23. heinäkuuta 2011

Hyvää synttäriä...

22-vuotiaalle Daniel Radclifelle!
- Ja kaikille lopuille hyvää syntymättömyyspäivää (paitsi hälle)!

Olen kesäloman aikana yrittänyt opiskella englantia kaikilla ihmeellisillä tavoilla, kuten
  • lukemalla englanninkielisiä kirjoja
  • katsomassa O.C.:tä englanninkielisillä teksteillä
  • kuuntelemalla englanninkielistä Bridget Jones -äänikirjaa
  • listaamalla uusia sanoja Ankiin
Aloitin lukemaan englanninkielistä Battle Royalea, mutta se osoittautui vähän liian paksuksi/tylsäksi/hankalaksi, joten luovutin. Eilen iski hirveä hinku taas lukea jotain, joten menin kauppaan ostamaan pari lehteä. Ostin Intelligent Lifen ja O, The Oprah Magazinen. :D Jälkimmäisestä löytyikin hyvin tämän päivän teemaan sopiva juttu, jota kääntelin (niin siis suomensin) tänä aamuna:
Ja koska kaikkia tietenkin kiinnostaa, mitä kirjoja Radcliffe suosittelee, niin tässä tulee lista:

Mikhail Bulgakov
Saatana saapuu Moskovaan

Hunter S. Thompson
Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa : julma matka amerikkalaisen unelman keskipisteeseen

Émile Zola
Kivihiilenkaivajat

Jorge Luis Borges
Labyriths (ei suomennettu, kokoelma novelleja)

Salman Rushdie
Keskiyön lapset

Ernest Hemingway
Vanhus ja meri

Tony Harrison
Selected Poems (ei suomennettu, kokoelma runoja)

22. heinäkuuta 2011

Kaks mummoo meni mustikkaan jne.

Päätin lähteä herkkujen puutteessa katsastamaan lähimetsän mustikkatilanteen! (En mä mihinkään mettään raahaudu kuin mässättävää ettimään.)

Sain mukin puolilleen, ja senkin vaivoin... No, pitänee odottaa vähän aikaa marjojen kypsymistä. Pitäisi raahautua tarkastamaan tämänkesäinen vadelmatilannekin... Nimimerkki Marjahullu.

Hattu: H&M
Mekko: H&M
Saappaat: öö vaikka Citymarket

Ei riittänyt tämä marjamäärä mustikkapiirakkaan, mutta sainpahan maukkaan jätskiannoksen. Mums!

20. heinäkuuta 2011

Sinne ja takaisin

Vietin perheeni kanssa kesää Helsingissä 16.-20.7. Matkasta on tullut jokakesäinen perinne, koska pääkaupunkiseudulla asuvat muun muassa kummini ja molemmat isoveljet, joita pitää käydä säännöllisesti moikkaamassa.

Lauantai kului lähinnä matkustamisessa Helsinkiin (ei edes pysähdytty kertaakaan!); kuunneltiin musiikkia ja pelattiin Trivial Pursuitia. Perille päästyä olin ihan poikki, vaikka en ollut muuta tehnyt kuin pakannut ja istunut autossa - ehkä se juuri oli ongelma.

Sunnuntaina oli ohjelmassa shoppailua sekä jo viikkoja sitten varattujen (ja veljen välityksellä lunastettujen) leffalippujen käyttö. Mentiin siis pikkusiskon kanssa katsomaan uusin (ja viimeinen!) Harry Potter Tennispalatsiin, koska en ole koskaan käynyt katsomassa siellä mitään. Oli pakko päästä isoimpaan saliin (703 paikkaa, Jyväskylän isoimmassa salissa 296 istuinta), vaikka eihän sillä loppujenlopuksi mitään väliä ole. 
- Ja sitten pari kommenttia itse elokuvasta!

Tämän leffan katsominen oli jotenkin ihan eri juttu kuin niiden muiden osien. Koska tiesi, että tässä se nyt on, enempää ei tipu. Koko ajan vain meni kylmiä väreitä ja melkein itkinkin, koska... - en ees ymmärrä. Kirjan lukeneena (ja sitä pitkästyttävän tylsänä pitäneenä) leffassa tapahtui ihan koko ajan ja hirveällä vauhdilla. Mua vähän ärsytti, että kaikki tapahtui niin nopeasti ja jotkut kirjan tärkeät kohdat oli vaan ohitettu. Odotin sitä viimeistä kohtausta ihan kauhulla, mutta ei se nyt ihan hirveän paha ollut. Olis mulla siitäkin kyllä pari valittua sanaa sanottavana, mutta käykää itse ensin katsomassa...

