia ihan kikseissä!

Keksin tänään kotiin pyöräillessäni idean abihuppariini! En kyllä tiedä tuntuuko se huomenna enää yhtään hyvältä idealta. No, pitää kysyä muiden (= Vilman) mielipidettä.

10. syyskuuta 2011

Stressaava syyskuu


Ylioppilaskirjoitukset alkavat ensi viikolla, ja tästä inspiroituneena päätin kirjoittaa stressistä - ja etenkin keinoista sen lieventämiseen. Viime keväänä osallistuin ensimmäistä kertaa ylioppilaskirjoituksiin (maantiede) ja silloin stressasin monta kuukautta ihan kohtuuttomasti. Koko ajan olin kärttyinen, itkuinen, tyytymätön, väsynyt ja kipeänä.

Tästä oppineena päätin ottaa kesällä (syksyn kirjoituksiin valmistautuessani) rennommin. Olen onnistunut yllättävän hyvin ja siksi kokoankin nyt joitain hyväksi havaitsemiani vinkkejä. Ehkä niistä on jollekin apua - tai sitten voin itse palata tähän tekstiin, kun stressi taas saapuu kutsumattomana vieraana luokseni.

OPI TYYTYMÄÄN VÄHEMPÄÄN. Joka päivä ei tarvitse olla täydellinen tytär, sisko, oppilas, kuluttaja, vaikuttaja, kaveri tai tanssija. Jos mahdollista, älä haali yhdelle päivälle/viikolle/vuodelle liikaa tekemistä. Itselleni viime vuosi osoittautui liian rankaksi, kun kirjoitusten lisäksi oli tehtävä myös opetussuunnitelmaan kuuluva päättötyö.
ELÄ PÄIVÄ KERRALLAAN. Jos joudut vaikka huomenna pitämään esitelmän tai soittamaan lääkärille (mikä ikinä aiheuttaakaan stressiä), älä mieti sitä vielä. Ennalta valmistautuminen saattaa tehdä jonkun olon mukavammaksi, mutta minulla asian autuas unohtaminen ennen sen ajankohtaisuutta toimii parhaiten. Vuoden päässä häämöttävästä pääsykokeesta tai ensi kuun tanssiesityksestä on ihan turha ottaa paineita etukäteen.
KESKITY YHTEEN ASIAAN KERRALLAAN. Jos stressi johtuu tekemättömien hommien vuoresta, listaa eri työt ylös. Merkitse listaan, mitkä läksyt/työt on tehtävä ehdottomasti huomiselle ja aloita niistä. Aloita yhden työn tekeminen ja keskity yksin siihen. Älä mieti listaa ja sitä miten paljon tehtäviä on vielä tekemättä, se vie vain aikaa ja energiaa tämänhetkisen tehtävän suorittamiselta. Neuvo saattaa kuulostaa itsestäänselvyydeltä, mutta itse olen oppinut tämän vasta.

ASETA HUOLET MITTAKAAVAAN AJATTELEMALLA TEKOJESI SEURAUKSIA. Jos stressaat vaikka kielen sanakokeesta, mieti mitä tapahtuu, jos se ei menkään aivan odotusten mukaan. Onko sanakoe niin iso osa kurssia, että se vaikuttaa kurssiarvosanaasi? Entä muuttaisiko yhden numeron huonompi kurssiarvosana koko kyseisen aineen kurssien arvosanojen keskiarvoa? Ja onko tällä keskiarvolla mitään väliä vai haetko lukion jälkeen yliopistoon, jossa yleensä otetaan huomioon vain ylioppilaskokeiden arvosanat?

Tällaisella ajatusleikillä ja tietynlaisella laskelmoimisella voi havahtua huomaamaan, että tällä hetkellä eniten paineita aiheuttava seikka on pelkkä kärpäsenkakka koko elämäsi kannalta. Tätä voi havainnollistaa myös kelaamalla (opiskelija)elämäänsä taaksepäin; tuleeko mieleen jokin ala-asteella ahdistanut ja kiukuttanut seikka, jolla ei ollut myöhemmin mitään merkitystä? 

Tietenkään ei kannata heittäytyä liian välinpitämättömäksi. Esimerkiksi juuri sen sanakokeen täydellinen osaaminen auttaa varmasti kurssikokeessa ja voi siitä ylioppilaskirjoituksissakin olla hyötyä. Pointtini on kuitenkin se, ettei kärpäsestä (eikä varsinkaan siitä sen kakasta) pidä tehdä härkästä.

HARRASTA JA LISÄÄ LUKSUSTA ARKIPÄIVÄÄSI. Tee päivittäin jotakin, joka vie ajatukset pois koulusta ja muista stressinaiheuttajista. Se voi olla joogaa, potkunyrkkeilyä, ruoanlaittoa, musiikin kuuntelua tai vaikka bloggaamista (miksiköhän mä oikeasti tätä raapustan?). Itse harrastan tanssia, ja vaikka usein ei jaksaisi lähteä tunnille, en ole koskaan katunut sinne menoa. Tunneilla tulee harrastettua ihan toisenlaista oppimista, mikä on virkistävää. Tanssimiseen on keskityttävä niin kovasti, etten ainakaan itse ole koskaan havahtunut pohtimaan kesken haastavan askelsarjan, että voi kamala kuinka kirjoitukset lähestyy tai miten illalla pitäisi vielä tehdä sitä ja tätä ja tuota.

Tänä vuonna olen lisännyt jokaiseen päivääni hitusen luksusta ja juhlaa. Tämä voi olla vaikka jokailtainen televisio-ohjelma, leffan katsominen ja herkkujen syöminen keskellä viikkoa tai myöhään valvominen kouluviikolla. Kuulostaa kaikkien terveysintoilijoiden kauhulta, mutta henkisen terveyden kannalta tämä on välttämätöntä! Itse katson joka päivä Conanin telkkarista, eikä sitä vain jätetä katsomatta jonkun niin vähäpätöisen asian kuin läksyjen takia (okei, kyllä mä teen ne sitten viimeistään ohjelman jälkeen). Nyt minulla on joka päivä jotain odotettavaa!

ÄLÄ MUREHDI NUKKUMAAN MENNESSÄ. Päätä, ettet saa nukkumaan mennessäsi märehtiä mitään menneitä tai tulevia asioita - sei ei hyödytä mitään, vie vain sinulta yöunet! Ennen aloin aina kelata kulunutta päivää ja kirota kaikkia kämmejä tai vastaavasti miettiä huomisessa päivässä vaanivia vaikeuksia. Nykyään hukun johonkin kaukaisiin haaveisiin ja uni tulee paljon pikemmin!

MIELLYTÄ ITSEÄSI, ÄLÄ MUITA. Mieti miksi stressaat jostain tehtävästä niin paljon. Itse havahdun usein kesken läksyjen miettimään, että mistä paineet onnistumiseen tulevat. Itselleni on se ja sama, saanko kurssin juuri ja juuri vai täydellisesti läpi, mutta en tahdo tuottaa pettymystä opettajille. Emme kuitenkaan voi tavoiltamme ja taidoiltamme olla kaikkien mieleen, joten keskity mieluummin mielistelemään sitä henkilöä, jonka kanssa vietät eniten aikaa - itseäsi.




Rentoa syksyä kaikille abeille ja muille huolehtijoille!

3. syyskuuta 2011

Millainen minä olen?

Uskon siihen, että ihminen voi olla pitkälti juuri sellainen kuin tahtoo. Millainen tyttö Helka on? Haluan olla iloinen ja hymyilevä, optimistinen ja energinen. Haluan olla suloinen, ujo ja hermostunut. Haluan olla hassu, spontaani, nauravainen ja kekseliäs. Haluan olla fiksu ja järjestelmällinen. 

Haluan oppia uutta ja innostua ihan höpsöistä asioista. Haluan jutella mukavia ja olla kohtelias tuntemattomille. Haluan olla järkevä ja järjetön. Haluan mennä aikaisin nukkumaan enkä halua mennä ollenkaan nukkumaan. Haluan loukkaantua ja antaa anteeksi.

Haluan ottaa asioista selvää ja jakaa mielipiteitä erilaisia aatoksia vastaan. Haluan matkustaa ja nähdä kauniita asioita. Haluan laulaa ja soittaa ja huutaa ja juosta ja kaatua ja nousta. Haluan saada muut nauramaan ja ajattelemaan. 

Haluan tuntea oloni mukavaksi vaatteissani ja haluan kärsiä kauneuden vuoksi. Haluan puhua eri kielillä. Haluan nähdä huonoja elokuvia ja lukea outoja kirjoja. Haluan, että minua ymmärretään, mutta ei täysin. Haluan, että minua kuunnellaan, mutta ei liian tosissaan.

Sellainen tyttö on Helka.