En hirveästi shoppaillut, Gina Tricotista löysin sortsit ja Stadiumilta vihdoin bikinit. Oli myös pakko käydä katsomassa Guessin myymälässä sen Roomasta ostamani laukun hinta, kun niitä oli siinä näyteikkunassa. Jee jee, säästin 33 euroa! :D Mulla on kyllä muutenkin hirveä ongelma sen laukun kanssa, kun ei mulla ole mitään siihen sopivia vaatteita eikä se edes ole mun tyylinen niin hirveästi. Noh, kai sitä on kerran elämässään tehtävä kunnon heräteostos...?
Ja sitten koko reissu huipentui eiliseen Lintsivierailuun, joka sekin on jokavuotinen rituaali (mä tosin uskaltauduin mukaan ekan kerran vasta viime vuonna). Aluks oli ihan kivaa käydä perusvuoristoradoissa ja muissa, mutta sit Viikinkilaivasta tuli vaan hirveen huono olo ja päänsärky, joka ei sitten hellittänytkään kun vasta Panadolin nappastuani joskus 20-21 aikaan. Mutta onneks sit kerkesin vielä käydä Ukossa, jota en ollut aiemmin halunnut tulla testaamaan ja Kirnussa.
Isoveljen ja pikkusiskon mukaan kiljun aina kohtuuttoman paljon, esim. vuoristoradassa ja Salamassa. :D Mutta huutaminen on just hauskaa (paitsi kurkku ihan kipeenä illalla), ja opin mä itteäni hillitsemään sitten loppua kohden. En esim. vuoristoradassa huutanut kertaakaan, yay!
Käytiin siis Vuoristoradassa, Pikajunassa, Salamassa, Tulireessä, Viikinkilaivassa (666 SATAN!), Hepparadalla (hei, piti sulatella ruokaa!), Kammokujalla (ei meinattu löytää pois), Linnunradassa, Vekkulassa, Vonkaputouksessa, Kirnussa ja Ukossa. Kieppiin ja Kieputtimeen en uskaltanut vieläkään mennä... Tai no ehkä jos olisin ollut aiemmin kunnossa, niin olisin voinut mennä ainakin toiseen.
Mun oma suosikki on ehdottomasti Salama (en oo kyllä varma, oliko toi sen rata vai Tulireen, mutta suopertaiteellinen kuva joka tapauksessa)! Siinä on yhdistetty just kaikki parhaat ominaisuudet erilaisista vuoristoradoista eikä pyörimistä ole liikaa. Lisäksi se, ettei äkkinäisiä liikkeitä, turvakaaria vasten puristumista tai tärinää ole mun mielestä erityisen paljoa.
Ukkoon ei loppuillasta tarvinnut hirveän kauan jonotella, ja tuon lyhyenkin odotteluajan olin yllättävän seesteinen. Olin vaan psyykannut itteäni, että ei toi ole kovin paha. Eniten kammoksuin sitä ihan alkua, missä mennään hitaasti ylös ja käännytään pääalaspäin. Ihan hauska laite oli, mutta en vaan hirveesti tykkää pääalaspäin menosta. En siks, että se huippais tai jotain, vaan lähinnä siks, että se on fyysisesti aika epämukavaa roikkua niitä kaaria/hihnoja/mitä millonkin vasten.
En ole ikinä pelännyt niin paljon kun viime vuonna istuessani Kirnun kyytiin. Panikoin ääneenkin jotain "mähaluunpois mähaluunpoismähaluunpois...", mutta ei mua kukaan kyllä noteerannut (öö, ehkä siks, että ne tietää, ettei tohon voi kuolla). Koko matkan pidin silmät kiinni, puristin käsilläni ja huusiin kovempaa kuin koskaan. Tänä vuonna oli ihan mukava kokemus, pidin silmätkin auki suurimman osan matkaa. :D

Asiaan kuului tietenkin myös metrilakun ostaminen, jota ei (mun tietääkseni) saa Jyväskylästä kuin joidenkin tapahtumien aikaan. :(

14. heinäkuuta 2011

カレエライス

Olin vuonna 2007 Japanilaista ruokaa -kurssilla, josta lemppariani, karee raisua (カレエライス = "curry & rice") olen tehnyt useampaankin otteeseen kotona. 

Kasviscurry (4-6 annosta)

perunoita
porkannoita
sipuleita
omenoita
tomaattimurskaa
tofua 
valmis karee-mausteseos


TARVIKKEISTA En osaa mitään tarkkoja määriä sanoa, itse otan vähän summanmutikassa. Tällä kertaa tuon kuvassa näkyvän satsin (sipuleita olisin voinut ottaa enemmän, mutta ei ollut kun tuo yksi reppana). Olen käyttänyt sekä savustettua, marinoitua ja maustamatonta tofua, kareen maku peittää aika lailla minkä vaan muun aromin. Valmiita karee-pakkauksia saa yleensä jostain Aasia-kaupoista, löytyy monenmerkkisiä ja eri vahvuisia.

VALMISTUS Kiehauta kattilassa yksi tölkki tomaattimurskaa ja 5 dl vettä. Lisää joukkoon kuutioidut (ei mitään pikkusilppua, joku 3 cm suuntaansa on ihan hyvä) perunat, porkkanat ja sipulit. Anna kiehua 15-20 minuuttia (niin kauan, että juurekset ovat melko pehmeitä) ja lisää joukkoon omenakuutiot, tofusuikaleet/-kuutiot/-palaset/-muruset sekä karee-kuutiot. Anna kiehua/hautua hiljalleen, ja sekoittele karee kunnolla kastikkeen(?) joukkoon.

TARJOILU Karee tarjotaan siis riisin kanssa. Itse käytin nyt jasmiiniriisiä, laiska kun olen. Jos haluat mahdollisimman "aidon japanilaisen" annoksen, käytä puuroriisiä ja huuhdo se huolellisesti. Laita lautasen toiselle puolelle riisiä ja toiselle kareeta. Annos syödään lusikalla (eli te, jotka ette osaa syödä puikoilla, tilatkaa aina Japanissa karee raisua!), näin ikkään:

いただきます!

Matonpesua


Tänään kävin ensimmäistä kertaa elämässäni pesemässä mattoja!

Rapatessa roiskuu!

Loppuun vielä pakolliset maisemakuvat:

9. heinäkuuta 2011

Kavereita (mutta ei kuvissa)

Eilen tapasin kavereita, minkä ohessa myös...
 ... näin hevosia.
... heitin talviturkin ja uin elämäni ensimmäistä kertaa koskessa.
... söin liian paljon liian hyvää ruokaa.
... kävelin paljain jaloin hiekkatiellä.

6. heinäkuuta 2011

O.C.

Joku keväinen päivä haikailin, että ai että olis siistiä katsoa O.C.:tä pitkästä aikaa! Koska silloin kun sarja tuli täällä telkkarista, olin joku varhaisteini ja muistikuvat O.C.:stä varsin hämäriä. Olin siis onneni kukkuloilla, kun huomasin, että O.C.:n ensimmäinen tuotantokausi uusitaan tänä kesänä. No, en kuitenkaan ollut aina kotona ja muutenkin jaksoja jäi vähän välistä. Päätin siis ostaa NetAnttilasta tarjoushintaan 1. ja 2. kauden.

Perinteisesti olen taas muutaman vuoden myöhässä, mutta O.C. on ihan loistosarja! Ja eikös tätä voi tuijotella koko kesän ihan hyvillä mielin, kun oppiihan siinä englantia ja kaikkea. Joohan?

Pilkkuja

Eilisiltana iski tylsyys (totta kai olisin voinut laskea matematiikkaa, opetella enkun sanoja tai muuta hyödyllistä) ja lakkasin pitkästä aikaa kynteni. Olisin halunnut tehdä entisen bravuurini, eli leopardikuviolliset kynnet, mutta kun ei mulla enää ollutkaan mustaa lakkaa... Tuommoiset niistä sitten tulikin:

Juhannus

Olen pitänyt taukoa blogin päivittelyssä, koska kesällä on ollut kiva vaan rentoilla. Tässä tulee nyt juhannuskuulumisetkin tyylikkäästi myöhässä. Juhannusta on perinteisesti mummolassa sukulaisten kanssa, eikä tämä vuosi ollut poikkeus (paitsi siten, että en syönyt makkaraa).

Maalla on ihanaa!
Ensimmäistä kertaa olin katsomassa kokkoa!
Mummolasta tultuamme emme tietenkään menneet pikkusiskon kanssa  vielä nukkumaan (perinteitä kunnioittaen on aina pakko valvoa yön yli). Lähdettiin rämpimään lähimetsään ja sieltä leikkipuistoon. :D